Lue keskustelun säännöt.
Minulla on niin huono omatunto. =(
28.08.2010 |
Meillä on useampi lapsi, mutta koen yhteen heistä erityistä kiintymystä ja yhteyttä. Rakastan kaikkia lapsiani tottakai, mutta en voi sille mitään, että tämä yksi on minulle erityisen läheinen ja tärkeä. sitä on vaikea selittää. Onko muilla vastaavaa vai onko tämä täysin epänormaalia?
Kommentit (6)
Eiköhän kaikki ihmissuhteet ole omalla tavalla erilaisia ja erityisiä. Eihän suhde kaikkiin omiin lapsiinsakaan voi olla samanlainen.
Minullakin on erityisen voimakkaat tunteet yhtä lastani kohtaan. Ehkä siksi kun hänen kanssaan olemme viettäneet paljon aikaa sariaalassa ja päivittäin hänen sairauksiensa hoidot vaativat erityistä keskittymistä häneen. Tai siksi että hän on lapsista joustavin ja hyväntuulinen. Tai siksi että hänessä on monia samoja piirteitä joita tunnistan itsessäni.
Muissa lapsissani on taas muita seikkoja joiden takia he ovat aivan erityisiä minulle. Ja tietysi pyrin kohtelemaan lapsiani tasapuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi nuorin? Pieni vielä? Alle 2v?
Mitä tuosta huonoa omaatuntoa potemaa... Jokainen ihmissuhde on erilainen.
"Ei haittaa, jos et näytä sitä muille."
Minulla on 2 tyttölasta.
Molemmat jo koululalisia.
Tunnen enemmän läheisyyttä lapseen, joka on kaltaiseni, eli nuorempaan.
Näin ei voisi koskaan hurjissa unelmissakaan kuvitella tapahtuvan, silloin kun on vain yksi. Silloin tuntee suunnatonta rakkautta ja läheisyyttä esikoiseen, ainoaan.
Luulen, että silti rakastan molempia yhtä paljon, vaikka rehellisesti sanottuna nautin enemmän nuoremman seurasta. Hän on minun näköinen ja pitää asioista joista minäkin, ja nauttii asioista, joista minäkin. Hän on tullut vähitellen läheisemmäksi, ei näin ollut heti kun syntyi.
Luulen että rakastan yhtä paljon lapsia. Tai jos en, sitten en tiedä, rakastanoko esikoista enemmän vai kuopusta enemmän.
En tee enempää lapsia, koska nyt on jo tarpeeksi vaikeaa tunteiden jne kanssa. Minusta ei pidä paikkaansa, että rakkaus vain lisääntyy jne. Jokaisen aika ja resurssit rajalliset. Tottakai jokaista lasta rakastaa ehdoitta, mutta ... äh. Usein ainoa lapsi saa kaiken, ehdoitta, esim. aikuisenakin, eli kyllä jotenkin näyttäisi että ainoa saa enemmän rakkautta kuin useampilapsiset.
En tiedä montaakaan perheettä, jossa esim. aikuisia sisaruksia kohdeltaisiin tasaveroisina. Ei kukaan jaksa eikä viitsikään, tai ei edes tajua tekevänsä väärin, jos lapsia on monta.
Lapsia on kaksi (2kk ja 4v.). Esikoinen on edellisestä suhteestani, joka päättyi siihen, kun pojan isä päätti 4 vuotta kestäneen suhteen siihen, ettei hänestä ole leikkimään kotia. Se oli kova isku, koska lapsi oli kuitenkin haluttu ja isä katkaisi välinsä lapseen (ei siis ole kuin kaksi kertaa nähnyt pojan).
Saimme nyt siis nykyisen miehen kanssa tytön. Mies oli tukenani jo silloin, kun ex lähhti lätkimään, joskin vakavammat tunteet tulivat kuvioihin myöhemmin. Rakastan molempia lapsiani mutta silti esikoinen on aina "erikoisasemassa". olen puhunut tästä miehelle, sillä asia vaivaa minua kovasti. Olen tullut siihen tulokseen, että oletettavasti syynä on se, että poika on joutunut elämään ilman isää, tytöllä sellainen on läsnä koko ajan. Mieheni on kuitenkin kuin isä pojalle, hän on sen itsekin myöntänyt. Ehkä yritän hyvitellä pojalle isättömyyden pitämällä häntä rakkaampana ja tärkeämpänäkin.
En tiedä oikein, miten asian selittäisi. Tekisin mitä vain kummankin lapsen puolesta, mutta siitä huolimatta "suosin" esikoista enemmän. Ehkä tämä kuitenkin on normaalia. En tiedä.
mutta jokaiseen on ihan erilainen suhde. En usko, että kaikki lapset ovat kenellekään täysin samalla viivalla läpi elämän, vaikka heille tahtookin olla tasapuolinen ja vaikka jokaisesta välittääkin paljon. Maha kääntyisi ympärile, jos yhdellekään sattuisi jotakin pahaa.
Lapset ovat persoonia ja jonkun kanssa vain on enemmän yhteistä. Ehkä sen huomaa korostetusti teini-iässä ja sen jälkeen.
Koita olla tuntematta huonoa omaatuntoa jatkuvasti. Inhimillistä tuo on, jos sen vain uskaltaa myöntää itselleen eikä anna lasten kuulla kooskaan mitään harkitsematonta.