Onko lasten hakkaaminen ja pieni kurittaminen teidän mielestä sama asia??

Perheväkivalta ja hakkaaminen on täysin eri asia kuin pieni tukistus. Tosin tätä mielipidettä ei nykyisin kovin julkisesti kannata tuoda esille...

onko teistä sama asia, jos miehenne läpsii teitä kipeasti poskelle riidan aikana tai vetää turpiin niin, että hampaita irtoaa.



Jatkokysymys: onko toinen tai molemmat edellisistä sopivia tapoja hoitaa erimielisyys?

vaikka "pieni kurittaminen" ei olekaan hakkaamiseen rinnastettavissa, niin ei se silti ole mielestäni hyväksyttävää.

Fyysisen kurittamisen käyttäminen kertoo ainoastaan vanhemman kyvyttömyydestä kasvattajana sekä laiskuudesta. Sekun on nopein ja vanhemmalle helpoin tapa "tehdä asia selväksi".



Rakastava ja peloton ilmapiiri on sinun näkemys asiasta, onko lapsesi sisimmässään samaa mieltä, sitä et voi tietää.

Minua on lapsena tukisteltu ja luunappeja annettu ja KYLLÄ pelkäsin isääni, en kunnioittanut häntä, enkä kunnioita nyt aikuisenakaan. Tottelin kyllä mutta en kunnioituksesta vaan pelosta.

Äitini taas ei ole ikinä fyysisesti kurittanut minua ja häntä rakastan ja todellakin kunnioitan pyytteetömästi. Yhtään asiaa en jättänyt tekemättä luunappejen tai tukkapöllyyn takia, enemmänkin ajatus että tuottaisin äidille pahaa mieltä piti minut poissa tyhmimmistä teoista.



Meillä kotona on todellakin kuria ja rajat, lapset osaavat käyttäytyä, eikä kertaakaan ole fyysisesti kuritettu, ei missään muotoa. Niin ja lapsia on 3, joista vanhin 16vuotias.



On muitakin tapoja kasvattaa kuin satuttaminen ja fyysinen koskemattomuus ei todellakaan ole rinnastettavissa rajattomuuteen ja vapaaseen kasvatukseen sen enempää kuin hakkaaminen tukkapöllyyn.

kuten teillä, niin sitä en silti hyväksy, ja lainvastaistakin on. Enkä tule niitä ikinä hyväksymäänkään, saatika käyttämään.

Tukkapölly ei ole meillä tapa hoitaa erimielisyyksiä. Sanoinkin, että äärimmäisissä tilanteissa siihen on turvauduttu, ja viesti meni perille. Ei meillä joka riidan yhteydessä tietenkään tukisteta tai anneta luunappeja! Eli: ei. Tuo ensimmäinen vertaus taas ei sovi tähän ollenkaan: mies ei ole minulle mikään auktoriteetti. Riita ei ole syy käyttää voimakeinoja, vaan se, jos lapsi ei MILLÄÄN meinaa totella. Miehellä ei ole oikeutta kurittaa minua, vanhempani tekivät sen, koska he ovat kasvattaneet minut, ei mieheni.

ei ole sama asia, mutta en silti käytä tukistamista ja luunappeja kurittamiseen. Itse en ole koskaan saanut luunappeja eikä minua ole tukistettu ja tietääkseni aika moni ikäluokastani on kasvatettu samalla tavalla ja silti on kasvanut ihan kunnollisia kansalaisia. Miksi tuo nykyajan tottelemattomuus yhdistetään ruumiillisen kurittamisen puutteeseen? Onhan ennenkin kasvatettu ilman luunappeja. Se ei ole mitenkään välttämätöntä eikä mielestäni ole loogisesti lapselle perusteltavissakaan.

miten moni on sitä mieltä että fyysisen kurituksen puuttuminen tarkoittaa sitä että kuria ei ole ollenkaan. Tsiisus!

en ole koskaan pelännyt vanhempiani, enkä pelkää vieläkään. Kunnioitan heitä, rakastan vilpittömästi, ja minäkin tottelin sen takia etten tuottaisi heille pahaa mieltä tai koska tiesin vaan joidenkin asioiden olevan väärin, eikä niin saa tehdä. Kyllä sen lapsista huomaa jos he vanhempiaan pelkäävät. Meillä ei todellakaan kukaan pelkää ketään. Niinkun sanottu, tukkapöllyä tai luunappia on tarvittu todella vähän. Menipähän asiat kerralla jakeluun.

teille, joiden mielestä tukkapölly ja luunappi ovat ok. Olisiko teidän mielestänne myös ok, jos hoitotäti tai opettaja antaisi lapsellenne luunapin tai tukkapöllyn?

en ole koskaan pelännyt vanhempiani, enkä pelkää vieläkään. Kunnioitan heitä, rakastan vilpittömästi, ja minäkin tottelin sen takia etten tuottaisi heille pahaa mieltä tai koska tiesin vaan joidenkin asioiden olevan väärin, eikä niin saa tehdä. Kyllä sen lapsista huomaa jos he vanhempiaan pelkäävät. Meillä ei todellakaan kukaan pelkää ketään. Niinkun sanottu, tukkapöllyä tai luunappia on tarvittu todella vähän. Menipähän asiat kerralla jakeluun.

teille, joiden mielestä tukkapölly ja luunappi ovat ok. Olisiko teidän mielestänne myös ok, jos hoitotäti tai opettaja antaisi lapsellenne luunapin tai tukkapöllyn?

vaikka puistossa naapurin täti?

muissa perheissä sitten käytetään. Joka puolella hyysätään että lapselle ei saa huutaa, lapselle ei saa sanoa ei vaan pitää keksiä muuta puuhaa kielletyn tilalle, lasta ei saa tukistaa, lapselle ei oikeastaan saa tehdä juuri mitään. En tiedä myöskään mistä sitten johtuu, ettei lapsilla useinmiten ole minkäänlaista tajua oikeasta ja väärästä, ja pompottavat vanhempiaan mennen tullen. Useat yli kolmekymppiset vanhemmat ovat täysin avuttomia ja aseettomia lastensa kanssa, ja se on mielestäni käsittämätöntä.

Fyysinen pahoinpitely voi tottakai olla eri asteista, mutta perusperiaate, eli näyryytys ja vahvimman oikeus väkivaltaan ovat kummassakin tapauksessa samat.



On minullakin joskus flipannut, mutta synninpäästöä en itselleni anna, ja pyrin hoitamaan omaa päätäni niin, ettei käsi nouse vaikka jokus vahvasti tekisi mieli. En ymmärrä miten lasta voisi opettaa väkivallattomaksi jos itse väkivallalla kasvattaa.

Tukkapöllyt ja luunapit ovat olleet äärimmäisissä tilanteissa, jos lapsi on pitänyt saada tottelemaan sillä sekunnilla (vaaratilanne tms., eikä komentaminen ole riittänyt uhmakohtauksen vallassa,) en suinkaan kuittaa niillä jokaista kasvatustilannetta. Älkää nyt taas väkisin ymmärtäkö väärin. Kyllä komennan, puhun, selitän, pyydän.. ja näin 99% tilanteista hoituukin.

Ok, jos annan lapselle ääritilanteessa tukkapöllyä, hän ehkä oppii sen mallin ja tekee samoin omalle lapselleen. Fine. Ei se tarkoita sitä että hän oppii väkivaltaiseksi ja hakkaa ihmisiä kadulla. En ainakaan minä oppinut, päin vastoin. Monet kaveripiiristäni ovat saaneet kanssani samanlaisen kasvatuksen, kukaan meistä ei ole "väkivaltainen". Tukkapöllyä en laske väkivallaksi, jos se on vakavinta mitä tehdään. Sen sijaan monet tutut, jotka ovat päätyneet kadulle mummoja potkimaan, ovat saaneet "vapaan" kasvatuksen, eli mitkään rajat eivät ikinä ole tulleet vastaan. Hyvä, jos selvitään ilman tukkapöllyjä. Niin meilläkin harvaa poikkeusta lukuunottamatta. Lapsia on myös erilaisia. Toisille riittää järkipuhe, toiset uhmaavat sitä jatkuvasti ja jatkuvasti, silloin pieni näpäytys on paikallaan. Meilläkin lapset kuin yö ja päivä sen suhteen, toiselle riittää kun selittää, toinen vain menee vailla minkäänlaista järjen hiventä, kunnes todella pamahtaa raja vastaan.

Ja on

onko teistä sama asia, jos miehenne läpsii teitä kipeasti poskelle riidan aikana tai vetää turpiin niin, että hampaita irtoaa.

Ei koskaan, missään tilanteessa.

Jatkokysymys: onko toinen tai molemmat edellisistä sopivia tapoja hoitaa erimielisyys?

Minä, en hyväksyisi sitä, että tuntematon ihminen kadulla tulee antamaan luunappia/lyömään/tukistamaan/piiskaamaan lastani. Miksi siis hyväksyisin sen, että joku oikeasti merkityksellinen ihminen tekisi saman?Ja se oman vanhemman tekemä väkivalta (on se sitten henkistä tai fyysistä) on paljon vaikeampi ja traumatisoivampi asia sille lapselle kun se, että joku tuntematon haukkuu tai lyö.



Lapsiin ja koiriin toimii kasvatuksessa jokseenkin samat asiat. Molemmat tottelevat monella tavalla. Tottakai se lapsi - niinkun koirakin - tottelee jos tietää käyvän huonosti jos ei tottele. Se ei tee sitä ymmärryksestä, ei kunnioituksesta, ei siksi, että haluaa ilahduttaa äitiänsä/omistajaansa, vaan pelosta, tiedosta, että tottelemattomuudesta seuraa nyrkkiä/piiskaa/tukkapöllyä, mitä milloinkin.



Molemmat kuitenkin tottelevat myös muilla tavoilla. Vanhempien/omistajien pitäisikin löytää se tapa, jolla elämä on sekä vanhemmille/omistajille, että lapselle/koirille mahdollisimman mukavaa.



Henkilökohtaisesti olen aina halunnut, että sekä lapseni, että koirani tottelevat minua siksi, että kunnioittavat ja rakastavat minua, ja haluavat tehdä minut iloisiksi, ei siksi, että muuten tulee kipua. Tässä olen neljän lapseni ja kuuden koirani kanssa onnistunut hyvin, ja jokaisesta on kasvanut hyvin käyttäytyvä aikuinen. Myönnän, että olisi ollut paljon helpompaa kasvattaa väkivallalla - ei olisi tarvinnut käyttää mielikuvitusta, ei jutella, ei miettiä, ei ajatella lasta/koiraa, ja asia olisi selvitetty nopeasti. Halusin kuitenkin olla hyvä äiti - en laiska ja pelottava.

Kuten ei abotti ja lapsen tappaminenkaan.

Ja nämä ihmiset, jotka kyselevät onko oikein jos mies hakkailee; Aikuiset eivät kasvata toisiaan, heidän pitäisi jo olla kasvatettuja ja pystyä puhumaan asiat läpi.



Sain itse tukkapöllyä ja piiskaa kotona ja ikinä en kokenut itseäni vähemmän rakastetuksi tai ole kunnioittamatta vanhempiani nyt.



Itse olen antanut lapsille muutaman kerran tukkapöllyä, mutta ideana en pidä siitä ja koen sen viimeiseksi vaihtoehdoksi, jota en toivottavasti joudu enää käyttämään. Asia on vaikea, koska missä kulkee raja, kuinka kovaa on ok tukistaa jne.



Parempi ilman ruumiillista kuritusta, vaikka se hyvin testaavaa onkin hyvin vallattoman ja erittäin vahvatahtoisen lapsen kanssa. Meillä näitä on yksi, joten tiedän kokemuksesta, että on lapsia joita on aivan mielettömän paljon helpompaa ja vähemmän energiaa vievää kasvattaa.