Lue keskustelun säännöt.
Hyvän miehen saaneet
22.08.2010 |
Te pitkään avo- tai avioliitossa olleet ja hyvän, ihanan ja kunnollisen miehen löytäneet joilla mies ei kuitenkaan ole mikään nössykkä, ajatteletteko minkä onnen olette kohdanneet kun näette jossain elokuvassa paskiaismiehiä tai kuulette jonkun tuttavanne huonosta miehestä?
En tarkoita, että olette vahingoniloisia vaan että olette hiljakseen mielessänne onnellisia siitä, että on oma ihana mies.
Kommentit (8)
En vaan jaksa tajuta, miksi itse ovat tyytyneet vähempään??
N32
Ihmissuhde"kauppa" ei ole kuten autokauppa. Aina kun löytyy kivempi, niin entinen vaihtoon. Tai no, joillekin se on, mutta avioliitosta ei ihan tuosta vaan vaihdeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka hetki kun huomaan oman mieheni olevan parempi kuin joku toinen (oli se sitten oikea tai kuviteltu henkilö, kuten esim elokuvissa), ajattelen mielessäni kuinka onnekas olen. Ja aika tärkeä osa meidän liittoa on ollut se, että muistamme myös toisillemme kertoa kun tällainen tapaus on käynyt =)
Ja se tulee välillä ihan hassuissa paikoissa mieleen. Viimeviikolla ajelin töistä kotiin moottoritietä pitkin ja hymyilytti vaan ihan helvetisti, kun mietin, miten ihana mies mulla on.
tämä ihana miehesi eli oletko huomattavasti parempi kuin tavis nainen.
Ja niin on lähipiirini muutenkin, entinen oli sekä juoppo että nössykkä, ja kun löysin nykyiseni näkyy onnellisuus ihan ulospäinkin ja kauas.
Kaikkein onnellisin olen siitä että lähdin edellisestä suhteesta ja satuin sitten tähän unelmaan tutustumaan.
Ja kyllä minä ainakin yritän olla miehelleni yhtä ihana kuin hän on minulle, ei tarvitse pienistä nalkuttaa kun on edellisen kanssa nähnyt jo isommatkin ongelmat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä palstailu erityisesti aina avaa silmät. Eikä ainoastaan ne pahimmat vuodatukset, vaan se yleinen "sellasia ne miehet on"-nyökyttely. Ihan ufoja mulle monetkin jutut, ei menis ikinä läpi.
Mieheni on siis vastuuntuntoinen, lempeä ja miehekäs, urallaan menestynyt, tekee kotitöitä vaikka olen itse kotiäitinä... On aina hoitanut lapsia hyvin ja kohdellut minua kunnioittaen. Tuskin koskaan juo, ei ole ikinä ollut väkivaltainen, suuttuessaankaan ei nimittele tms. vaan käyttäytyy kuin aikuinen. Ikinä ei ole mulle tai lapsille mitään loukkaavaa sanonut.
Ei se täydellinen ole - osaa valmistaa vain noin viittä ruokalajia, pukee lapset kaameisiin väriyhdistelmiin ja on joskus ihan omissa maailmoissaan. :) Enkä aina ole ihan varma onko se se täydellinen sielunkumppani MINULLE, vaikka noin yleisesti ottaen hirveän hyvä puoliso onkin.
Nykyisen mieheni kanssa olen ollut vasta 5 v, mutta lähes joka päivä kyllä tulee mieleen, miten loistava mies hän on. Kiltti ja huomaavainen, muttei missään tapauksessa nössö. Sosiaalinen ja pidetty, muttei jees-mies alkuunkaan. Hyvä isä ja erinomainen rakastaja.
Ex-mieheni oli toki hänkin koulutettu ja sivistynyt, sinänsä ihan kunnollinen mies hänkin, mutta nyt jälkeenpäin tajuan eron hänen ja nykyiseni välillä todella kirkkaasti. Ex oli vähän synkkyyteen taipuvainen; negatiivinen, epäsosiaalinen mököttäjä.
Mielestäni olen mennyt naimisiin maailman parhaimman miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä jo reilusti yli 10 v ja edelleen olemme hullaantuneita toisistamme. Mieheni on fiksu, tahdikas, komea, urheilullinen, hyvä sängyssä, osaa edelleen hurmata minulta jalat alta, romanttinen, huolehtivainne, kilti mutta "tuhma" jne. Perfect, muuta en voi sanoa. Kukaan ystävieni mihistä ei yllä lähellekään hänen tasoaan. On ihanaa, kun voin luottaa siihen ettei oma mies koskaan tee tai sano mitään typerää, jota saisi hävetä. Ystäväni usein päivittelevät, miten onnekas olenkaan, kun olen saanut niin upean mihen. En vaan jaksa tajuta, miksi itse ovat tyytyneet vähempään??
N32