Kaksikielisyys ja vauvat

Kilet on aina pysyneet erillään, lapsi huomautti jo pienenä herkästi, jos puhuin vahingossa hänelle "isän kieltä". Kyllä erottaa kielet hyvin toisistaan, tosin nyt koululaisena rupeaa puhumaan sekakieltä. Käy siis mieheni äidinkielellä koulua ja koulukavereiden kanssa käyttävät paljon fingelskaa. Tietää kyllä erot, ja on hyvin oppinut termit molemmilla kielilla, joskus täytyy muistuttaa suomenkielisistä vastineista.

on kaksikielinen. Asumme miehen kotimaassa ja lahes ainoa suomen puhuja olen mina.

Poika sanoi ensimmaiset sanansa 10kk iassa. Nyt puhuu mieheni kielta jopa paremmin kuin monet ikatovereinsa. Suomea puhuu hiema vahemman. Kielet menevat sekaisin niin, etta suomea puhuessa tulee myos taman toisen kielen sanoja. Toisin pain ei juurikaan.

lasten kielenkehityksessä ovat hyvin yksilölisiä, meillä kolme lasta, vanhimmalla hiukan ongelmia puheenlähdön kanssa puhui kunnolla vasta himpun päälle kaksi vuotiaana, kakkonen jo kunnon lauseita 1 1/2 vuotiaana, kolmas taas noin 20 kk.



Keskustelin puheteraupeutin kanssa, hän oli sitä mieltä että kaksikielisyys saattaa viivästyttää puheneen tuottoa noin 4 kk max.



Vaikka puheen kehitys viivästyisikin, katson kuitenkin sen olevan rikkaus myöhemmin. Mielummin puhe hieman myöhässä, vaikkakin seka kielenä kuin vain yksi kieli.

ja asuttu Suomessa ja siinä toisessa englanninkielisessä maassa vuorotellen. Nyt Suomessa. Lapset ymmärtäneet aina alusta asti molempia kieliä, mutta aloittaneet puhumaan sen maan kielellä missä on juuri vuoden vanhana eli puhumaanopetteluiässä asuttu.



Enkku tulee luonnollisemmin vaikka Suomessa asuttu suurempi osa lasten iästä. Kuitenkin se kieli on aina vanhvempi missä maassa asutaan. Eli USA:ssa asuessa eivät kovin mielellään puhu minulle suomea vaan vastaavt enkuksi vaikka puhuisin suomea. Ympäristön kieli siis määrää lapsilla käyttökielen.



Joitain sanoja on sellaisia, jotka eivät ole millään meinanneet tulla mukaan siihen toiseen kieleen. Esimerkiksi minä olen olen edelleen pääsääntöisesti mama/mom/mummy vaikka lapsi sanoisi suomenkielisen lauseen (Mama, anna leipää!)



Muuten ei kielet ole koskaan menneet sekaisin. Lentokentällä yleensä kysyvät että 'missä maassa nyt ollaan' ja sitten vaihdetaan sopivaan kieleen :)

Esikoinen 9v on sujuva molemmilla kielilla. Ekat sanat tulivat jo alle 1v ja oppi nopeasti puhumaan, reilu 2v puhui aidille suomea ja isalle englantia. Esim. kun sanoin pyyda isalta mehua, meni sanomaan isalle englanniksi; daddy can I have some juice?



Toinen lapsi oppi puhumaan noin 13kk iassa, eka sana 'daddy', han on oppi myos puhumaan aika nopeasti, en tarkkaan enaa muista.

Han oppi myos suomalaiset r-ja s kirjaimet heti puheessa lausumaan, esikoiselta ne kesti kauemmin, taisi olla noin 6v.



Kuopus on viela niin pieni ettei puhu mitaan. Nyt meilla tilanne on vahan sellainen etta vaikka isommat lapset osaavat suomea hyvin, sanavarasto on kaventunut koska ovat tayspaivaisesti koulussa ja varsinkin nuorempi puhuu sekakielta aika paljon. Joten saa nahda miten kuopus oppii puhumaan!



Koskaan eivat pienena kielia sekoittaneet, nyt sanavaraston puutteessa korvaavat eng. kielella suomenkielen sanoja...

Meilla on kaksi lasta ja asumme miehen kotimaassa.

Mina siis puhun lapsille suomea, mieheni flaamia ja kotona puhutaan flaamia ja englantia. Lapset ovat 7 ja 3 v.



Molemmat lapset alkoivat puhumaan aika myohaan. Kunnolla vasta noin 2.5-3v iassa, vaikka sanoja oli tosi sitakin ennen. Molemmat ovatkin sitten siita lahtien osanneet erottaa kielet todella hyvin. Siis sotkevat kielia vain jos eivat oikeasti tieda jotain sanaa suomeksi.



7v puhuu mielestani hyvaa suomea, mutta toki eron huomaa Suomessa asuviin lapsiin ja hassuja sanojen taivutuksia ja kielioppivirheita tulee silloin talloin.



3v on vasta opettelee, mutta puheen keitys tuntuu menevan hyvin paljon samallatavalla kuin isoveljella.

Puhe on alkanut ihan normaalisti, ensimmäiset sanat n. 1-vuotiaana tai vähän alle. Lauseita 1,5-2 -vuotiaasta, esikoisella hiukan myöhemmin kuin kahdella pienemmällä.



Kielet meillä sekoittuvat jonkin verran aluksi - lapset esim. taivuttivat espanjalaisia sanoja niin kuin ne olisivat suomea. Sekoittaminen lakkasi noin vuodessa, nyt isommat (5 ja 7 v) eivät sekoita lainkaan. Jonkin verran kääntävät tosin tietylle kielelle tyypillisiä ilmaisuja toiselle, jossa ne ehkä eivät ole niin luontevia.



Lapsemme puhuvat aika hitaasti ja harkiten, tämä on kuulemma kaksikielisille tyypillistä. Hitaan puheen vuoksi keskimmäisen kielitaitoa testattiin päiväkodissa, hän sai testistä täydet pisteet ja ainakin suomen kieli on siis todistetusti ikäryhmässä todella hyvä.

ekat lauseet alle 2-v, monen sanan lauseita puhui s-vuotiaana. Kielet ei ole sen kummemmin menneet sekaisin, joskus jotkut sanat.



Tyttö 5 v meillä.

siis monen sanan lauseita 2-vuotiaana.

ekat lauseet alle 2-v, monen sanan lauseita puhui s-vuotiaana. Kielet ei ole sen kummemmin menneet sekaisin, joskus jotkut sanat.

Tyttö 5 v meillä.

Esikoinen ja kolmonen (tyttöjä) puhuivat ymmärrettäviä sanoja aika tasan 1-vuotiaana. Kakkonen (poika) vasta n. 2-vuotiaana. Lauseita en muista, tulivat pikkuhiljaa, pojalta nopeammin alun hitauden jälkeen. Kielen kehitys ei siis ole ollut välttämättä hitaampaa, mutta erilaista kuitenkin, koska lapsella ei välttämättä yhdellä kielellä ole yhtä suurta sanavarastoa kuin yksikielisellä, mutta toisaalta kaikilla kielillä yhteensä sanavarasto on tod. näk. huomattavasti laajempi kuin yksikielisen (koska ovat funktionaalisia kaikilla kielillä). Kielet eivät mene "sekaisin", mutta joskus lapsi ei tiedä jotain sanaa jollain kielellä ja kysyy "mitä on X kielellä Y?"

näinkin hyviä kokemuksia! Meillä on siis se perinteinen suomi-ruotsiasetelma, itsekin ollaan kummatkin 2-kielisiä. Itse kasvoin 4 kielen ympäröimänä, ja hyvin se sujuikin. Nyt vaan toivon parasta myös taaperolle, joka kyllä yrittää kovasti jo sanoa vaikka mitä mutta sanoja ei oikein vielä voi erottaa. Ikää on vähän yli 1 v.



ap