Kädenvääntöä lasten isän kanssa, eikö loppua näy..

Olemme eronneet kolme vuotta sitten erinäisistä syistä. Lapsille kokemus oli tietenkin rankka, mutta ovat selvinneet siitä suht hyvin ja sopeutuneet ja hyväksyneet tilanteen.



Esikoinen aloitti koulun ja kuopus on 5v. Lapset asuvat luonani ja ovat isän luona joka toinen viikko to-ma. Asumme viidentoista kilometrin päässä toisistamme.



Itse olen seurustellut kaksi vuotta miesystäväni kanssa, lasten isällä oli puolentoista vuoden suhde, joka päättyi kuitenkin naisen löydettyä uuden miehen. He suunnittelivat yhteenmuuttoa jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Nyt miehellä uusi nainen, tällä vauva ja taapero-ikäinen lapsi ja ovat juuri muuttaneet yhteen neljän kuukauden tuntemisen jälkeen. Isän luona on nyt siis nainen ja hänen kaksi lastaan jakamassa isän kallista ja arvokasta huomiota. Ja miehen tuntien; nainen menee omien lasten edelle.



Lapset itkevät, kiukkuavat ja hakevat huomiota todella paljon, kun palaavat isän luota kotiin. Mielellään isän luo menevät kuitenkin. Voivat olla myös mustasukkaisia minun ja miesystäväni ajasta tietty, mutta puhuvat, etteivät pidä naisen lapsista ja että heidän isänsä takuulla pitää naisen lapsista enemmän kuin heistä. Olen puhunut lapsilleni, että isi rakastaa omien eniten maailmassa, eikä sitä mikään muuta (ja toivonut että näin todellakin on..)



Lasten isä ei ole myöskään maksanut lastensa elättämisestä tähän päivään saakka mitään. Olen katsonut sen sormien läpi, sillä olen tietoinen miehen velkojen suuruudesta. En ole jaksanut alkaa riitelemään rahasta, sillä se on periaatteessa samantekevää, pääasia, että pärjätään lasten kanssa, olenhan töissä kuitenkin.



Nyt miehen raha-asiat alkavat olla kunnossa ja nainen jakamasssa asumiskulujakin. Olen ottanut puheeksi elatusmaksut. Mies sanoi lasten kuullen, ettei lasten tarvitse tulla lainkaan hänen luokseen, jos alan rahaa vaatia, hän ei ala minua elättämään ja tililleni rahaa laittamaan ja pyysi minua viemään lapset pois ja pamautti oven kiinni.

Hänen mielestään elatusmaksut ovat myös aivan kohtuuttoman suuria.

Pari päivää lasten isä huusi, haistatteli ja haukkui minua, kunnes itse ehdotti, että maksaisi elareita 100€/lapsi ja "viranomaisia ja heidän mielipiteitään ei sotketa tähän, vaan keskenämme asia sovitaan".

Sanoin, että puhutaan asiasta myöhemmin. Mielestäni summa on liian pieni.



Eilen puhuin puhelimessa lasten isälle, että otin pari palkatonta vapaapäivää, antaakseni aikaa lapsille heidän aloitettuaan koulun/pk:n ja sanoin, että onhan tilanne lapsille stressaava. Isä tuhahti, sanoi minun tartuttavan vaan stressiä lapsiin, jos kuulevat minun näin puhuvat ja sanoi ärtyneensä minun "jatkuvaan viisasteluun" liittyen lapsiimme ja heidän tunteisiin. Tunteisiin, joita lapset eivät isän luona ollessaan isälle uskalla näyttää ja jotka purkautuvat heidän palatessaan kotiin.



Lisäksi saan yhä kuulla siitä, miten elin useamman vuoden hänen rahoillaan kotona lusmuillen hoitaessani lapsiamme, sillä en halunnut laittaa lapsia päiväkotiin alle kaksivuotiaina.



Ja paljon paljon muuta.. tuntuu, etten jaksaisi tuon miehen kanssa olla missään tekemisissä, enkä kertoa mitään lasten elämään liittyvästä hänelle. Hän ei itse kysele/ole kiinnostunut lasten elämästä, kuulumisista ja tekemisistä, vaan hänen elämänsä pyörii vain muiden asioiden ympärillä, uuden naisen ja omien menojensa. Epäilen ja pelkään, että tilanne pikkuhiljaa ajautuu siihen, etteivät lapset halua mennä isän luo :( Isän kautta ovat isän sukulaisiin yhteydessä, ja isän äidistä, eli mummostaankin ovat puhuneet mm. "Mummo suojelee meitä, kun isi kiusaa meitä". Lasten kannalta tilanne on kurja, mutta pyrin itse olemaan niin paljon läsnä heille kun pystyn ja miesystäväni myös on ihanasti ollut heidän kanssaan ja viettää paljon kahdenkeskeistä aikaa molempien lasten kanssa pyörälenkkeilen jne. Tällä hetkellä isi on vielä "idoli" ja tärkeä, etenkin pojalle, mutta en tiedä muuttuuko tilanne lasten kasvaessa :(



Lisättäköön vielä, että lasten isän uusi nainen inhoaa minua, vaikkei minua tunnekaan. Uskon, että lapset ovat jo nyt aistineet sen, eikä sekään helpota tilannetta ja heidän pahaa oloaan :(



Olen nyt kolme vuotta potenut huonoa omatuntoa ollessani se, joka avioliitosta lähti ja lasten ydinperheen hajotti. Nyt alkaa tuntua siltä, että olisi aika lopettaa tämä lasten isän tekojen sormien läpi katsominen ja pitää lasten puolia. Mitään helppoa se ei kyllä tule olemaan.. Vai miten näette tilanteen?