Kertokaa mulle, että mun lapset pärjää.
Mä en ymmärrä miten voi tuntua näin pahalta viedä lapsia päiväkotiin, ja esikoinen tänään kouluun. PElkään niin hirveästi, että niitä kiusataan ja että ne jää pois porukoista jne.
Kaikilla on nyt just alkaneet uudet kuviot porukoissa, joista eivät juuri ketään tunne.
Arghh, pää räjähtää! Tämä ei edes ole kovin rationaalista pelkoa, lapseni ovat reiluja ja sosiaalisia tapauksia, eivät tosin mitään riehakkaita päällepäsmäreitä.
Kommentit (5)
ja täällä myöskin äiti aivan riekaleina. Suurin huolenaihe minullakin tuo, että mitä jos lapset, etenkin ekaluokkalainen, jää ilman kavereita. Meidän tyttö ujonpuoleinen, mutta tutustuttuaan pidetty kaveri. Mutta mitenköhän tuo tutustelu taas aivan uudessa porukassa onnistuu : / Eskarikavereita ei samaan kouluun tule.
ja täällä myöskin äiti aivan riekaleina. Suurin huolenaihe minullakin tuo, että mitä jos lapset, etenkin ekaluokkalainen, jää ilman kavereita. Meidän tyttö ujonpuoleinen, mutta tutustuttuaan pidetty kaveri. Mutta mitenköhän tuo tutustelu taas aivan uudessa porukassa onnistuu : / Eskarikavereita ei samaan kouluun tule.
lapsi on kyllä ihan reipas ottamaan kontaktia, mutta ei ole se porukan kingi, joten yleensä aluksi jää vähän syrjään, vaikka on itse aktiivinen. Meillä myös yleensä kun kaverit sitten vähän tutustuvat paremmin, tykkäävät kovastikin meidän pojasta.
Mutta tämä alku, tämä alku...
T: ap.
Minä olen jatkuvasti huolissani lapsista, kuinka ne pärjää. Yritän olla näyttämätt ja puhumatta asiasta ettei mua pidetä ihan hölmönä kanaemona. Miehelle puhun ja hän ei ymmärrä.
Mutta olen vuosien myötä huomannut, että kyllä he pärjäävät! Tsemppiä teille :)
Omani (2-luokkalainen) on vähän erikoinen luonne, mutta pärjää ihan kivasti. Koulu ja kaverit ovat tärkeitä. Joten perus-mukava luonne pärjää taatusti. Solmujahan tulee aina, mutta ne kun selvittää ajallaan niin kyllä se siitä lutviutuu.
Pärjää ne, usko pois :)
Juuri sosiaalisista ja reiluista lapsista tykätään eniten. Ei niistä riehujista.