toinen lapsi?

silti koen jonkinasteista yksinäisyyttä. Toki olen onnellinen tuosta yhdestä siskosta, mutta toivoisin, että sisaruksia olisi enemmän.



Eräs tuttuni, joka on ainoa lapsi, sanoi kerran, että lapsena asia ei ollut mitenkään ikävä, mutta aikuisena kaipaa sisarusta todella paljon. Ei ole ketään, joka tietäisi, millaista kotona on ollut eikä kukaan jaa yhteistä taustaa. Anoppini taas suree sitä, että joutuu nyt yksin kantamaan vastuun huonoon kuntoon tulleista vanhemmistaan.



Mutta toisaalta on paljon niin tulehtuneita sisarussuhteita, ettei sisaruksesta ole mitään autuutta, päinvastoin. Että en tiedä, tärkeintä kai on, että teette sellaisen ratkaisun, jolla pystytte takaamaan lapsellenne hyvän kodin. Jos toinen lapsi ei tunnu teidän jutultanne, ei sitä kannata väkisin tehdä.

Mulla on sisko ja veli ja oon kyllä tosi onnellinen heistä. Omalle lapsellekin täytyy saada sisarus ja sellainen onkin jo tilauksessa. Ainakin tutun lapsi on kovin yksinäinen vapaa- ja pyhäpäivinä, kun kotona ei asu muita lapsia.

Minulla on sisko, mutta äitini on ainokainen, ja hän on kertonut kärsineensä siitä. Erityisesti siinä vaiheessa, kun hänen vanhempansa alkoivat kaivata hoitoa ja huoltoa, niin vastuun kantaminen yksin (toki puolison kanssa tässä tapauksessa), eri paikkakunnalta käsin, oli ikävää. Hänen tapauksessaan vanhemmat vielä olivat jo hänen saadessaan suht iäkkäitä, eli "hoitovastuu" alkoi jo silloin, kun sisareni ja minä olimme melko pieniä.