En ole katkera, mutta en myöskään halua unohtaa, että...

Itse olen tosi köyhistä oloista. Nälkää en ole nähnyt, mutta ruoka oli tosi köyhää. Esim. vain perunoita ja ruskeata peruskastiketta. En muista, että ikinä olisi ollut pihviä tai kalaa, ei vihanneksia eikä hedelmiä, juomana vain vettä, joskus harvoin maitoa.



Koululaukkuna oli esim. äidin vanha iso käsilaukku. Kaikki vaatteet siskoilta perittyjä.



Ei ollut ikinä varaa harrastaa mitään eikä matkustaa minnekään. Ei autoa ei edes lankapuhelinta.



Mutta tämä ei ollut kyllä vanhempieni vika muutoin, kun että isä ryyppäsi. Nekin rahat olisi voinut laittaa vaikka ruokaan.



,

varallisuutta on kerrytetty lasten selkänahasta repimällä. Niin monta samantyyppistä juttua olen kuullut.



Huvittavaa on se, että nämä lastensa ruoasta ja vaatteista pihistämällä rikastuneet sitten et-lehtityyppisesti uhoavat, miten laittavat koko "kovalla työllä ansaitsemansa" omaisuuden sileäksi eläkepäivillään (joita riittää, kuten tiedämme), ettei lapsille VAIN jäisi mitään perintöä.

Lasteni isovanhempia sopii kiusoitella aina asiallisen paikan tullen, kun alkavat muistelemaan ruusuista lapsuuttani. Laitoin heidät vastaamaan kysymykseen, miksi jouduin kärsimään. He väittävät, etteivät nähneet minun kärsineen.



Olen pärjännyt hyvin elämässäni ja se todistaa heille vahvuuteni puolesta. Kuinka moni 16 vuotiaana heitteille jätetty pärjää? Välillä ruokahaluni oli pieni, mutta pakotin itseni syömään. Nälkiintyminen kun aiheutti ruokahalun häviämistä ja pyörrytyksen tunnetta. Olen joskus tuupertunutkin.



Minusta ei saanut anorektikkoa. Aina yritin syödä ja sukulaisilla kylässä söinkin innolla jopa ruisleipää, kun siihen sai juustoa tai leikkelettä, kotona en saanut. Joka tapauksessa saivat vanhempanikin vähän hävetä, kun muu suku alkoi puolustamaan minua ja kehoitttivat vanhempiani ymmärtämään, että todallakin kärsin nälkää ja puutetta.



Heillä olisi ollut varaa, joten siksi minun täytyy muistaa. On eri asia jos perhe on oikeasti köyhä. En ymmärrä myöskään alkoholistivanhemman aiheuttamaa kärsimystä. Onneksi meillä ei ollut alkoholismia.



Olen sitä mieltä, että minulle voisi antaa vähän ennekkoperintöä jo kärsimysteni vuoksi, mutta eiväthän vanhempani uskalla, koska elävät luottamuspulassa, eivätkä ymmärrä, että oikeasti hoitaisin heitä mieluummin vanhempina kuin että menisivät hoitolaitokseen. Voivat tarvita kaiken rahan vielä itse, kun hoitokoti maksaa ja leikkaukset ja muu terveydenhoito, ajattelevat näin. Ovat tosin vielä terveitä, mutta kaiken varalta tässä säästetään. Oikeasti ok, jos jään ilman perintöä.



Perusturvallisuudentunteeni heikkeni, kun tajusin, että eihän vanhempiini voi luottaa. He eivät ole itse luottaneet kehenkään ja siitä ehkä tarve koota omaisuutta suojaksi. Miksi laittoivat omat lapsensa puutteeseen, jos olivat sitä itsekin kokeneet? Haluaisin heidän rahansa vain osoittakseni, että saisivat niitä takaisin ihan niin paljon kuin haluaisivat ja ihan ilman ehtoja.



ap

mikään kosto ja muistaminen ei voi olla hyvästä.



Itselläni pahaa kokemusta myös lapsuudessa, enkä tosiaan nauti ko ihmisen jallittamisesta tms.



Vaati kyllä hitosti duunia, päästä tähän tavalliseen olotilaan ja tavalliseen elämään.

laittaisit heti, kun voisit. Jos he hassaavat rahansa ennen kuolemaa, on oikein, että jäät ilman rahoja, oli lapsuutesi ollut hyvä tai huono.

Joku tässä sun stoorissa ei iske, kamalat vanhemmat ja kamala sinä.





"Olen sitä mieltä, että minulle voisi antaa vähän ennekkoperintöä jo kärsimysteni vuoksi, mutta eiväthän vanhempani uskalla, koska elävät luottamuspulassa, eivätkä ymmärrä, että oikeasti hoitaisin heitä mieluummin vanhempina kuin että menisivät hoitolaitokseen. Voivat tarvita kaiken rahan vielä itse, kun hoitokoti maksaa ja leikkaukset ja muu terveydenhoito, ajattelevat näin. Ovat tosin vielä terveitä, mutta kaiken varalta tässä säästetään. Oikeasti ok, jos jään ilman perintöä."

Ei onneksi ihan noin pahasti. En muista että koskaan olisi saatu uusia vaatteita, kirpputorilta halvinta, haalarit yms. talvivaatteet muistan kylminä ja ohuina, joissa aina palelin. Harrastuksiin ei ollut rahaa, koulua varten sukset ja luistimet olivat iänkaiken vanhat ja hävetti kulkea niiden kanssa kouluun.



Itse maksoin työnteolla lukiokirjat ja jo vaatteet ja puhelinlaskutkin. Kotoa ei juurikaan koskaan mihinkään saannut rahaa.



Toista se oli sitten pikkusiskolla kun kotoa muutin itse pois, kallis harrastus, lemmikkien hankintaa ja kalliita näyttelyreissuja pitkin Eurooppaa, siskolle syydetään rahaa milloin ja mihin vaan, töitä ei ole ikänään tehnyt ja ikä lähentelee jo 30-vuotta.



Sitten arvostellaan, ettei meille kelpaa mikään, kun haluan ostaa omille lapsille kunnolliset lämpimät talvivaatteet, uudet kengät (toisella lapsella oli pitkään kirjaimellisesti varpaat solmussa).



Semmonen purkaus, aika monella ikäiselläni lienee samoja kokemuksia.

Mikä oikeus lapsilla on vanhempiensa rahoihin?



Mun mielestä ei niin yhtään mitään.

myös minulla ja miehelläni. Omille lapsillemme olemme onneksi voineet tarjota kaine sen mistä itse jäimme vaille. Muistan eräänkin joulun kun en saanut lahjaksi kuin villasukat :-( Olin kai 8v ja olisin halunnut barbin. En koskaan saanut! ja ne maksaa vaan nytkin jotain 30e....tuskin markka aikanakaan maltaita.

Ei onneksi ihan noin pahasti. En muista että koskaan olisi saatu uusia vaatteita, kirpputorilta halvinta, haalarit yms. talvivaatteet muistan kylminä ja ohuina, joissa aina palelin. Harrastuksiin ei ollut rahaa, koulua varten sukset ja luistimet olivat iänkaiken vanhat ja hävetti kulkea niiden kanssa kouluun.

Itse maksoin työnteolla lukiokirjat ja jo vaatteet ja puhelinlaskutkin. Kotoa ei juurikaan koskaan mihinkään saannut rahaa.

Toista se oli sitten pikkusiskolla kun kotoa muutin itse pois, kallis harrastus, lemmikkien hankintaa ja kalliita näyttelyreissuja pitkin Eurooppaa, siskolle syydetään rahaa milloin ja mihin vaan, töitä ei ole ikänään tehnyt ja ikä lähentelee jo 30-vuotta.

Sitten arvostellaan, ettei meille kelpaa mikään, kun haluan ostaa omille lapsille kunnolliset lämpimät talvivaatteet, uudet kengät (toisella lapsella oli pitkään kirjaimellisesti varpaat solmussa).

Semmonen purkaus, aika monella ikäiselläni lienee samoja kokemuksia.

Niin. MInäkin uskon siihen, että lapsia kohdellaan eriavoisesti. Turha siinä on kenenkään muuta väittää. Ja se on se lapsi, joka tyytyy ja on hiljaa joka jää vähmimmälle ja ne jotka kehtaavat saavat sitten vanhemmiltaan...

nähdä vanhempieni ponnistelevan sen eteen, että antaisivat minulle jonkun merkittävän summan rahaa esim 2000 euroa ennakkoperintöä. Voisin kiittää ja sanoa, että laitan talteen, kun on ihan hyvä taloudellinen tilanne minullakin. Sanoisin, että kyselkää vain minultakin, jos tarvitsette. Autan teitä, jos joskus muistinne pätkii tai ette muuten jaksa itse huolehtia asioistanne.



En siis kosta. Ei ole kostettavaa. Olen kypsä aikuinen.



ap

nähdä vanhempieni ponnistelevan sen eteen, että antaisivat minulle jonkun merkittävän summan rahaa esim 2000 euroa ennakkoperintöä. Voisin kiittää ja sanoa, että laitan talteen, kun on ihan hyvä taloudellinen tilanne minullakin. Sanoisin, että kyselkää vain minultakin, jos tarvitsette. Autan teitä, jos joskus muistinne pätkii tai ette muuten jaksa itse huolehtia asioistanne. En siis kosta. Ei ole kostettavaa. Olen kypsä aikuinen. ap

Deal with it, move on! Sairasta toivoa nolaamista, he mokas, mutta sä jatkat samaa linjaa heidän kanssaan...

Haluaisin osoittaa heidän pelkonsa perusteettomiksi. Minusta on hullua, jos eivät pysty luottamaan edes omiin lapsiinsa! Lapsena raskastan heitä kaikesta huolimatta ja ehdoitta. Toivon, että he ymmärtäisivät minun kauttani elämästä edes jotain, kehittyisivät ihmisinä.



ap

Haluaisin osoittaa heidän pelkonsa perusteettomiksi. Minusta on hullua, jos eivät pysty luottamaan edes omiin lapsiinsa! Lapsena raskastan heitä kaikesta huolimatta ja ehdoitta. Toivon, että he ymmärtäisivät minun kauttani elämästä edes jotain, kehittyisivät ihmisinä. ap

Ymmärrän ap tunteesi ja olen pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Totisesti toivon, että jos omien lasteni kaveripiirissä jollain on tuollainen kohtalo, niin kuulen siitä ja voin auttaa. Minun hermoillani ei esimerkiksi sijoituslapsia oteta, vaikka auttaa haluaisinkin. Tuollaiseen lähiympäristön auttamiseen sen sijaan rahkeet riittäisivät mainiosti.