pitääkö lasten läksyt tehdä, vai antaa niiden pärjätä

opettaja on velvollinen antamaan tukiopetusta, jos lapsi ei osaa.

tietenkään tee, mitä ihmeen iloa siitä on kellekään? Tyttö huomaa, ettei sen tarvitse edes yrittää ja opettaja luulee, että tytöllä menee hyvin, vaikka asia on päinvastoin. Ehkä se tarttisi tukiopetusta ja jonkin arvioinnin omasta oppimisestaan?

itse ovat ne tehneet. Meillä ei kyllä kauheasti ole edes vinguttu niiden kanssa, apua kyllä ovat joskus pyytäneet

Molemmilla kylläinen olo ja alkuillasta viimeistään läksyjen kimppuun eikä loppuillasta väsyneenä. Puolesta ei tartte tehdä, mutta auttaa pitää.

lisätuen tarpeessa.

jos SINÄ teet lapsen läksyt. Pitää antaa pärjätä itse. Tietysti auttaa ja tukea ja kannustaa mutta ei tehdä puolesta.

kaikki pitäisi sanoa valmiiksi. koska ei itse osaa.

Jos sinä ne läksyt teet ei kukaan koulussa huomaa ettei tyttö osaa niitä its tehdä. Eikä siis voi saada tukiopetusta yms. Koulun tarkoitushan on että LAPSI oppii aisioita...



Itse olen lapsia neuvonut läksyissä kyllä. Siis saattanut selventää mitä jossain tehtävässä kuuluu tehdä yms. Mutta jos lapsi ei pienellä avulla ja asian selvennyksellä ymmärrä olen käskenyt kysyä opettajalta koulussa. Joskus olen myös kirjoittanut reissuvihkoon opettajalle viestin ettei meidän "Tiina" osaa nyt tätä tehtävää tai soittanut.

Ainakin meillä opettaja ollut tyytyväinen että olen kertonut hänelle mikä ei onnistu ja ovat sitten voineet sitä asiaa harjoitella.

kaikki pitäisi sanoa valmiiksi. koska ei itse osaa.

koittaisit saada lapsesi ymmärtämään, että siksihän hän juuri koulua käykin, että oppisi. Eihän niitä asioita tarvitse valmiiksi osata. Käske lukea teksti (jos lukuaine) ennen tehtävän tekoa, ja jos ei vieläkään ymmärrä asiaa, niin keskustele asiasta toisin sanoin, jotain muuta kautta, yksinkertaistaen. Jos kyseessä matikka, niin siinäkin yksinkertaistaen yrität saada lapsen ymmärtämään.

Joka tapauksessa ottaisin yhteyttä myös opettajaan, sillä kuulostaa siltä, ettei lapsesi ymmärrä opetusta ja tarvitsee sitä lisää.

Tai sitten on vaan laiska, eikä häntä huvita. Pitäisi löytyä jokin motivaattori.

sun pidä kertoa lapselle vastauksia, jos hän ei osaa niin sitten jättää tekemättä. Kyllä sen opettajan tulee puuttua asiaan, jos lapsella ei ole ikinä läksyt tehtynä.

niin ehdottomasti auttaisin läksyjen kanssa.

Ja jos näyttäisi ettei apuni riitä niin ottaisin yhteyttä opettajaan.

Kyllä meilläkin autetaan läksyjen kanssa, sama asia voidaan neuvoa vaikka sataan kertaan ja sadalla eri tavalla, mutta yhtään valmista vastausta en anna.



Viimeksi tokaluokkalainen sitten itkua vääntäen rakensi lopulta lastenhuoneessa puupalikoilla matikankirjassa olleen kuvan mukaan, jotta pystyi laskemaan kuvassa olleet palikat... Ei mene läpi täällä selitykset, ettei osaa tai viitsi. Useimmat lapset kitisee laiskuuttaan, joten anna mennä kouluun vaikka pari viikkoa läksyt tekemättä (jos ei muka osaa) ja infoa opea... Seuraamuksitta tuskin selviää, jos oikeasti osaisikin, jos todella ei osaa, niin saapa sitten tukiopetusta.

Läksyistä oppii parhaiten jos niitä joutuu miettimään. Mekaaninen hauki on kala homma on tylsää eikä opeta mitään. Liian vaikeat tehtävät sama homma. Jos ei osaa ei jaksa edes yrittää. Paras tulos tulee kun miettimisen jälkeen oivaltaa.



Vanhemmat ei aina ole paras auttaja. Vanhempien ajatus maailma voi olla liian kaukana siitä mitä muksut ajattelee.

Kannattaa kokeilla pyytää, joku lapsen kaveri auttamaan. Yleensä vertaistuki on kaikista parasta tukea. Ajatus maailmat kun automaattisesti ovat lähempä toisiaan. Mitä nuoremmista on kyse sen paremmin tuo kaveri apu pitää valvoa!! Ei sekään mitään auta jos kaversi sitten antaa kopioida tehtävät tai homma menee pelkäksi leikkimiseksi.

ja nyt iski osaamattomuus? Istut vieressä, selität, autat. Ja teet selväksi, että sinulla on koko ilta aikaa, ei kiirettä mihinkään, joten nämä tehdään ny ja aikaa on.

Meidän lapsi on ollut erityisopetusstatuksella eikä SILTI ole saanut ikinä mitään tukiopetusta. (Päinvastoin, eriutyisstatus oli ilmeisesti syy olla antamatta tukea, vaikka sitä haettiin sillä perusteella, että se toi muka koululle lisärahaa tuen järjestämiseen.) Koulussa ei vaan ole tarpeeksi resursseja eikä halua tukiopetuksen jäjrestämiseen. Niinpä on yksiselitteisen selvää, että ainoa, joka todella välittää lapsesi oppimisesta ja tulevaisuudesta olet sinä. Jos siis sinäkään et välitä (olet sitä mieltä että sun ei tarvi puuttua oppimiseen) niin tilanne on lapsesi kannalta aika valitettava.



Hommahan ei tietenkään silti mene niin,e ttä sinä teet lapsen läksyt, vaan niin että sinä opetat lapsellesi ne asiat, joita hänen tarvitsee osata saadakseen ne läksyt tehtyä itse. Näin minä olen menetellyt ja nyt yläkouluun siirryttyään lapsi näyttää yhtäkkiä hanskaavan homman.

Vanhemmat ei aina ole paras auttaja. Vanhempien ajatus maailma voi olla liian kaukana siitä mitä muksut ajattelee.

Kannattaa kokeilla pyytää, joku lapsen kaveri auttamaan. Yleensä vertaistuki on kaikista parasta tukea. Ajatus maailmat kun automaattisesti ovat lähempä toisiaan. Mitä nuoremmista on kyse sen paremmin tuo kaveri apu pitää valvoa!! Ei sekään mitään auta jos kaversi sitten antaa kopioida tehtävät tai homma menee pelkäksi leikkimiseksi.

mutta aikuinen on vieressä ja auttaa. Aikuisen tehteävä pitää yllä hyvää tunnelmaa ja auttaa lasta.



Tietysti.

itse innolla lapseni kouluun lähtöä. Olisi ihanaa antaa lisäopetusta ja auttaa läksyissä. Olisi kiva kehitellä jotain leikkejä oppimisen tueksi. En varmaankaan malta odottaa kouluikään ja kirjaimia, lukemista, numeroita ja laskemista voi opettaa jo ennen koulua riippuen lapsen omasta kehitystasosta.