Minulle suositteli terapeutti 5v terapiaa?
Olen käynyt nyt hänellä 3 kertaa. Kysyin kauan menisi hoidossa niin sanoi tuon. Ettei nykyään 3v riitä vaan kannattaa säästää ja käydä 5v. Onko tästä mitään hyötyä, meneekö elämä sen jälkeen hullusti ja leimautuuko loppuelämäksi?
Kommentit (5)
vähän yli neljä vuotta ja se kyllä pelasti minut :) Se, että hoidin sairauttani ja paranin ei leimannut minua millään lailla. Kerroin asiasta ihmisille jos se oli jostain syystä tärkeää (terapia-ajan olisivat sotkeneet työkuvioita tms) ja reaktio oli suunnilleen sama kuin jos olisin sanonut meneväni hammaslääkäriin.
niin sinähän olet JO saanut leiman. Sait sen heti ensimmäisen käynnin jälkeen. Yksi tai viisituhatta terapiakäyntiä, ihan sama. Hullu mikä hullu, eikö niin?
Itse olen käynyt kolmevuotisen psykodynaamisen terapian.
mä hoitaisin itseni kuntoon.
Itse kävin lopulta viitisen vuotta terapiassa. Tapahtui liikaa pienessä ajassa. Viisi vuotta ei ollut suunniteltua, mutta aina kun olin lopettamassa, meni takapakkia.
Tosin elämä alkoi tosissaan helpottaa vasta, kun v-mäinen työkaveri sai viimein potkut. Oli saanut 10 vuotta mellastaa työpaikalla. Oli järkytys huomata, miten paljon työkaverin käytös vaikutti omaan vapaa-aikaankin. Ahdisti vapaa-aikanakin enkä jostain syystä osannut yhdistää sitä työkaveriin, oli järkytys tajuta jälkikäteen, mistä suurin paha olo lopulta johtuikin! Toki muutakin oli, mutta vasta tämän jälkeen alkoi tosissaan helpottaa.
Itse olen kertonut vain yhdelle henkilölle terapiakäynneistä. Vaikka nykyisin mielestäni terapiassa käyminen ei ole mitään erikoista. Jos se auttaa, miksi turhaan kärsiä? Ja jos terapiakäynteihin osallistuu, ota kaikki irti siitä. Itse olin koko ajan vähän vastahankainen, en saanut täyttä hyötyä asiasta. Oli samoja pelkoja, olenko nyt "hullu"... En ole enkä ollut. Tarvitsin vain apua. Hullu on se, joka ei apua ota vastaan.
Meillä parisuhde ongelmia ja mies ei hyväksy äitiäni, projisoi minun "vihaani" äitiini. Omasta mielestäni. Olen ns. läheisriippuvainen ja pelokas. Ongelmia miesten kanssa ja naistenkin. Luottamuksesta, siis olen ollut koulukiusattu ja eristäytynyt kavereista lukioiässä ja ei ollut oikein muita kavereita kuin serkut.Miehelle kerroin. Ja vanhemmilleni, ja yhdelle serkulle kertonut, töissä en ole kertonut.
Miten leimautuu loppuelämäksi? Ei kai sitä terapiassa käymistä tarvi kaikille toittottaa?