Lue keskustelun säännöt.
Täällä 40+ äitejä, miten jaksoitte vauva-ajan?
27.08.2010 |
Meillä on osa lapsista jo aikuisia ja heillä on omiakin lapsia osalla. Meidän nuorimmat lapset ovat ala-asteikäisiä.
Ehdin tässä jo jonkin aikaa ihmetellä outoa oloani, että mistä se johtuu. Luulin vatsataudiksi ja vaikka miksi, mutta lopulta sitten selvisi, että olen raskaana. Raskaus ei ollut toivottu tai haluttu vaan "vahinko" ja nyt sitten mietin omaa jaksamistani. Aiemmat lapset ovat kaikki olleet melko vaativia, osa valvottaneetkin kuukausia enkä tiedä jaksanko sitä enää tässä iässä. Toisaalta vauva voi olla helppo tai ei ainakaan niin vaativa kun aiemmat. Tämä ei kuitenkaan tunnu tarpeeks hyvältä syyltä aborttiin kun ei mitään muuta syytä sille ole, ainakin aiemmat raskauteni ovat sujuneet lähes ongelmitta.
Tiedän kyllä, että lapsen kanssa voi olla rankkaa myöhemminkin, mutta tähän asti olen kokenut rankimpana vauva- ja taaperoiän, vaikka ollaan kyllä käyty läpi myös kahden lapsen kanssa vaikea teini-ikä, muut olivat vähän helpompia ja nuorimmista ei vielä tiedä millainen tulee olemaan.
Minä olen siis 46v ja mies 47v
Kommentit (9)
Meillä isommat lapset olivat 12 ja 14v, kun hartaasti toivottu iltätähtemme syntyi. Itse olin silloin 41v ja kummasti jaksoin yösyötöt ja mahaitkut paremmin kuin keskimmäisellä aikoinaan. Nyt osasi suhtautua asiaan eri tavalla. Nyt iltatähtemme on 1v 8kk ja olen nauttinut joka hetkestä. Myös teinit ovat haltioissaan pikkusiskostaan ja auttavat hoitamisessa tosi paljon. Kun gynekologilleni aikoinaan mainitsin iltatähtihaaveestamme ja pohdin, että onkohan se "järkevää", hän sanoi, että ihminen ei koskaan kadu lasta, jonka on saanut, mutta voi jäädä kaipaamaan lasta, jota ei koskaan saanut. Ja nyt minä haaveilen vielä yhdestä vauvasta, olisi kiva saada iltatähdelle kaveri...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ei ole ollenkaan rankkaa. Ihmiskunta on lähes näihin päiviin asti lisääntynyt pääsääntöisesti niin kauan kuin pystyy.
Lapsen hoito on paljon kevyempää, kuin muistisairaan vanhan puolison omaishoito ja monet VANHUKSET pärjäävät siinäkin. Mieti nyt, millaista on vanhuksena nostella ja pestä dementtipuolisoaan.
Ja nauttinut tästä vauvasta täysin rinnoin,kuten muutkin perheen jäsenet.Monesti mietitään mieheni kanssa kuinka onnekkaita ollaan,
kun meillä on vielä tämä pieninki.
Minä olen hoitanut omat vanhempani hautaan, ensin äidin ja muutaman vuoden päästä isän, tiedän siis jotain myös siitä mitä on hoitaa vanhusta, joka ei itse saa enää tehtyä mitään.
ap
Tuo ei ole ollenkaan rankkaa. Ihmiskunta on lähes näihin päiviin asti lisääntynyt pääsääntöisesti niin kauan kuin pystyy.
Lapsen hoito on paljon kevyempää, kuin muistisairaan vanhan puolison omaishoito ja monet VANHUKSET pärjäävät siinäkin. Mieti nyt, millaista on vanhuksena nostella ja pestä dementtipuolisoaan.
Ajattelepa sitä, että lapsesi ollessa teini, sinulla on vaihdevuodet pahimmillaan, ja todennäköisesti muitakin kremppoja ja kenties vakaviakin sairauksia.
On järkkyä nähdä alakoululaisten vanhempainilloissa liki kuusikymppisiä mammoja, joiden pitäisi ikänsä puolesta olla lastensa mummoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiilikset on ihan sekaisin, koska kyseessä on myös vahinkoraskaus. Meillä on kolme lasta entuudestaan, nuorin meni juuri kouluun. Henkisesti ollaan jo pari vuotta sitten siirrytty pois vauva-ajasta ja nautittu sydämen pohjasta siitä, että ollaan vaiheessa, jossa kaikkien kanssa voi jo matkustella vaikka missä, harrastaa, pojille voi antaa jo omaa vastuuta. Ja minullakin on taas mahdollisuus omaan aikaan ja omiin harrastuksiin, kun poikia ei tarvitse ihan koko ajan vahtia. Joten paluu vauva-arkeen tuntuu siinä mielessä "taantumiselta". Vaikka toisaalta, tietysti vauvat on ihania ja varmaan jäisi aina mietityttämään, millainen veijari se tämä olisi ollut...
Joten, menossa todella rankka pohdinta siitä mitä tehdään - vähän niin kuin ap:llä!
Jos et huomannut niin kirjoitin myös, että tiedän, että lapsen kanssa voi olla raskasta myöhemminkin.
Tähän asti olen ollut täysin terve, ei mitään ongelmia, voihan se olla, että kaikki sairaudet iskee sitten jostain puun takaa yhtäkkiä just kun lapsi on teini-ikäinen. Mutta voi myös olla niin, ettei ole pahemmin vaivoja.
Edelleenkään, nämäkään ei minusta ole syitä miksi tehdä abortti.
Myönnän, että henk. koht. olen aina vastustanut aborttia, poikkeuksena jos kyse raiskauksesta tai äidin henki vaarassa tai lapsi ei tulisi elämään syystä tai toisesta. Tämän takia minun on vaikea edes ajatella aborttia, mutta silti mietityttää oma jaksaminenkin.
ap
Ajattelepa sitä, että lapsesi ollessa teini, sinulla on vaihdevuodet pahimmillaan, ja todennäköisesti muitakin kremppoja ja kenties vakaviakin sairauksia.
On järkkyä nähdä alakoululaisten vanhempainilloissa liki kuusikymppisiä mammoja, joiden pitäisi ikänsä puolesta olla lastensa mummoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvin olen jaksanut. Meillä vanhin on 18v ja toisiksi nuorin aloitti ekan luokan. Mutta myönnän, että välillä käy mielessä, jotta olinkos ihan hullu kun aloitin kaiken alusta, kun lapset oli jo isoja, mutta en kyllä tätä "lelli pentua" poiskaan antaisi. Meillä 15v tyttö naraakin mulle, että aiti pilalle passaa ja antaa kuun taivaalta ja tekee kuulemma yhden pissiksen lisää.. heh..
Eli siis joo jaksaa jos tahtoo :)
Olen niin paljon rauhallisempi itse nykyään, että vauvan itkuyötkin oli helpompia.