Joku näki kadonneen autistipojan alastomana venelaiturilla, mutta
ei puuttunut asiaan. Miten ihmeessä ihmiset voivat olla niin väliinpitämättömiä?
Kommentit (6)
tuon uutisen. Sitä tyyppiä pitäisi syyttää heitteillejätöstä.
Todennäköisesti luuli, että pojalla on siellä myös perhe mukana, mutta hän ei vain merelle erota.
sen veneilijän jotenkin pitänyt tietää että poijalla on autismi ja että tilanteessa on jokin ongelma? Mekin näemme veneellä liikkuessamme lapsia laitureilla, pitäisikö meidänkin siis käydä varmistamassa jokaiselta lapselta että kaikki on ok? Tottakai mekin oletamme että lapsen vanhemmat/vanhempi on jossain lähellä.
mutta lukemassani lehtijutussa sanottiin muistaakseni, että joku veneilijä oli lapsen nähnyt. Saattoi olla siis, että näki veneestä käsin, ei rannalta, eikä voinut siksi mitenkään konkreettisesti asiaan "puuttua". En tiedä, toivottavasti kuitenkin ilmoitti johonkin lapsesta. Itse vastaavassa tilanteessa (jos näkisin veneestä lapsen yksin rannalla) en ehkä kuitenkaan uskoisi lapsen todella olevan yksin. Olettaisin, että muut ovat vielä esim. veneessä tms. Veneestähän ei voi mitenkään arvata lapsen olevan autistinen, vaan tuon ikäinen voisi ihan hyvin olla hetken yksin odottamassa muuta perhettä. Alastomuus on toki outoa, siihen toki kiinnittäisi huomiota, mutta paikkaa tuntematta vaikea kuvitella miten "oudolta" tilanne vaikuttaisi.
jotain sanottu, että poika hyppeli rantakallioilta veteen.. eli jos siis alaston pikkupoika peuhaa vedessä, ja näkee, että osaa mennä veteen ja tulla pois, niin en kyllä heti olisi apua soittamassa.
Kun ei tiedä miten meni.
Oliko näkijä esim läheisellä pyörätiellä ohi ajanut pyöräilijä? Voisin hyvin kuvitella kun paikan tiedän. Jos itse näen matkan päästä lapsen uimarannan vieressä laiturilla, vaikka alastikin, niin oletan että vanhemmat on vieressä, siis lähietäisyydellä. Ei tule kyllä automaattisesti mieleen että pitäisi lähteä pelastamaan.