Mitä minä teen nyt... apua!
Asun kerrostalossa ja alakerrassani on asunto myynnissä. Tiedän sen, sillä alakerran naapurini (sanotaan vaikka Anneli) on tuttuni ja hän kertoi minulle, että aikoo muuttaa ja myydä asunnon. Sitä ei ole laitettu vielä nettiin myyntiin eikä minnekään.
Juttelin sitten toisen tuttavani kanssa (vaikka Petra) joka asuu samassa taloyhtiössä kuin minä ja Petran sisko etsii itselleen asuntoa. Petran kanssa tuli puhetta Annelista ja sanoin että he ovat muuttamassa ja myyvät asunnon. Petra kiinnostui suunnattomasti ja sanoi että se voisi olla hyvä juttu hänen siskolleen Eevalle, ehkä tämä voisi ostaa asunnon alakerrastamme. Petra antoi siskonsa numeron ja pyysi minua antamaan sen Annelille.
Mutta: En ole antanut numeroa vielä Annelille. Minua vähän pelottaa, jos Eeva muuttaisi lapsineen alakertaani. Heillä on kolme lasta ja he ovat aika äänekkäitä eivätkä ole suomalaisia vaan eräästä kulttuurista, missä ollaan usein yökyöpeleitä ja vieraita lappaa.
En ole ihan varma haluanko sellaisia naapureita. Mutta en tiedä miten voisin luikerrella tästä tilanteesta nyt niin, ettei kukaan suutu. Anneli haluaa myydä asuntonsa pois ja Eeva etsii asuntoa.
Mitä te tekisitte? Miten selviän?
Kommentit (35)
en mä usko että mua tästä tunnistaa :) Aika monta asuntoa tässä kaupungissa on myynnissä...
enkä puhuisi enää asiasta. Onnistuisikohan?
en saanut yöllä unta. Asia vaivaa minua kovasti. Minä ja suuri suuni! Jos en olisi maininnut, että se asunto on myynnissä, ei olisi tullut koko ongelmaa. En tiedä mitä sanon jos näen tämän Eevan siskon :(
annat numeron ja sanot, että tässä olisi kiinnostunut ostaja. Sitten annat ymmärtää, että tuskin niillä kuitenkaan on varaa tään asuntoon, mutta lupasit kuitenkin toimia sanansaattajana.
olen täällä ihan harmissani, Petra yrittää soittaa minulle! En uskaltanut vastata. Hän kysyy varmaan, että mitä Anneli sanoi kun annoin numeron. Enhän minä antanut sitä vielä.
Juttelin mieheni kanssa eilen asiasta ja hän ei halua heitä naapuriksi. Sanoi ettei minun pitäisi antaa numeroa eteenpäin.
Kauhea tilanne! :(
Kehtaisinkohan antaa sen numeron kuitenkin ja sanoa että heillä ei ole varaa... Mitä jos onkin apua :D
että tämä Petra ja Eeva ovat kiinnostuneita asunnosta ja pyysivät minua antamaan numeron myyjälle. Mutta me emme haluaisi heitä naapureiksi!
Mitä luulette, möisikö Anneli silti asunnon heille ja kertoisi mitä rumaa olen sanonut heistä?
Mitä mä teen nyt! En uskalla mennä edes ulos etten törmää Petraan! Se kysyy varmaan heti annoinko numeron!
mutta se ei sanonut mitään, ei ehkä tiedä koko jutusta. Apua.....
ja lakkaat vikisemästä. Et sinä voi päättää, millaiset ihmiset sen ostavat siinäkään tapauksessa, että se menee yleiseen myyntiin.
Se on vasta puhelinnumero, ei alustava kauppasopimus.
Jos numeron antanut henkilö kyselee jotain, sanot, että et ole sattunut nyt näkemään asunnon myyjää.
Ei ole sinun vastuullasi välittää asuntoa ja jos ostaja on oikeasti kiinnostunut, hän voi tulla katsomaan, kun asunto on julkisesti myynnissä.
että tämä Petra ja Eeva ovat kiinnostuneita asunnosta ja pyysivät minua antamaan numeron myyjälle. Mutta me emme haluaisi heitä naapureiksi! Mitä luulette, möisikö Anneli silti asunnon heille ja kertoisi mitä rumaa olen sanonut heistä?
En mä ainakaan myyjänä miettisi, mitä naapurit ostajasta ajattelee.
että myyjä myy heti jos joku tulee kiinnostuneena ostamaan. ei välitä vaikka yläkerran naapuri ei haluaisi juuri sitä perhettä naapuriksi. tämä myyjähän on poistumassa paikalta joten ei näe enää ketään heistä koskaan!
mieheni sanoi etten antaisi numeroa eteenpäin. Hän ei halua Eevaa naapurikseen. Eli jos en halua suututtaa häntä, en anna numeroa.
Mutta sitten tuo Petra ahdistelee minua ja kyselee joko annoin numeron! Mitä jos Petra menee suoraan kysymään Annelilta, että kuuliko jo että hän on kiinnostunut. Ja Anneli sanoo ettei tiennyt mitään.
ja hauskemmalta kuin suomalainen "lukittaudutaan omiin asuntoihin ja korkeintaan murahdetaan naapurille jos osutaan samaan hissiin (ja sitäkin koitetaan välttää viimeiseen saakka)"-mentaliteetti.
Meidän rapussa asuu afrikkalaisia itä- ja pohjois- Afrikasta, venäläisiä ja jostain arabimaasta mutta kenestäkään ei lähde kyllä erityisesti ääntä, voi olla että me ollaan ne äänekkäimmät.. Eikä kukaan levittele kamojaan rappuun:D
Kumpa teille ei vaan tulisi sellaista naapuria kuin minulle, meidän alakerrassa asuu eräs musta nainen jonka hiukset pitää laittaa pikkuleteille. Tämä nainen valloittaa koko alakerroksen kampauspäivinään. Naisen ystävät tulevat mukaan ja he laittavat tähän ovien eteen tuoleja ja kaikenlaisia rasvoja ja välineitä ja viettävät koko päivän siinä RAPPUKÄYTÄVÄSSÄ hiuksia letittäen, jutellen ja teetä juoden! En ymmärrä miksi sitä ei voi tehdä asunnossa? Siitä on vaikea kävellä ohi törmäämättä naisiin. Hissiä ei ole.
Hän työntää muutenkin kaikki huonekalunsa ulos rappukäytävään kun siivoaa... Aika erikoinen tapaus. Ja se melu.
ja mieheni ei halua heitä naapuriksi. Jos he muuttavat tuonne niin se on minun syyni. :( Eli en voi antaa numeroa eteenpäin! Monetkohan yöunet menetän vielä tämän takia...
Eli en anna numeroa eteenpäin. Jos Petra kysyy, sanon etten tavoittanut vielä Annelia. Jos Petra menee itse kysymään Annelilta, niin sitten selviää etten ole antanut numeroa enkä ole yrittänyt antaa lappusiakaan tms.
Mutta en usko että joku menee soittamaan tuntemattoman asuntoa ja sanoo että kas kuulin että tämä kämppä on myynnissä!
Onpa tilanne - en osaa auttaa.
Mutta sen sanon, että kyllä ne alhaalta päinkin ne äänet kuuluu. Ainakin meidän suht uudessa talossa. Meillä meni pitkän aikaa omassa asunnossamme ennen kuin tajusimme että se häiritsevä melu tosiaan tulee alhaalta, ei yläkerran asunnosta.
Sitten voit sanoo, että "joo annoin sen numero"n.
Sitten voit sanoo, että "joo annoin sen numero"n.
näin tänään Annelin, eli naisen joka on myymässä asuntoa, leikkipuistossa. Kerroin hänelle, että eräs turkkilainen nainen (en sanonut kuka) on kiinnostunut tämän asunnosta. Anneli sanoi "voi kun kiva". Sanoin heti perään, että luulen, että he eivät ole kovin hyviä naapureita, meluavat, tulee koko ajan vieraita, eivät kunnioita yörauhaa, juoksevat portaissa, lapset saa tehdä mitä haluaa ja heillä on 3 lasta. Anneli sanoi joo niin taitaa olla, ei kuulosta hyvältä.
Sanoin että ehkä mieluummin joku rauhallinen suomalainen perhe vai mitä. Anneli sanoi joo.
En antanut siis numeroa mutta mainitsin tästä perheestä...
Eli munasinko nyt taas? Luuletteko, että minulle tulee tästä taas ongelmia?
asutteko kenties pihlajakadulla ja olette setänne (sanotaan nyt vaikka Kauko) ja jumppaystävänne(sanotaan nyt vaikka Saara) kanssa samalla työpaikalla ja käytte lounaalle pilkkikaverinne(sanotaan nyt vaikka Jouni)kanssa...?
menikö lähellekkään oikein?