Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

miks lapset roikkuu koko päivän minussa kiinni?

Vierailija
12.08.2010 |

en saa tehdä mitään yksin, koko ajan on joku tai kaikki mun perässä, haluaa leikkiä koko ajan minun kanssa tai että luen kirjoja. telkkari ei kiinnosta eikä leiki keskenään. mitä olen tehnyt väärin ja miksi lapset roikkuu koko ajan? onhan se ihanaa että ne halii ja pussailee ym mutta kun ihan koko ajan enkä saa oikeasti edes 1 min olla päivässä yksin, istua vaan ja lukea lehteä tai muuta! koko ajan joku pälättää vieressä ja pyytää jotain. onko kohtalontovereita?

t. tuskastunut (leikkimielellä kuitenkin) kotiäiti

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
12.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

en voi tehdä mitään omaa, olen vain lasteni asuntolan ympärivuorokautinen hoitaja, siivooja, kokki ja vartija.

Kotini ei ole kotini.

Vierailija
2/11 |
12.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

=)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
12.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luulisin että tämä johtuu näistä myrskyistä ja ukkosista, pelkäävät yksin tai keskenään oloa eri huoneessa tai ulkona. Olen siis turvana lapsille, vaikka kyllähän se välillä rasittaa ku ei mihinkään voi mennä ilman että seuraavat perässä.

Vierailija
4/11 |
12.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei edes vessassa saa olla rauhassa...

Vierailija
5/11 |
12.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Odotan koska helpottaisi kun tuntuu, että nuo suht isot lapsetkin roikkuu.



Lainaan yhden ystävän sanoja tuntuu, että meidän vessaankin vaaditaan avec.



Yritä tässä pitää hermoja kasassa. Olen itse ainut lapsi joten olen tottunut tiettyyn yksinäisyyteen ja osaan arvostaa omaa tilaa sekä kaipaan sitä ERITTÄIN paljon. Vessaan mennessä ei riitä, että lapset seuraa välillä tulee lasten vanavedessä mieskin sinne : )

Vierailija
6/11 |
13.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

äsken kävin kakalla ja heti kun saan istahdettua pöntölle, nuorin tulee sisälle ja kysyy mitä teen. sanoin että olen pytyllä ja haluan olla nyt yksin, voisitko mennä hetkeksi leikkimään. lapsi alkaa nyyhkyttää että miksi minä en saa tulla sisään... huokaus. siinä on sitten kiva ponnistella ummetuskakkaa ulos lapsen katsellessa. vessakäynnit kun olisi niin kivoja rentouttavia yksityishetkiä, pari minuuttia saisi olla hiljaisuudessa ja ihan yksin huoneessa. mutta ei..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
13.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

äsken kävin kakalla ja heti kun saan istahdettua pöntölle, nuorin tulee sisälle ja kysyy mitä teen. sanoin että olen pytyllä ja haluan olla nyt yksin, voisitko mennä hetkeksi leikkimään. lapsi alkaa nyyhkyttää että miksi minä en saa tulla sisään... huokaus. siinä on sitten kiva ponnistella ummetuskakkaa ulos lapsen katsellessa. vessakäynnit kun olisi niin kivoja rentouttavia yksityishetkiä, pari minuuttia saisi olla hiljaisuudessa ja ihan yksin huoneessa. mutta ei..

Mulla on isommat lapset jo niin isoja, että olin saanut jo monta vuotta esim. käydä vessassa yksin ennenkuin kuopus syntyi. Nyt tuntuukin tosi rasittavalta, kun ei edes hesaria saa koskaan lukea rauhassa. Huoh..

Vierailija
8/11 |
13.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhin lapsi 14v ei enää roiku niin paljon, eikä 11v. Vähentynyt vasta ihan äskettäin. Kuopus 7v sen sijaan pyöriin ympärillä koko ajan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
13.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Herrajee, että vessaankin pitää ottaa lapset (ja mies!) mukaan... Ei tulisi mieleenikään. Kyllähän meidänkin lapset yritti sitä aikanaan, mutta kun pistin aina oven lukkoon ja sanoin että toisille ihmisille pitää antaa vessarauha, he kyllä oppivat sen ja odottivat kiltisti oven takana kunnes sieltä pois tulin. Kyllähän lapset kinuavat, roikkuvat ja valittavat, vaativat ja pyytävät, pitää vaan vetää rajat johonkin ja laatia selvät säännöt siitä miten toimitaan. Kun esimerkiksi haluan juoda rauhassa iltapäiväkahvit ja lukea samalla hesaria, joko ajoitan sen päiväuniaikaan tai sanon lapsille että nyt on äidin kahvihetki, äitiä ei saa häiritä ja että äiti kyllä tekee sitten X:ää tai Y:tä teidä kanssa sen jälkeen kun on saanut kahvinsa rauhassa juotua. Tekee hyvää lapsille oppia hillitsemään itseään ja odottamaan.

Vierailija
10/11 |
13.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Herrajee, että vessaankin pitää ottaa lapset (ja mies!) mukaan... Ei tulisi mieleenikään. Kyllähän meidänkin lapset yritti sitä aikanaan, mutta kun pistin aina oven lukkoon ja sanoin että toisille ihmisille pitää antaa vessarauha, he kyllä oppivat sen ja odottivat kiltisti oven takana kunnes sieltä pois tulin. Kyllähän lapset kinuavat, roikkuvat ja valittavat, vaativat ja pyytävät, pitää vaan vetää rajat johonkin ja laatia selvät säännöt siitä miten toimitaan. Kun esimerkiksi haluan juoda rauhassa iltapäiväkahvit ja lukea samalla hesaria, joko ajoitan sen päiväuniaikaan tai sanon lapsille että nyt on äidin kahvihetki, äitiä ei saa häiritä ja että äiti kyllä tekee sitten X:ää tai Y:tä teidä kanssa sen jälkeen kun on saanut kahvinsa rauhassa juotua. Tekee hyvää lapsille oppia hillitsemään itseään ja odottamaan.

että mitä sitten tehdään, kun kahvihetki ei olekaan rentouttava, 2-3 lasta seisoo vieressä, vinkuu, narisee, ärsyttää toisiaan eikä saa sanomalehden kirjaimistakaan selvää siinä melussa ja kahvi menee väärään kurkkuun. Miten niitä komennetaan? Lähetetään lapset nurkkaan vai annetaan piiskaa?

Se ei riitä, että lupaa lukea 5 kirjaa kahvihetken jälkeen. Silti tulee niitä narisijoita ja vinkujia viereen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
13.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tekee hyvää lapsille oppia hillitsemään itseään ja odottamaan.

nykyään ongelmana, että tätä ei ole opittu! vanhempien vessassa käynnin kunnioittamisestahan sen opettaminen alkaisi sopivan pienessä skaalassa! Kukaan ei ole maailman keksipiste, ja se on hyvä oppia ajoissa. Samalla pitää tietysti saada kokea olevansa omilleen valtavan rakas, mutta rajansa kaikella.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kuusi neljä