Onko lapsissani jotain "vikaa", kun jäävät päiväkotiin ihan mielellään ilman itkua?

Oma muksuni on ollut samanlainen. Aina jäänyt reippaasti hoitoon.



Olen ajatellut positiivisesti ja minusta se kertoo ainakin kahdesta asiasta:

-hyvästä luottamussuhteesta vanhempiin, lapsi luottaa siihen varmasti, että hänet tullaan hakemaan

-hyvästä hoitopaikasta, jossa lapsi selvästi viihtyy

Luottavat sinuun, siksi jäävät mielellään :) Kaikki hyvin!!

Meillä itkut alkoi vasta n. kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta.

älä sinäkään, se, että eroitku on normaalia, on ihan normaalia myös, ettei sitä itkua tule.



Mites lapset illalla nähdessään reagoi ja miten illat kotona sujuu?

Voi tosiaan olla, että itkujen aika on sitten vasta vähän myöhemmin. Toisaalta omien lasten kohdalla oli aikamoinen vaikutus hoitopaikalla ja siellä viihtymisellä. Kun hoitopaikassa oli mukavaa, paljon kavereita ja kotoinen olo, itku tuli ennemminkin silloin kun piti lähteä pois. Kun sitten ryhmän "koostumus" muuttui, kavereita oli vähemmän ja hoitajien kaikki aika meni pienten perushoitoon, se näkyi myös hankalina aamuina. Samoin isompaan päiväkotiryhmään sopeutuminen vei aikansa.

.. että ehkä vielä myöhemmin tajuavat asian kokonaan, sitten voi tulla itkua.



No illat on olleet vähän herkkäitkuisempia, ja etenkin vanhempi sitten kiehnäilee vähän enemmän sylissä ja haluaa kutitusta yms... :) Muttei mitään kauheaa lahkeessa roikkumista eikä itkemistä, vähän kiukkeisempaa porukkaa olleet kuin yleensä, mutta ihan siedettävää. Itsekin kun on ollut päivän muissa hommissa, niin olen jaksanut sylitellä paljon (ikävä se on itselläänkin lapsia, ihan kiva että haluavat syliin ;)..).



-werty

Sanotaan, että eroitku on normaalia. No onko se itkemättömyys sitten epänormaalia? Kaksi viikkoa olleet lapset päiväkodissa, 2v ja 3v. Mietin, että onko ns. pehmeä lasku edesauttanut hoitoon sopeutumista, olin varsinkin nuoremman kanssa useampana päivänä monta tuntia tämän kanssa hoidossa tutustumassa. Vanhemman kanssa vähemmän, mutta "tiesin" tämän ottavan lunkimmin, luonne-erojen perusteella.

Kumpikaan ei ole kertaakaan itkenyt hoitoon jäädessä, ja tädit sanoneet että tosi reippaina olleet, ihan kuin ennenkin olisivat olleet päivhoidossa. Ja tosiaan ensimmäistä kertaa päivähoidossa ovat.

Tunnen syyllisyyttä itkemättömyydestä (??) ja tuntisin syyllisyyttä myös itkusta. Hmh..

-werty

Pehmeästä laskusta on paljon apua mutta kyllä se reaktio vielä tulee. Paikka on uusi ja niin ovat hoitajat, kestää ennen kuin tutustutaan niin että tuntuu turvalliseslta. Kannattaa puhua paljon lapsen ja hoitajan kanssa päivän kulusta ja mitä tehty jne.Kun ne ns. negatiiviset reaktiot tulevat ei pidä pelästyä vaan nähdä se hyvänä asiana silloin mahdollisuus puhua erossaoloon liittyvistä tunteista kuten ikävästä ja kiukusta kun jätetään vieraaseen paikkaan jne. Kun lapsen kanssa näin puhutaan auttaa se sopeutumista päiväkotiin merkittävästi.

meilläkään liiemmälti itketty. 2 v 3 kk oli, kun aloitettiin päiväkodissa ja on jo yli 5-vuotias. Olisiko kerran tai kaksi vuosien varrella aamulla itkeä tirauttanut. Mutta ei silti tarkoita sitä, että päiväkoti olisi lapseni mielestä kotia parempi paikka. Olemme siinä mielessä onnekkaita, että aina ei ole ollut pakko mennä päiväkotiin ja olen tarjonnut lapselle mahdollisuutta valita ja enimmäkseen koti on voittanut.

eivät käyneet edes harjoittelemassa, kun en katsonut sitä tarpeelliseksi. Olimme käyneet perhekerhossa, ja siellä lapset häipyivät aina leikkimään muiden lasten kanssa.



Kerran kävimme päiväkotiin tutustumassa, ja heti kun istahdin juttelemaan hoitajien kanssa, olivat lapseni hävinneet näkyvistä ja olivat täydessä leikissä muiden lasten kanssa.



Koko päiväkotiura meni ilman itkuja.

..Ja nyt tokan viikon keskellä eka pieni itkun tuherrus 2.5-vuotiaalta, jolla siihen asti meni loistavasti. Ei edes illalla erityistä reaktiota. Ylpeänä lähti reppu selässä tarhaan, hyvästeli tyytyväisenä ja iltapäivällä juoksi syliin halimaan. Saa nähdä loppuiko kuherruskuukausi vai oliko muuten vaan huono aamu. Eskari-ikäsellä veljellä aloitus otti enemmän koville, paljon kiukuttelua kotona jne. Luonne kysymys!

..Ja nyt tokan viikon keskellä eka pieni itkun tuherrus 2.5-vuotiaalta, jolla siihen asti meni loistavasti. Ei edes illalla erityistä reaktiota. Ylpeänä lähti reppu selässä tarhaan, hyvästeli tyytyväisenä ja iltapäivällä juoksi syliin halimaan. Saa nähdä loppuiko kuherruskuukausi vai oliko muuten vaan huono aamu. Eskari-ikäsellä veljellä aloitus otti enemmän koville, paljon kiukuttelua kotona jne. Luonne kysymys!

Kyllä se kiukuttelu tavallisesti tulee ennemmin tai myöhemmin.Eikä se mitenkään tavoteltavissa oleva asia ole että lapsi ei erossaoloon reagoi. Vanhemmilla usein itsellä vaikeata hyväksyä lapsen eroon liittyviä tunteita eivätkä "halua niitä nähdä"silloin usein lapsikaan ei niitä esille tuo, ei ainakaan niin että vanhemmat pystyisivät yhdistämään kiukuttelun tai muuten poikkeavan käytöksen, päiväkodin aloitukseen. Paras apu lapselle on siitä että vanhemmat todella kestävät ajatuksen että hoitoonlähtö ei ole lapselle helppoa ja on asia jonka kanssa tarvitaan vanhempien ja hoitajan apua.

Jos lapsi tuntee itsensä turvalliseksi hänellä ei ole tarvetta itkeä vaikka jää päiväkotiin, koska tietää että tulet hakemaan. Kiukuttelu on sitten eri asia ja se esiintyy aina silloin tällöin ennemmin tai myöhemmin.

Jos lapsi tuntee itsensä turvalliseksi hänellä ei ole tarvetta itkeä vaikka jää päiväkotiin, koska tietää että tulet hakemaan. Kiukuttelu on sitten eri asia ja se esiintyy aina silloin tällöin ennemmin tai myöhemmin.

Niinpä, sitten kun tuntee itsensä turvalliseksi sitten ei tarvitse itkeä.Turvallisuudentunne tulee vasta kun lapsi tutustunut hoitajiin ja paikkaan, ennen sitä tuntuu turvattomalta kun ei voi olla varma siitä saako apua kun tarvitsee ja apuahan pieni koko ajan tarvitsee. Alle kolmevuotiaalle kestää myös kauan ennen kuin todella pystyy luottamaan siihen että vanhemmat kyllä sitten hakee.

Meillä 3 v tyttö ei itkenyt lainkaan. Asiaa varmaan auttoi se, kun vei hänet aina kahdeksaksi, ja sain viedä suoraan aamupalapöytään. Siinä tuli heti muuta mietittävää, niin pääsin lähtemään vähin äänin töihin.

Mua syyllistettiin jopa siitä, ettei kotihoidossa oleva täysimetetty vauvani itkenyt. Av:n mukaan kyseessä oli niin syvästi masentunut vauvaparka ettei se enää uskonut itkun voimaan vaan oli jo luovuttanut elämästä.



Samainen lapsi ei sitten myöskään itkenyt hoitoon jätettäessä. Kiukku löytyi kyllä uhmaiässä, olipa vain ollut tosi helppo siihen asti.

Minä olen ihan samaa asiaa surrut, vaikka tiedän huolehtivani lapsesta hyvin. : )

he ovat siellä yhdessä, eli saavat turvaa toisistaan vaikka eivät koko ajan näkisikään toisiaan? Meidän kaksoset eivät myöskään ikinä itkeneet päiväkodissa, kun heillä oli toisensa turvanaan.

meni sinne iloisin mielin. Pikkuveli myöhemmin olikin sitten toista maata. Riippuu ihan lapsen luonteesta ja persoonasta miten alku lähtee sujumaan.