Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuksesta, apeudesta, läskiydestä ja laiskuudesta...
30.08.2010 |
Olen väsynyt, masentunutkin ehkä, hyvin ylipainoinen ja ahdistunut. Parisuhteessa menee huonosti, raha-asiat painavat, murkku ja uhmaikäinen tekevät elämän raskaaksi, perhepiirissä on kohtuuttomasti vaikeita sairauksia ja lähiomaisen kuolemakin.
Miten tästä pääsisi eteenpäin. Miten saisi päänsä nostettua ja olon paremmaksi. Tiedän, että paljon auttaisi, jos saisi laihdutettua, olo kohenisi kokonaisuudessaan, mutta juuri nyt tuntuu, että en pysty siihen. Lähiomaisen kuolema on sen verran tuore tapaus, että suru tuntuu vievän voimia aika lailla. Lasten kanssa jaksaminen on vaikeaa sekin, vaikka tiedän lapsillakin olevan surua. Jostakin pitäisi nyt löytää valonpilkahdus ja voimat nousta tästä suosta...
Kommentit (7)
Suru vie varmasti voimia ja itseltä ei pidä vaatia liikaa, mutta pieniä muutoksia voisit varmaan tehdä, sekä elämäntavallisia että sellaisia, jotka vahvistavat läheisiä ihmissuhteitasi. Mitä ne voisivat olla - mikä olisi jotain pientä, mitä jaksaisit muuttaa nyt heti?
Jäin miettimään tätä asiaa. Yksi ihan käytännön asia on, että yritän olla läsnä lapsille. Siis ei vain paikalla, vaan ihan läsnä. Miehelle minun on myös yritettävä olla eritysien ymmärtäväinen; hänellä on suurempi suru kuin minulla. Voisi olla fiksua yrittää muuttaa omalla kohdalla vaikka se, että ryhtyisi käymään pienillä lenkeillä, ihan yksin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos en liiku, niin tylsistyn, laiskistun, lihon ja masennun. Mä siis välilä väkipakolla raahaan itseni salille, jotta piristyn ja saan tuuletettua korvien väliä samalla. Kun taas käy säännöllisesti niin sellaista lölliytymisvaihetta ei edes pääse tulemaan. Parempi kunto takaa itselleni myös sen, että jaksan paremmin arjen askareita.
Joku harrastus tai ihan vaikka kävelyä luonnossa? Ota itsellesi omaa aikaa ja tee niitä asioita, jotka saavat iloiseksi.
Joku harrastus tai ihan vaikka kävelyä luonnossa? Ota itsellesi omaa aikaa ja tee niitä asioita, jotka saavat iloiseksi.
Ainoa oma aika on se, kun katson illalla telkakria kun muu sakki nukkuu. Tyhmäää, tiedän.
kun ei huvita ja se menee sitten ajallaan ohi. Jos on paljon surua tms, niin pitää olla itselleen armollinen. Mutta pidä välillä sellaisia päiviä, vaikka vain kerran viikossa, että "tänään olen positiivinen". Hymyile ja naura, kehu ihmisiä - kun huomaat että positiivisuus tarttuu, sinullekin tulee parempi olo.
Jaksamista.
t.2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksin, ystävien tuella vai tarvitseko ammattilaisen apua (psykologi)?
Jos yrität selvitä itse, ei auta kuin edetä pienin askelin esimerkiksi tuossa laihduttamisessa, mikä voisi olla enemmän elämäntapojen muutosta kuin varsinaista laihdutuskuurilla olemista.
Suru vie varmasti voimia ja itseltä ei pidä vaatia liikaa, mutta pieniä muutoksia voisit varmaan tehdä, sekä elämäntavallisia että sellaisia, jotka vahvistavat läheisiä ihmissuhteitasi. Mitä ne voisivat olla - mikä olisi jotain pientä, mitä jaksaisit muuttaa nyt heti?
Täytyy yrittää.
ap