Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naapurin riiviön vanhemmat alkaa nyppimään!
01.09.2010 |
Meillä on naapurissa 7-vuotias poika, joka on aina ollut sellainen tunkeilija ja kyselijä. Olen lapsirakas ja aina kohdellut poikaa hyvin, vaikka onkin hiukan rasittava joskus. Vanhempiensa kanssa olemme tervehdystuttuja ja saatetaan postilaatikoilla vaihtaa muutama sana. Siis välit hyvät, mutta suhteellisen etäiset.
Keväällä poika oli tontin reunalla keikkumassa, kun äitinsä teki lumitöitä. Ilman mitään syytä, käveli mun viereen ja löi mua. Äiti katsoi päin, koska tervehdimme samalla. Mitään ei sanonut. Ei yhtään mitään. Ei komentanut poikaa, ei pahoitellut sitä minulle tai muutakaan. Hämmennyin tilanteesta. Joskus huutelee tontilta mulle "hei" kymmeniä kertoja putkeen. Vastaan pari kertaa ja sitten vaan hymyilen. Lopulta huutaa "ootko sä kuuro, kunnet vastaa?". Vanhemmat kuulevat tämän, mutteivat sano mitään. Eilen tuli juttelemaan, kun olin vaihtamassa kanervoja ruukkuihin. Keskustelunavaus oli: "sä oot lihonut". No, minäpä naurahdin ja sanoin, etten ole lihonut vaan aina ollut tälläinen... Kysyi "miksi sä sitten olet lihava?" Vastasin taas kärsivällisesti, että en pidä itseäni lihavana, mutta syön liikaa ja siksi painoa on myös liikaa. (siis BMI 27 eli en ole mikään läskikasa) Tälläistä keskustelua kävimme aikamme. Sitten kääntyi ja sanoi, että "tuo vihreän talon mies ei ole oikea mies vaan haluaisi naimisiin toisen miehen kanssa". Vastasin, ettei tuollaista voi tietää. (tämä naapuri on valittanut, että poika nimittelee homoksi ja vanhemmat eivät oikaise sitäkään, vaikka kuulevat) Lopulta kävimme keskustelun siitä, miksei saa ajaa meidän taloa ympäri pyörällä ja suuttui mulle siitä niin, että paineli pyörävajaan piiloon. Pyysin poistumaan sieltä ja kieltäytyi. Lopulta madalsin ääntä ärtyneenä ja poika lähti pois. Koko tämän keskustelun ajan vanhemmat olivat pihalla ja varmaan kuulivat ainakin osan siitä. Lisäksi lapsi on käynyt meillä keksivarkaissa ja siitäkään en nostanut meteliä vaan ihan nätisti sanoin, että pitää pyytää, niin annan kyllä, jos äitille sopii. (meillä oli keksejä ulkona paketillinen puutarhapöydällä ja kävi siitä ottamassa, kun oltiin sisällä)
Pitääkö mun alkaa oikeasti yrmimään tuota lasta? Yritän suhtautua toisten lapsiin ymmärtäväisesti, mutta alkaa kiintiö olla täynnä. Vanhempien arvo on romahtanut mun silmissä, kun noi "homot, kuurot ja lihavat" kyllä tulee siitä, miten kotona puhutaan naapureista. Mikä ihme noita vanhempia vaivaa? Pitääkö tässä oikeasti alkaa niin pahaksi akaksi, että siihen menee naapurisopukin.
Kommentit (6)
Olet kyllä ihme täti, kun alat ylipäänsä keskustelemaan painostasi jonkun kanssa.
Meillä naapurin kersa on myös erittäin tungettelevaa laatua, mutta alkoi sentään hieman hienovaraisemmaksi, kun piti muutaman kerran sanoa että ko. asia ei todellakaan kuulu hänelle, ja on hyvin epäkohteliasta puhua toisella tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt ilkeästi muttta esim. Jos haluat olla omalla pihallasi rauhassa kerrot sen lapselle että lähtee pihastasi, sinulla ei ole aikaa jutella.
Jos lapsi puhuu rumia sanot sen hänelle.
Jos "varastelee" keksejä menet hänen vanhemmilleen siitä kertomaan.
Joskus huutelee tontilta mulle "hei" kymmeniä kertoja putkeen. Vastaan pari kertaa ja sitten vaan hymyilen. Lopulta huutaa "ootko sä kuuro, kunnet vastaa?". Vanhemmat kuulevat tämän, mutteivat sano mitään.
- no miksi sä et tervehdi sitä lasta asiallisesti? Vastaa että "hei" tervehdykseen kuten kohteliasta on? kuljetko sä työissäkin tervehtimättä ihmisten ohi? Kaupassa? Onko sulla paljonkin tuttavia vielä jäljellä?
Eilen tuli juttelemaan, kun olin vaihtamassa kanervoja ruukkuihin. Keskustelunavaus oli: "sä oot lihonut". No, minäpä naurahdin ja sanoin, etten ole lihonut vaan aina ollut tälläinen... Kysyi "miksi sä sitten olet lihava?" Vastasin taas kärsivällisesti, että en pidä itseäni lihavana, mutta syön liikaa ja siksi painoa on myös liikaa. (siis BMI 27 eli en ole mikään läskikasa)
No itse asiassa, kyllä sä aika läski olet mutta tietysti täysin siitä riippumatta tuo on pojalta epäkohteliasta. Miksi et yksinkertaisesti sanonut hänelle, kuten sanoisit aikuiselle, että et halua keskustella painostasi tai lihavuudestasi ja että siitä huomautteleminen loukkaa sinua?
Ylipäätään kaikissa näissä kohdissa olisi auttanut, kun olisit sanonut sille lapselle suoraan, mitä haluat tai et halua hänen tekevän. Ilman ylimääräistä lempeyttä mutta ilman sen kummempaa yrmyilyäkään. TÄllä keinolla mä itse olen selvinnyt hienosti jopa naapurin aspergerin (sillä on joskus vähän tuon kaltaisia juttuja) kanssa. Hän tekee mielellään, mitä haluan, mutta mun pitää todella suoraan sanoa, mitä haluan, koska mitään vihjeitä hän ei tajua, ei sellaisiakaan, mitä normaali-ihminen ei edes pitäisi vihjeinä.
Enkä myöskään menisi takuuseen siitä, että ne vanhemmat ovat mitään teidän keskusteluistanne oikeasti kuulleet, nehän ovat olleet pihalla, missä oikeasti pitää huutaa aika kovaa, että pihan toiselle puolelle mitään kuulee.
Joskus huutelee tontilta mulle "hei" kymmeniä kertoja putkeen. Vastaan pari kertaa ja sitten vaan hymyilen. Lopulta huutaa "ootko sä kuuro, kunnet vastaa?". Vanhemmat kuulevat tämän, mutteivat sano mitään.
- no miksi sä et tervehdi sitä lasta asiallisesti? Vastaa että "hei" tervehdykseen kuten kohteliasta on? kuljetko sä työissäkin tervehtimättä ihmisten ohi? Kaupassa? Onko sulla paljonkin tuttavia vielä jäljellä?
Se on sellaista toistoa, jonka tarkoituksena on herättää huomiota ja jopa piruilla... seitsenvuotias kyllä tietää jo, että hänen tervehdykseensä on vastattu, kun ekoina kertoina ON vastattu.
Siinä olen samaa mieltä, että venkoiluihin ja tökeryyksiin kannatta sanoa suoraan, että "tuollaisia ei saa mennä sanomaan toiselle, minäkin loukkaannun, jos kutsut minua läskiksi." Ei seitsenvuotias vielä ymmärrä olevansa välttämättä tökerö.
Mutta joo: olen ap:n kanssa samaa mieltä siitä, että tuon lapsen vanhemmat ihmetyttävät. Selvästikin kotona kommentoidaan aika ikäviä muista kanssaihmisistä. Ja kyllä itse ainakin sanon ja puutun heti, jos asperger-lapseni menee kutsumaan jotakuta läskiksi tai homoksi, saati lyömään (jos se oli lyönti, eikä tarkoitettu tavallaan sellaiseksi reippaaksi selkään taputteluksi, lapset voi matkia tuollaisia juttuja aika omitusella tavalla?).
Totta kai ap olisi voinut toimia toisinkin, mutta minusta olennaisinta on, miksi se olisi ap:n velvollisuus? Kyllä se tietääkseni edelleen on ensisijassa VANHEMPIEN vastuulla kasvattaa lastaan ja valvoa, mitä tämä touhuaa.
Joskus huutelee tontilta mulle "hei" kymmeniä kertoja putkeen. Vastaan pari kertaa ja sitten vaan hymyilen. Lopulta huutaa "ootko sä kuuro, kunnet vastaa?". Vanhemmat kuulevat tämän, mutteivat sano mitään.
- no miksi sä et tervehdi sitä lasta asiallisesti? Vastaa että "hei" tervehdykseen kuten kohteliasta on? kuljetko sä työissäkin tervehtimättä ihmisten ohi? Kaupassa? Onko sulla paljonkin tuttavia vielä jäljellä?
Siinähän nimenomaan lukee, että ap vastaa tälle lapselle, mutta lapsi vain jankuttaa sitä "hei"tä.
Alue: Aihe vapaa
Ai että pitääkö tuollaista lasta "alkaa ymmärtämään?" Huh huh.