Miksi joku antaa lapselleen nimeksi jonkun top10 nimen?

Vaan joku nimi vain tuntuu omalta. Minä taas ihmettelen, miksi joillekin on niin tärkeää, ettei oman lapsen nimi löydy suosittujen nimien joukosta. Vähentääkö se jotenkin lapsen arvoa? :)

joka oli vuonna 2004 (syntymävuosi) suosituin nimi. Meillä nimi on kuitenkin suvussa enkä kyllä toisaalta tiennyt nimen olevan niin suosittu, sillä en ollut nimijuttuja juuri seurannut. Ei ole yhtään samanikäistä kaimaa tullut vastaan, odotetaan sitten koulun alkua kuinka monta Emmaa on tulossa.



Nyt ehkä miettisin kaksi kertaa, annanko top10 nimen vai en. Meillä tuo "sukurasite" menisi kyllä edelleen top10 listojen edelle.

Meillä toinen nimi löytyy kalenterista, toinen ei. Ne vain tuntuivat meidän lapsille sopivilta.

Mä en edes tiedä, mitkä ovat vuosittain top 10 nimet! Kuka sellaista seuraa?



Ehkä lehdestä voi lukea kerran vuodessa, mitkä olivat edellisen vuoden suosituimmat nimet, olikohan viime vai toissa vuonna Emma ja Veeti? Muista ei tietoa.



Miksi todella harva sitten laittaa lapselle sellaisen nimen, mitä suurin osa EI laittaisi? Esim. Pentti, Raimo, Pirkko? ;)

Toisaalta, nykyisin suosituimmatkin nimet eivät saa kovinkaan suurta prosentuaalista suosiota, sillä niitä annetaan vain prosentille tai kahdelle lapsista toisin kuin ennen, kun vaikkapa Juhoja saattoi ollalähes puolet ikäluokasta.

Ajattelen että eipähän kukaan ihmettele outoa nimeä ainakaan, tai lapsi joudu sen takia kiusattavaksi.

Tietenkin miinuksena se mahdollisuus että päiväkotiin tai koululuokalle tulee samanniminen, mutta onko se nyt kovin vakavaa?

että moni tämän päivän top10- nimestä on vanha ja perineinen. Näinollen se on voinut olla monessa suvussa pitkään käytössä. Nimipalvelun sivuilla on listattuna tämän hetken suosituimmat nimet ja perinteisiä nimiähän siellä suorastaan vilisee, niin miesten kuin naisten puolella --> (klikkaa ensin vasemmalla kohtaa Suosituimmat etunimet ja sen jälkeen vuosi 2010):



http://verkkopalvelut.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1





T. Erään harvinasemman kutsumanimen omaavan tytön äiti

nimi on "sukurasitteena" Ja siis mietinkin, että koostuvatko nämä top nimet juuri siitä, että mummot antavat nimet meidän lapsille :) Meilläkin lapsella minun mummoni nimi :) Toki Veetejä ja Leevejä ei ilmeisesti meidän papoissa ole ja nämä tulevat jostain "muoti jutuista".



Missä vaiheessa olette päättäneet lapsenne nimen? Onko moni päättänyt lapsensa nimen jo nuorena tyttönä vai oletteko tehneet päätöksen aina miehen kanssa?



ap

Myönnän "päättäneeni" lapsen nimen jo nuorena aikuisena. Kun sitten lapsi ilmoitti tulostaan, kysyin mieheltäni, mitä mieltä hän nimestä on, eikä hän sitä vastaan mitenkään ollut. Lapsen toinen nimi on tuiki tavallinen ja kolmas nimi kulkee äitini puoleisessa suvussa.



t. 8

tajua seurata mitään listoja, varsinkaan ennen ekan lapsen nimeämistä. Eikä varmaan läheskään kaikki ymmärrä edes käydä aaveella viisastumassa ; )



Sen sijaan on voinut kuulla kivan nimen jossain liikkuessaan, ja niitä suosituimpiahan kuulee helpoiten.

Kaikilla on varmaan syynsä ja miksi nimi olisi jotenkin huono, jos se on yleinen?



Enemmän minä ihmettelen joidenkin halua keksiä joku ihmeellinen kirjainyhdistelmä ja väittää sitä nimeksi. :o)

olen valinnut lasten nimet omien (ja miehenkin) mieltymysten mukaan listoista välittämättä.



Kummankin lapseni nimet löytyvät top10-listalta, mutta ei se ole ollut minulle mikään syy miettiä jotain muuta nimeä.



En ymmärrä miksi lapselle pitäisi hakemalla hakea joku erikoinen nimi.

Jo tosi nuorena päätin tulevan tyttöni nimen. Ja se onneksi passasi miehelle hyvin.



Esikoinen on siis tyttö. seuraavalle lapselle mulla oli tokanimi valmiina, kuten kolmannelle ja tälle neljännellekkin. Mies päätti pojan etunimen joka kävi mulle hyvin. Kolmannen = tyttö etunimi päätettiin yhdessä. Tehtiin molemmat lista nimistä joista tykättiin ja vaihdettiin listoja ja yliviivattiin nimet joista ei tykätty. Jäljelle jäi 5 nimeä joista sitten mietittiin.

Tälle tulevalle pojalle tehtiin myös lista nimistä joista tykättiin ja mies sai päättää nimen.



Ja meillä oli pääperiaate nimissiä, ettei mitään sukurasitenimiä anneta meidän lapsille.

esim. Veeti nimeen liittyviä negatiivisia assosiaatioita. Nimi on mielestäni kaunis ja pehmeä pojan nimi. Ja ei ollenkaan niin yleinen kuin esim. Aleksi, Eetu, Lauri ja silti Veeti-nimestä puhutaan aina näissä ketjuissa, kun on kyse yleisimmistä nimistä. Täällä missä päin me asutaan emme ole törmänneet moneenkaan veetiin eikä nimen yleisyydestä ole ollut vielä mitään haittaa ja poikani on jo 10v.

terveisin

Veetin äiti

tuntuisi tylsältä, että kaimoja tulisi kaikkialla vastaan. Ja kyllähän siitä pieniä, tosin yleensä harmittomia, sekaannuksiakin helposti syntyy, jos vaikka koululuokalla on monta samannimistä.



Toisaalta en ymmärrä myöskään toista ääripäätä edustavia vanhempia, joille tärkeää on vain ja ainoastaa, että nimi on erikoinen ja uniikki, ei sen väliä, kuulostaako se ihan hölmöltä.



Itse olen valinnut lapsilleni perinteiset nimet, jotka löytyvät kalenterista, mutta eivät kuitenkaan ole niitä kaikkein suosituimpia. Mutta kukin tyylillään...

nimistä ja sattumalta kaikista niistä on sitten tullut muotinimiä vähän myöhemmin :-)

niitä nimiä, jotka ovat perinteisiä ja perittyjä.

mm. Juhani, Johannes, Maria



Tämä on ollut aivan itsestään selvä valinta ja olen tosi ylpeä omasta nimestäni, joka on peritty.

Siis tokat ja kolmannetkin nimet, eli kutsumanimi ei silti ole välttämättä top-nimi.

a) Nimi on oma suosikki, ekä kerta kaikkiaan piittaa siitä, että se on suosittu.



b) Jotkut vanhemmat haluavat antaa yleisen nimen, jottei lapsi erotu joukosta (usein perustellaan sillä, ettei lasta sitten kiusata nimestä - monilla vanhemmilla on hirveä kiusaamisen pelko).



c) Joillakin ihmisillä ei ole ihan selvää kuvaa siitä, mitkä nimet ovat suosittuja.



d) Nykyajan suosituimmatkaan nimet eivät ole enää niin kauhean kauhean yleisiä, eli hajontaa on enemmän.



Nämä on ihan tutkittuja juttuja! Etunimitrendit ja ajatusmaailma niiden takana siis.

En ymmärrä miksi lapselle pitäisi hakemalla hakea joku erikoinen nimi.

nimen tarkoitus on erottaa ihmiset toisistaan! Kaupassa huudat Ainoa ja 5 tyttöä juoksee paikalle! Tai sitten luokalla on Eetu A. , Eetu K., Eetu S. sekä iso-Eetu että Pikku-Eetu.

Eli ei kiitos yleisiä nimiä minun lapsilleni!

En ymmärrä miksi lapselle pitäisi hakemalla hakea joku erikoinen nimi.

nimen tarkoitus on erottaa ihmiset toisistaan! Kaupassa huudat Ainoa ja 5 tyttöä juoksee paikalle! Tai sitten luokalla on Eetu A. , Eetu K., Eetu S. sekä iso-Eetu että Pikku-Eetu. Eli ei kiitos yleisiä nimiä minun lapsilleni!

Mielummin kaunis, mutta yleinen kuin liian erikoinen. Kyllä mä ainakin huutelisin mielummin Eetua kuin jotain ihme väännöstä, jota kukaan ei nimeksi käsitä ja jota saa toistella ja tavata koko ajan :)