Mikä avuksi? Miehen ongelmat ja lapsi tulossa.

ja voimia kaikille tällaisten asioiden kanssa painiville!

kerro sun miehelle ettei mt-puolen tapaamisista tule merkintöjä julkisiin rekistereihin. Ei ainakaan ennen tullut.

Mies äärettömän stressaantunut epävarmoista töistä, mahdollisista potkuista, miten sitten maksaa lainaa jne... Odotan toista lastamma ja mun ratkaisu on ollut, että annan miehen olla. Toki kun raskaus on jo toinen, niin en kaipaa enää mitään henkistä tukea tms. Olen huomannut, että kun mies illalla ja viikonloppusin lepää ja on rennosti, niin sitten se joten kuten jaksaa elämäänsä. :) Uskon ja toivon, että kyllä siitä vielä joskus tulee mulle kaveri tähän arjen pöyrittämiseen.

Minkä ihmeen takia stressata jotain lainanmaksuja tai työttömyttä? En ole ikinä tajunnut miksi ihmiset stressaa tuollaisista asioista. Edellä mainittuihin "stressitekijöihin" ei kuole. Jos tapaan tuollaisen stressaajan niin lentää ulos samantien.

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, ketkä stressaa asioista, jotka ei ole vielä tapahtuneet.

Ensinnäkin onnittelut tulevasta perheenjäsenestä.



Sitten asiaan. Ensiksikin, etsi itsellesi vertaistukea myös muualta. Onko sinulla raskaana olevia ystäviä, käyttekö perhevalmennuksessa, onko sisaruksillasi perhettä. Netissä on myös monia odottajien ryhmiä.



Raskaus on stressaavaa aikaa naisellekin, huolehdi siitä, että sinuakin kuunnellaan. Sinun tärkein tehtäväsi on voida olosuhteisiin nähden hyvin.



Sitten miehesi asiaan. En saanut selvää, oliko hänellä muita stressaavia asioita kuin työ. Sinun tehtäväsi on nyt luottaa tulevaisuuteen - kävi työhommissa miten vain, te selviätte kyllä! Saatte uuden ihanan perheenjäsenen ja vaikka elämä koettelisi, se kantaa kyllä.



Ehkä miehesi pelkää, että hän ei ole riittävän hyvä mies, jollei tuo tarpeeksi leipää pöytää. Voit lohduttaa, ettei isyys ole siitä kiinni. Isyys sinänsä voi olla pelottava ajatus. Mua ainakin etukäteen pohditutti, miten itse muutun ihmisenä äidiksi tultuani. vastaus, en juurikaan. Tietenkin lapsi on nyt tärkein ja menee ykköseksi, mutta olen ihan sama persoona kuin aiemmin. Elämä ei ole loppunut ;)



Eli lyhyesti, tsemppaa miestäsi, kysy mikä hänetä eniten ahdistaa, mutta pidä raja siitä, että myös sinä tarvitset tukea uudessa tilanteessa.



Mies voisi myös käydä "Jarkon" kanssa bissellä juttelemassa isäjuttuja, Jarkollahan on jo kokemusta.



Meillä vähän sama tilanne, mutta toinen lapsi. Miehellä hirveä työstressi eikä energiaa oikein riitä tulevan lapsen ajatteluun. Mä lohdutan sitä, että kohta pääsee isyyslomalle ja sitten voidaan miettiä mahdollista hoitovapaata. Tokan kanssa en myöskään koe tarvitsevani niin paljon tukea kuin ekan, vaikka mukavaltahan huolenpito tuntuisi. Oon kyllä sanonu, etten aina jaksa stressivalitusta, kun tässä raskaudessa, taaperossa ja kodissa on ihan riittävästi.

eikö löydy vinkkejä? Kai nyt jollain muullakin vastaavia ongelmia on?

pariterapiaan. se tekee hyvää :) yrittäkää puhua ja puhua.. ja puhua. en tiedä miten muuten neuvoisin. koittakaa jaksaa. molemmat:)

asioilla on taipumus järjestyä :)

Miehelläni on tällä hetkellä monta stressiä aiheuttavaa asiaa elämässään, ja minä olen raskaana. Mieheni on ajoittain todella väsynyt, ja puhuu ettei pysty mihinkään eikä mistään tule mitään. Hänellä on siis epävarma työtilanne, pitäisi yrittää itse paljon. Lisäksi meillä on muutto edessä ja sitä kautta ystävyyssuhteet tulevat olemaan heikommat. Ja odotan esikoistamme, sekin varmasti luo osaltaan stressiä. Raskaus ei ole ollut mitenkään helppo, mutta mies on hyvin tukena silloin kun jaksaa. Tällä hetkellä vaan tuntuu että sitä jaksamista ei ole. Olen yrittänyt häntä kuunnella ja jutella, mutta jutut ovat aina sitä samaa, minnekään se ei etene ja itseänikin alkaa ahdistaa. Mikä avuksi?

Sanoisin että ole mies ja hoida hommat niin hyvin kuin pystyt. Silloin ei tarvitse murehtia, koska tekee parhaansa.

Sanoisin että ole mies ja hoida hommat niin hyvin kuin pystyt. Silloin ei tarvitse murehtia, koska tekee parhaansa.

tuo nyt on yhtä paskaa, mies kuulostaa ylirasittuneelta ja se voi johtaa masennukseen ja se voi johtaa itsemurhaan. Mies voisi puhua jollekin ammattiauttajalle, mikäli suostuu sellaiseen.

Sanoisin että ole mies ja hoida hommat niin hyvin kuin pystyt. Silloin ei tarvitse murehtia, koska tekee parhaansa.

tuo nyt on yhtä paskaa, mies kuulostaa ylirasittuneelta ja se voi johtaa masennukseen ja se voi johtaa itsemurhaan. Mies voisi puhua jollekin ammattiauttajalle, mikäli suostuu sellaiseen.

ja voi olla, että miestäsikin pelottaa mahdollinen tuleva vastuu ja oman ajan loppuminen.

Suosittelisin ihan helppoja kikkoja:

-nukkumaan aikaisemmin, jos väsymys vaivaa

-yks ilta viikossa, kun mies hemmottelee sinua ja yks ilta viikossa kun sinä hemmottelet miestäsi (siis jotain ihan pientä, hieronta, tuoreet sämpylät jne...)

- puhukaa suoraan ja rehellisesti tunteistanne. Voit rohkaista miestäsi, että kaikista tunteista saa puhua. Miestä voi pelottaa, että menettää sinun huomion lapselle. Häntä saattaa jopa kaduttaa lapsen hankkiminen. nämä pelot ovat ihan normaaleja, niistä kannattaa puhua. Asiat yleensä järjestyvät kyllä, kun tilanne rauhoittuu .Ja monet pelot osoittautuvat turhiksi, kun vauva syntyy.

Mies alkoi vauvan odotusaikana karsia masennuksesta. Ei osannut ollenkaan nauttia odotuksesta, pikemminkin ahdistui siita kun ymmarsi, ettei ole silla hetkella vauvalle paras mahdollinen isa. Oli aika ikavaa, kun toinen ei ollut yhtaan mukana.



Masennus jatkuu edelleen. Elama on valilla hirveaa rampimista, valilla valonpilkahduksia. Hoidan vauvan ja kodin yksin, mies selviaa juuri ja juuri tyostaan.



Pahinta on yksinaisyys. Mies ei jaksa tehda minun kanssani mitaan, ei jaksa kuunnella, ei ottaa kantaa. Valilla tuntuu, etta nyt jatan sen, mutta toisaalta tuntuisi pahalta jattaa toinen, kun muutenkin kaikki on huonosti. Ja mies todella haluaisi olla hyva isa.



Tsemppia teille! Muuta en osaa sanoa.



Anteeksi, minulla on englantilainen nappis.

monet elämänkriisit päälekkäin yhtä aikaa. Oli meilläkin raskausaikana, mut en mä mitään neuvoa osaa antaa. Otatte päivän kerrallaan, tsemppailet sun miestä ja luotatte siihen, että vaikka asiat ei ehkä ihan heti muutukaan paremmaksi, niin asioiden mittasuhteet muuttuu lapsen synnyttyä, ja elämään tulee paljon uutta iloa ja onnea, joka auttaa jaksamaan. Jos sun mies vois käydä työterveyshuollossa juttelemasta tuntemuksistaan, hänellä varmasti ois helpompi olo itsellään ja sais asioihin vähän eri mittasuhteet; kuten sen että jos töissä on isoja epäkohtia tai ajat vaan niin huonot ettei ole töitä, niin se ei ole yhden yksittäisen työntekijän vastuulla eikä korjattavissa.



Kyllä te hyvin selviätte. Sä saat vauvan myöt uusia ystäviä myös uudelta paikkakunnalta, kun menet rohkeasti kerhoihin tms. Mieskin saa lapsen syntymän jälkeen olla tärkeä ja korvaamaton omana itsenään, ilman suorittamista. Pitäkää vaan huolta toisistanne ja olkaa hyvä tiimi, niin vaikeiden aikojen jälkeen tulee vähän helpompiakin aikoja. Niin ainakin meillä kävi, ja lapsen syntymä oli monella tavalla käännekohta parempaan. Onnea raskauteen!

rohkaisee vähän että muutkin on selvinneet. Masennukseksi tilanteen etenemistä pelkään aika tavalla.



ap

koita olla itse stressaantumatta tilanteesta, se vaan pahentaa asioita. keskity omaan hyvinvointiisi ja vauvan odotukseen ja voimiesi mukaan olet miehen tukena. tosiaan kannattaa jutella miehen kanssa siitä vauvan tulosta, että jännittääkö häntä siinä joku, ettei vaan ole mitään sellaisia turhia pelkoja siinä. ikävä kertoa tämä mutta minun mieheni masennus alkoi esikoisen odotusaikana ja on jatkunut vaihtelevana tähän päivään asti (esikoinen jo 8v). ongelmat laukaisi juuri tuo oman lapsen saaminen, joka aktivoi miehen lapsuudessa syntyneet traumat. masennusta on vuosien varrella hoidettu ja oltu hoitamatta. rohkaise miestäsi menemään lääkäriin jos tuntuu että masennuslääkkeistä voisi olla apua.

Toi miehen tilanne kuulostaa aika huolestuttavalta. Suosittelisin pikaista sairaslomaa ja ammattiauttajan juttusilla käymistä. Mies kuulostaa uupuneelta ja masentuneelta. Tilanne saattaa pahentua huomattavasti, jollei hän saa apua. Tarvitset varmasti miestäsi, kun vauva syntyy, joten hakekaa apua HETI!



Voimia!

Meillä oli hieman samantapainen tilanne n. kolme vuotta sitten. Meillä pääsi tilanne sen verran pahaksi, että mies sairastui masennukseen ja on nyt pitkällä sairauslomalla.



Elämä on todella raskasta kun hoidan yksin kodin, lapset yms. ja käyn vielä töissä. Mies yrittää tehdä välillä jotain, jos pystyy. Pahaa tekee katsoa, kun miehellä on huono olla, enkä pysty mitenkään helpottamaan tilannetta.



Masentuneen kanssa eläminen ei ole helppoa. Aina ei jaksa ymmärtää ja muistaa, että toinen on sairas. Yritän kuitenkin elää ns. normaalia elämää itseni ja lasten takia.



Toivottavasti miehesi haluaa ottaa avun vastaan!

puhuin miehen kanssa, ja hän lupasi ottaa yhteyttä työterveyteen. Hän vaan suhtautuu hyvin skeptisesti mielenterveyspuolen auttamismahdollisuuksiin, ja pelkää merkintöjä rekistereihin. Vaikka yritin sanoa että apua kannattaa ottaa vastaan jos sitä on saatavana.



ap