Lapsella alttius diabetekseen, mitä jos puhkeaa, mihin pitää varautua?
Vauvallamme löydettiin diabetekselle altistava geeni, ja asia vaivaa minua kovasti. Olemme mukana tutkimuksessa, joka seuraa näitä lapsia, joilta geeni on löydetty, mutta mitään konstia estää taudin puhkeamista ei ole, joten koen tutkimukseen osallistumisenkin vain stressiä lisäävänä muistutuksena siitä, että lapsemme saattaa sairastua. Mitä jos tauti puhkeaa, mihin pitää varautua? Vauva on vielä pieni, miten edes huomaan jos tauti puhkeaa!! Pelkään happomyrkytystä, joka on taatusti hengenvaarallinen pienelle jne. Ja pelkään, että isompana vetää kuitenkin kännit ja kuolee jne.
Onko täällä linjoilla vanhempia, joiden lapsella on todettu ykköstyypin diabetes, tai joilla itsellään on diabetes? Kertoisitteko kokemuksianne kiitos!!
Kommentit (2)
lapsella ole diabetesta, mutta on myös löydetty sille altistava geeni ja ollaan mukana tutkimuksessa.
Ihan ensiksi, riippuen siitä kumpi geeni lapsella on, hänellä on 3-7% todennäköisyys sairastua diabetekseen. Eli 93-97% todennäköisyys, ettei sairastu. Ja vaikka sattuisi kuulumaan tuohon 3-7% ryhmään, heistäkin vain pieni osa sairastuu kovin pienenä. Joten rauha maassa nyt sen suhteen, hyvin todennäköisesti lapsi ei sairastu.
Sitten toinen asia: Lapselta tutkitaan kuukausittain vasta-aineet, jotka kertovat ennalta, jos diabetes saattaa olla puhkeamassa. (Eikä se sittenkään vielä varmasti puhkea, riski on vaan silloin suurempi.) Jos noita vasta-aineita ilmaantuu, pääsette vielä tarkempaan seurantaan, joten jos lapselle tulee diabetes, se huomataan heti tai oikeastaan paremmin jo ennen oireita.
Olette siis parhaimmassa mahdollisessa hoidossa juuri nyt.
Itse olen ajatellut, että mietin diabetestä sitten, jos se puhkeaa. Huolta se toki toisi tullessaan, mutta hyvin tuttavapiirin nuoret diabeetikot ovat pärjänneet, joten en osaa kummemmin huolestua asiasta vielä etukäteen.
insuliinihoidon, meidän lapsella alkoi monipistoshoitona (eli pistetään sekä pitkävaikutteista perusinsuliinia kahdesti päivässä ja jokaisen aterian yhteydessä erikseen ateriainsuliinia ruoan sisältämän hiilihydraattimäärän mukaan), nykyään on pumppuhoidolla, jolloinka insuliini annostellaan suoraan pumpusta, joka on katetrilla kiinni ihossa, setti vaihdetaan kerran kolmessa päivässä jolloinka pistosten määrä vähenee.
Alussa tietysti oli kova homma opetella eri ruokien sisältämiä hiilihydraattimääriä ja oikea pistos- ja verensokerimittaustekniikka, mutta nyt se sujuu jo rutiinilla. Lapsella on aina mukana alhaisen verensokerin varalta pillimehua tai muuta nopeasti sulavaa makeaa. Kaikkea saa syödä, kunhan muistaa laittaa oikean määrän insuliinia.
Lapsi oli 8-vuotias kun tauti puhkesi, on ollut oikein reipas, itse mittaa sokerit ja pisti ateriainsuliinit koulussa aikuisen valvonnassa. Onhan siinä opettelemista, muistamista ja säätämistä, mutta ei mitenkään ylivoimaista.