Keski-ikäinen! Tunnetko itsesi keski-ikäiseksi?

Kirjoitan ulkomailta ja skandit katosivat koneelta yhtakkia, sori...



Olen ihan se sama ihminen, mita olin 5 v, 20 v ja nyt 36 v, mutta tiedan ja ymmarran elamasta joka vuosi pikkuisen enemman. Nuorena sita just kuvitteli olevansa jotenkin parempi ja kypsempi kuin vanhempiensa sukupolvi. : D Tajuan myos sen, miten vahan tiedan yhtaan mistaan vielakaan ja kuinka paljon opittavaa minulla viela on.



Pukeudun just, niinkuin huvittaa. Nyt paalla on tiukka merimiesraitapaita ja keskisiniset farkut. Vartaloni on parempi nyt (bmi 19,5), kuin ennen kolmea lastani ja shoppailen mielellani. En jaksa enaa vaivautua kayttamaan piilareita, vaan kaytan ihan rehellisesti rilleja. Hyvaksyn itseni ihan eri lailla nykyisin.

Kirjoitan ulkomailta ja skandit katosivat koneelta yhtakkia, sori...



Olen ihan se sama ihminen, mita olin 5 v, 20 v ja nyt 36 v, mutta tiedan ja ymmarran elamasta joka vuosi pikkuisen enemman. Nuorena sita just kuvitteli olevansa jotenkin parempi ja kypsempi kuin vanhempiensa sukupolvi. : D Tajuan myos sen, miten vahan tiedan yhtaan mistaan vielakaan ja kuinka paljon opittavaa minulla viela on.



Pukeudun just, niinkuin huvittaa. Nyt paalla on tiukka merimiesraitapaita ja keskisiniset farkut. Vartaloni on parempi nyt (bmi 19,5), kuin ennen kolmea lastani ja shoppailen mielellani. En jaksa enaa vaivautua kayttamaan piilareita, vaan kaytan ihan rehellisesti rilleja. Hyvaksyn itseni ihan eri lailla nykyisin.

edellisten kommentteihin, olen 43 vee. Olen ihan sama tyyppi, ulkokuori toki muuttunut :) Sen ajatuksen tuolta ketjusta tunnistan myös että en luule enää että juuri minä muutan maailmaa ja keksin pyörän uudestaan...

En välitä enää mitä naapuritkin sanovat, minulla on erinomainen itsetunto, osaan nauraa itselleni, suhtaudun epäluuloisesti talouskasvuun ja olen äärimmäisen onnellinen.

25-30-vuotiaana luulin, että minulta odotetaan aikuistumista ja jakkupukua, nyt olen oma itseni tennareissa:) Silloin 10-15 vuotta sitten en kehdannut tehdä mitään normista poikkeavaa, nyt mua oikeastaan hävettää mennä normien mukaan, hemmetti naimisiinmenoa suunnitellaan... noloa...

tulin äidiksi 21 vuotiaana ja 40 vuotiaana enkä tunne olevani ihmisenä tai äitinäkään erilainen, saati miniänä, vaimona kylläkin itsellisempi (sama mies), koen ja harrastan kuten nuorempana. Tottakai olen nyt kokeneempi niin työelämässä kuin maailmaa nähneenä. Mottoni on, että tomi ja elä niin ettet kadu. Tämä koskee rooliani äitinä, tyttärenä, miniänä, vaimona, kaverina ja yksilönä.

Ainoa, mikä on muuttunut on elopainoni ja luulo, että kaikki itseäni vanhemmat eivät voi ajatella samoin.

Nostan hattua, että on olemassa nuoria äitejä, jotka ovat ennakkoluulottomasti tutustuneet minuun ja pitävät yhteyttä.



Joku kysyi: jossain terveysalan määritteissä keski-ikä alkaa 35 vuotiaana.

Olen itsevarmempi ja tyylikkäämpi kuin nuorempana. En välitä muiden puheista. Minulla on rahaa.



Olen oppinut kliseisesti sanottuna tuntemaan itseni. Tiedän mitä haluan.



Kuopukseni aloittaa koulun ja nyt tuntuu siltä, että alkaa olla vähän omaakin aikaa.

En välitä enää mitä naapuritkin sanovat, minulla on erinomainen itsetunto, osaan nauraa itselleni, suhtaudun epäluuloisesti talouskasvuun ja olen äärimmäisen onnellinen.

parikymppisenäkin, kroppa vaan muuttuu ja vanhenee. Aina huvittaa täälläkin, kun ihmiset olettaa, että keski-ikäiset on jotenkin erilaisia kuin nuoremmat. Sama sisältö, kuori vaan muuttuu. 90-vuotias mummonikin totesi kerran peiliin katsottuaan, että joka kerran hän hätkähtää, kun sisältö on yhä 20-vuotias ja ulkopuoli vanha kääkkä :-)

Mulla on pukeutumistyyli pysynyt jotakuinkin samassa linjassa aina, eli ihan perusfarkkua, puseroa, mitä nyt sattuu kaupoista milloinkin saamaan eli sen verran muotia seuraan (pakosta). Tietysti ihmisenä olen muuttunut vastuullisemmaksi lasten tulon myötä, mutta niitä tuli jo alle 30-vuotiaana. t. Äiti 45 v

parikymppisenäkin, kroppa vaan muuttuu ja vanhenee. Aina huvittaa täälläkin, kun ihmiset olettaa, että keski-ikäiset on jotenkin erilaisia kuin nuoremmat. Sama sisältö, kuori vaan muuttuu. 90-vuotias mummonikin totesi kerran peiliin katsottuaan, että joka kerran hän hätkähtää, kun sisältö on yhä 20-vuotias ja ulkopuoli vanha kääkkä :-)

Mulla on pukeutumistyyli pysynyt jotakuinkin samassa linjassa aina, eli ihan perusfarkkua, puseroa, mitä nyt sattuu kaupoista milloinkin saamaan eli sen verran muotia seuraan (pakosta). Tietysti ihmisenä olen muuttunut vastuullisemmaksi lasten tulon myötä, mutta niitä tuli jo alle 30-vuotiaana. t. Äiti 45 v

Ulkokouri vaan on vanhentunut mutta sisäisesti olen yhä sama kuin ennenkin. Tietysti elämänkokemusta on tullut lisää mutta en koe henkisesti olevani ollenkaan keski-ikäinen.

parikymppisenäkin, kroppa vaan muuttuu ja vanhenee. Aina huvittaa täälläkin, kun ihmiset olettaa, että keski-ikäiset on jotenkin erilaisia kuin nuoremmat. Sama sisältö, kuori vaan muuttuu. 90-vuotias mummonikin totesi kerran peiliin katsottuaan, että joka kerran hän hätkähtää, kun sisältö on yhä 20-vuotias ja ulkopuoli vanha kääkkä :-) Mulla on pukeutumistyyli pysynyt jotakuinkin samassa linjassa aina, eli ihan perusfarkkua, puseroa, mitä nyt sattuu kaupoista milloinkin saamaan eli sen verran muotia seuraan (pakosta). Tietysti ihmisenä olen muuttunut vastuullisemmaksi lasten tulon myötä, mutta niitä tuli jo alle 30-vuotiaana. t. Äiti 45 v

En tuota paremmin osaa sanoa, menit sanomaan mitä ajattelin :). Äiti 42v

Jos kuntoillessa tai muuten tulee jotain kremppaa, sen paraneminen kestää kauemmin kuin ennen.



Olen muuttunut siten, etten välitä enää pätkääkään, mitä muut ajattelevat. Ei tarvitse todistella kenellekään mitään. Niinpä esim. pukeudun aivan niin kuin mieli tekee.

missä iässä keski-ikä varsinaisesti alkaa? kun on esiteinejä niin olenko minä esikeski-ikäinen vai jo ihan virallisesti keski-ikäinen? t. 36 vee

On tuskallista katsoa päältä, kun nuoret mokailee ja sekoilee aivan selvissäkin asioissa kun eivät kysy neuvoa. Itse tietäisi hyvin omasta kokemuksesta, miten olisi hyvä toimia, mutta nuoret ei sitä tajua tai jos niille kertoo niin ne ei usko. Tämä on keski-ikäisyyttä jos jokin.

On päiviä ja päiviä. Joskus on väsyneempiä ja joskus hyvinkin nuorekkaita päiviä. Mainittakoon että olen syöpähoitojen takia läpikäynyt jo vaihdevuodet, joten se tietysti vaikuttaa sekä ulkonäköön että vointiin.



Pukeudun ihan niinkuin huvittaa, etupäässä farkkuihin, toppeihin, paitapuseroihin, huppareihin, tennareihin. Ei kiinnosta tippaakaan mitä muut mun pukeutumisesta ajattelevat. Käyn kerran kuussa kampaajalla, hoidatan ihoani ja pidän muutenkin huolta kunnostani.



Eli en mä oikeastaan tunne oloani keski-ikäiseksi.

Elämä tuntuu todella hyvältä. Itsetunto vahva. Hyvä parisuhde (naimisissa saman miehan kanssa 11v) ja ihanat lapset.



Keho rapistuu.. Ja se tuntuu aina joskus pahalta. Mutta vakavan sairauden läpikäyneenä, olen erittäin tyytyväinen siihen että olen elossa.

Nuorempana sitä luuli keksineensä kaikki jutut suurin piirtein pyörästä alkaen ensimmäistä kertaa ihan itse. Luuli, että vanhemmat ihmiset eivät tajua mitään eivätkä ajattele mitään, heitä ei kiinnosta mikään ja he ovat sellaisia kuin ovat vain siksi, etteivät tajua yrittää olla jotain muuta.



Nyt nyt sitä tietää, että noi kuvitelmat olivat erehdyksiä. On oppinut olemaan ihminen. On oppinut pitämään huolta ja olemaan vastussa itsestään ja muista. Mikä ehkä vielä tärkeämpää, on oppinut antamaan anteeksi itselleen ja muille sen, että kukaan meistä ei ole täydellinen ja virheitä on ja tulee.



Ja tottakai mä olen muuttanut tyyliäni monta kertaa tässä välillä. Olin teini 1980-luvulla kun pillifarkut ja tunikat edellisen kerran olivat muotia. En ole kulkenut niissä läpi 1990-luvun ja 2000-luvun... Silti perustyyli lienee pysynyt samana ja luulen, että vaikken tietenkään enää näytä teiniltä, ulkoinen olemus on ehkä sittenkin kokenut pienempiä muutoksia kuin sisäinen.

Ihan sama ihminen sisälläni on kuin parikymppisenä.



Tämä on hyvä ikä. Olen terve, tiedän mitä elämältä tahdon, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä ei. En hötkyile turhasta. Vahva itsetunto, osaan sanoa ei.



Pukeutumistyylini on osittain muuttunut, nykyään pukeudun enemmän juuri siten kuin haluan ja koen "itseni näköiseksi". Eli uskallan olla persoonallisempi.