Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taas valtasi suru mielen...
13.08.2010 |
Hain tänään äitiyspakkauksen postista. En vaan saanut sitä edes sisälle asti kannettua saati sitten avattua. Tuli niin vahvat muistot viime syksystä, kun olin hakenut paketin ja yhdessä esikoisen kanssa sitä tutkaillut ja intoillut uudesta vauvasta. Kolme päivää tämän jälkeen neuvolakäynnillä todettiin, ettei vauvan sydänääniä enää kuulunut. Menetimme tyttäremme siis vkolla 30. Tämä odotus (viikkoja 27) ollut pelkkää huolta ja vaikka niin kovasti toivomme häntä, niin jotenkaan ei uskalla antaa itsensä iloita... Kun aika vaan kuluisi nopeammin ja laskettu aika olisi jo käsillä. Sitä ei luota omaan kehoonsa, että se pystyisi pitämään huolta vauvasta. Onko muita, jotka kohtukuoleman jälkeen ovat uudelleen raskaana ja miten sitä jaksaa ja pystyisi nauttimaan?
Kommentit (12)
En itseasiassa tiennyt, kun en silloin pystynyt ottamaan mitään infoa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halaus täältä! En osaa edes kuvitella miltä tuo tuntuisi...mulla 3 lasta ja joka kerta olen tuollaista tilannetta kamalasti raskaana ollessani pelännyt. Hirveää, että joku joutuu sellaisen kokemaan. Yritä nyt kaikesta huolimatta nauttimaan tulevan vauvan odotuksesta. Saanko kysyä, että löytyikö koskaan syytä tapahtuneelle?
Vaan eipä noissa tapauksissa usein olekaan syytä. Synnytin vauvan normaalisti alateitse ja saimme olla hänen kanssaan hetken. Hän oli täydellisen virheetön pieni tyttö, ihan samannäköinen kuin esikoisemme syntyessään.
Liity tosiaan pahkinaan. Siella on hyva henki ja voi keskustella vertaistensa kanssa. Meita on paljon muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halunnut/pystynyt käyttämään asioita ja tavaroita, jotka oli hankittu edellisessä raskaudessa. Teki liian kipeää miettiä, että nämä olivat hänen tavaroitaan jne...
halaus sinulle ap!
Minä tein niin, että myin menehtyneen vauvan äitiyspakkauksen. En pystynyt sitä säilyttämään, teki liian kipeää.
Hienoa, että tulit raskaaksi uudestaan noin nopeasti! Meillä se kesti yli 3 vuotta.
Itsekään en jaksanut uskoa vauvan saamiseen elävänä syliin koko raskauden aikana. Lopullisesti hermoni petti rv:llä 38, jolloin vaadin synnytyksen käynnistystä ja viimein, suunnilleen itkupotkuraivareiden jälkeen sen sainkin.
Tieto nimittäin lisää tuskaa, sillä tuolla kohtukuolemapalstalla (tuntematon enkeli) ja pähkinäpalstalla (kohtukuoleman jälkeen uudelleen odottajat) on lukuisia tapauksia, joissa vauva on kuollut kohtuun raskauden viimeisillä viikoilla tai lasketun ajan jälkeen.
Meillä odotus päättyi onnellisesti ja lapsiaan osaa todellakin arvostaa. Suru menetetystä lapsesta on aina mukana, mutta senkin kanssa oppii elämään.
Tsemppiä sinulle ap ja onnea odotukseesi. Been there, done that, tiedän miltä tuntuu. Ei ole helppoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä taas säilytin sen aiemman paketin tälle juniorille.
Mutta sulle ap, koeta luottaa tulevaan, ja uskalla vähän nauttikin, se ei ole keneltäkään pois.
En uskaltanut ottaa seuraaville pakkausta ollenkaan, kun pelkäsin että taas käy huonosti.
Seuraavassa raskaudessa olin hermoromahduksen partaalla ja meninkin sairaalan tarkkailuosastolle 38+2, koska en enää voinut olla kotona hermojeni vuoksi (sairaala olisi ottanut aiemminkin). Sektio tehtiin 38+6 heikentyneiden sydänäänten vuoksi. Seuraavat syntyivät 38+4 ja 36+4 niinikään sektiolla ja heikentyneiden sydänäänten vuoksi.
Eli minun kohtuni ei pystynyt pitämään lapsia elossa yli 39 viikkoa. Mitään kuolinsyytä esikoiselle ei kuitenkaan löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raskausaikana ei ilmennyt ongelmia, eikä toisen raskauden traagiseen päättymiseenkään liity mitään elimellistä vikaa tai muuta fysiologista syytä, on ERITTÄIN EPÄTODENNÄKÖISTÄ, että tämä raskaus - varsnkaan enää tässä vaiheessa - päättyisi yhtä onnettomasti. Siis ihan tilastollisesti ja prosentuaalisesti sehän olisi ns. "käänteinen lottovoitto".
Pelkosi ovat tietysti ymmärrettäviä, mutta ihan oikeasti, tuskin sinulle kävisi kahdessa perättäisessä raskaudessa yhtä onnettomasti. - Elämää ei voi elää peläten. Tai voi tietysti, mutta silloin menettää niin paljon hienoja hetkiä. Ajattele nyt, jos pelkäät koko raskauden ajan, olet menettänyt kuopuksesi elämän alkuajat huolehtimiseen ja murehtimiseen.
Olet selvästi jo mennyt elämässäsi eteenpäin, koska olet uskaltanut yrittää raskautta uudelleen: älä anna menneisyyden pilata tulevaisuutta!
Tosin tuntuu,että itsekin mentävä ajoissa sairaalaan. Jo nyt olen käynyt ihan vaan omien hermojen takia yksityisellä ultrassa välillä, että pystyy välillä rauhoittumaan.
Alue: Aihe vapaa
Yahoosta pahkina-ryhman? Se on tarkoitettu aideille, kirks ovat raskaana lapsen menetyksen jalkeen.