Muilla siskoa joka aina mollaa, vähättelee ja piikittelee rivien välistä?ov
Enpä enää jaksa paljoa yhteyttä pitää siskoon, joka ei koskaan kuuntele tai kysy mitä meille kuuluu, sen sijaan puhuu vaikka tuntitolkulla omista ongelmistaan.
Eihän siinä vielä mitään, jaksaisin kuunnellakin jos ei aina olisi vähättelemässä minun elämääni, opiskelua, valintoja yms. ja vi***tuilemassa rivien välistä. Hänen työkkärin kurssinsa ovat vaativampia kuin minun yliopiston kurssit (minulle on ihan sama mikä koulutus ihmisellä on, kunhan on itse tyytyväinen mutta jatkuva opintojeni vähättely on ikävää), hänen sairautensa ovat vakavampia kuin mikään meillä koetuista, minä en osaa tehdä mitään oikein ja lapsena tehdyistä mokista (jotain 5-9-vuotiaana) pitää vieläkin huomautella jne. jne.
Lisäksi muistaa joka kerta keskustellessamme huomatella työttömyydestäni, tai siis sanoo minua jatkuvasti työttömäksi vaikka olen opiskelija. "Eikö vieläkään ole löytynyt töitä?" tai "Hyvähän se on työttömän nukkua pitkään" tai "Voisit vaikka noin työttömänä tehdä sitä ja tätä".
Itse on ollut työtön elämänsä aikana enemmän kuin minä, nuorena ei tehnyt koskaan kesätöitäkään toisin kuin minä. Ja minulla kuitenkin tuo opiskelu on ihan täyspäiväistä, vaikka ei joka aamu tarvitsekaan kahdeksaksi yliopistolle mennä.
Miten kestää tuollaista siskoa? Onko muita kohtalotovereita?
Kommentit (13)
On nimenomaan isosisko. Hyvin sanottu, hän todellakin syö ja kalvaa niin että itselle ei jää kuin paha mieli aina kun ollaan yhteyksissä
ap
Minulla on yliopistotutkinto, jota siskoni mollaa joka lauseessa aina. Hän itse pyrki viisi kertaa, muttei päässyt...
Ja sama näkyy ihan kaikessa. Kaikkein rasittavinta on se, että olisi mielestään parempi äitikin lapsilleni. Itsellään kun ei lapsia ole.
Raha-asiansa on tyrinyt, joten jaksaa joka lauseessa muistuttaa, että _hän_ ei juokse mammonan perässä, vaan arvostaa henkisiä arvoja.
Pidä yhteydenpito minimissä. Tuollainen ihminen vain syö ja kalvaa antamatta mitään.
AP:n isosisko kuulostaa ihan meikäläisen anopilta! esim. tuo yo-opiskelun vähättely ja sen yhdistäminen työttömyyteen jne. Toivottavasti isosiskollasi ei vaan ole lapsia, mahtaa nimittäin tulla tuleville miniä- ja vävyehdokkaille tukalat oltavat...
Tuskin hän vain sinua kohtaan on tuollainen v-mäinen; tuon sortin ihmiset tuntuvat kenkkuilevan vähän joka suuntaan ja siksi ovatkin lopulta aika yksinäisiä.
ajatusmalli, jossa isompaa sisarusta harmittaa, kun perheeseen tulee 'uusi ipana joka vie kaiken huomion suloisuudellaan, vaikka on avuton rääpäle'.
Tulokasta on sitten pakko nälviä, ettei se luulisi suuria itsestään. Ja sitten kun pikkusisar osoittautuukin monella tapaa eteväksi, niin kyllä kismittää..
että oma pikkusiskoni KUVITTELEE jatkuvasti minun mollaavan ja vähättelevän häntä. En osaa edes moikata oikealla tavalla; hänen mielestään siinäkin on jokin piilomerkitys hänen vähättelemisekseen.
Muutamat aiheettomat sättimiset ja raivarit kestettyäni olenkin nyt karsinut yhteydenpidon minimiin. En vain jaksa ihmistä, jolla on niin huono itsetunto, että kokee kaiken itseensä kohdistuvaksi piikittelyksi. Liekö jäänyt pikkusiskona koettu pienemmyyden ja "huonommuuden" tunne pysyväksi olotilaksi, jota pitää kompensoida kynsin hampain..?
on suorastaan hysteerinen tarve _vertailla_ itseään koko ajan kaikkiin. Milloin jauhaa siitä, kuinka veljen vaimolla on vatsamakkaroita ja hänellä ei ole, vaikka ovat samanikäisiä - unohtaen sen seikan, että hän ei ole synnyttänyt, veljen vaimo on.
Tai sitten tosiaan jaksaa jauhaa siitä, kuinka minä olen liian pikkutarkka, kun taas hän on taiteellisen suurpiirteinen, kuinka hän osaa jotakin kieltä paremmin kuin minä, vaikka hän ei ole sitä edes opiskellut jne. jne. jne.
Ja aina korostaa, kuinka hän ihan ilman koulutusta hoitaa ihan samanlaisia työtehtäviä kuin minä jne. jne. jne.
Ja yhtään tapaamista ei mene niin, ettei hän muistelisi, miten minä olin yksivuotiaanakin niin tyhmä, että piirtelin kakalla seinään ja kaksivuotiaana niin katala, että olin syyttänyt häntä omasta kepposestani.
2
ei keskustele.Ahdistunut katse vain, säälittää hänen puolestaan.
muut ahdistuvat, eivätkä halua keskustella yhtään mistään.
koska aina kun hän suuttuu, hän läväyttää päin naamaa kaiken mitä olen asioistani puhunut. Yleensä vielä niin, että kierrättää tietonsa vihapäissään koko suvulle jne.
ei ole minusta kiinni pelkästään.Siskoni on tosi ujo muutenkin.
ja sanoisin suoraan että piikittely on törkeää. Ja että arvostat hänen opintojaan ja tekemisiään ja odotat samaa häneltä.
Itse kerran sanoin siskolleni toisenlaisesta ikävästä käytöksestä, hän keksi minulle erään piirteen jota minussa ei ole mutta hänessä on ja huomautteli siitä. Kuuntelin juttuja pitkään kunnes suutuin ja sanoin suoraan mitä ajattelen. Hänen reaktionsa oli äärettömän epäkypsä "anteeks kun oon tällainen hirveä ihminen jne jne" mutta siihen loppui piikittelyt.
ja lähes aina puheista saa sen kuvan, että vieläkin pitää ihan kakarana ja sellaisena etten ymmärtäisi mistään mitään ja kaiken teen väärin. Koskaan ei olla oltu mitenkään läheisiä ja olen yrittänyt pitää yhteyttä häneen mutta ei vaan onnistu. Aika yksipuoliseksi se jää.
Ikää on mulla jo 34v., lapsia 2 ja yhdessäoloa miehen kanssa yhteensä 10v.
Minulla on yliopistotutkinto, jota siskoni mollaa joka lauseessa aina. Hän itse pyrki viisi kertaa, muttei päässyt...
Ja sama näkyy ihan kaikessa. Kaikkein rasittavinta on se, että olisi mielestään parempi äitikin lapsilleni. Itsellään kun ei lapsia ole.
Raha-asiansa on tyrinyt, joten jaksaa joka lauseessa muistuttaa, että _hän_ ei juokse mammonan perässä, vaan arvostaa henkisiä arvoja.
Pidä yhteydenpito minimissä. Tuollainen ihminen vain syö ja kalvaa antamatta mitään.