Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ärsyttää miehen "junttius"
19.08.2010 |
Sen enempää pohjustamatta/selittämättä, minulla on HYVÄ syy epäillä pojalla olevan jonkinlaista tarkkaavaisuushäiriötä (tarkemmin: ADD sopisi aika hyvin). Puhuin miehelle, että kouluterveydenhoitaja sanoi, että lääkäri laittaa lähetteen tutkimukseen arviointinsa jälkeen, mutta hänelle tulee JO TÄSSÄ VASTAANOTOLLA sellainen olo, että neurologiset tutkimukset voisivat olla paikallaan pojalleni. (Tämä siis kun käytiin kouluterveystarkastuksessa.)
Olen yrittänyt aiemmin jo sanoa, että pojan ongelmat voivat olla neurologisia, (joihin on lääkkeet) eikä kuulua persoonallisuuteen (toki ihmisethän ne rajat ovat määritelleet mikä on persoonaa, mikä sairautta/neurologista häiriötä).
No siihen kouluterveydenhoitajaan ja sen sanomisiin mies vaan kommentoi: "KOULUTERVEYDENHOITAJA! Nehän ne paljon tietävätkin, myötäilevät vaan vanhempia" (En sanonut mitään. Eikä tuota olisi tähänkään välttämättä tarvinnut kirjoittaa). Sitten mies alkoi puputtaa sitä mitä moni muukin. Nykyisin kaikki häiriöt diagnosoidaan, ihan mikä kuuluu persoonaankin. (tark. näitä ADHD sun muita neurologisia sairauksia). Minä sitten siihen, että on ne ihan todellisia ongelmia (pojallani en siis ADHD:tä epäile). Sitten mies ei tykkää, että jo lapsille aletaan syöttämään päähän vaikuttavia lääkkeitä. Sitten minä sanoin, että moni ADD potilas alkaa käyttämään aikuisena alkoholia ja huumeita sen takia kun ne auttavat heidän ongelmiinsa, joihin ne eivät ole saaneet lapsena apua. Ja että ne käyvät heidän aivokemiaan niin hyvin (no asiasta toiseen, mm. dopamiini-aineenvaihdunnan häiriöitä on epäilty aikuisalkoholismin syyksi..en tiedä liittykö tuo sitten noihin neurologisiin häiriöihin).
Ja kaiken kukkuraksi tämä viisas mies sanoi, että minun pitäisi ratkaista ne pojan ongelmat itse. he heh. Todellakaan ala mitään ratkaisemaan. Mähän teen miten olen suunnittellut, huolimatta tyhmästä miehestäni. Mies sanoi, että yritän pojastani etsiä vikaa. Minä sanoin, että minähän juuri yritän auttaa häntä. Nii kuin teenkin, että hänelle ei tule ongelmia koulussa ja että ne eivät sitten kasaudu aikuisuuteen.
Mutta toisaalta ärsyttää miehen "vänkäys" vastaan. Toivottavasti saan täältä jotain tukea. Enkä todellakaan laita poikaani tutkimuksiin saadakseni pojalle jonkin diagnoosin vaan selittääkseni onko mitään.
Ja sori jos on sanavirheitä. Minulla on lukihäiriö.
Kommentit (15)
sulla joku "juttu" joka oli sinun käytöksessä / persoonassa? Oliko sulla paha olo sen "jutun" takia?
Pojallani on sellainen "juttu". En ole kysynyt vielä itse onko hänellä paha olo sen takia. Se tulee niin "automaattisesti" ja "syvältä", että siksi minulla on syy epäillä...
Ja voitko sanoa tarkemmin, miten mikään ei sujunut. Tässä minunkin pitää tosiaan miettiä, kuuluuko se asia (tai oikeammin ne asiat) pojan persoonaan vai onko se jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla joku "juttu" joka oli sinun käytöksessä / persoonassa? Oliko sulla paha olo sen "jutun" takia?
Pojallani on sellainen "juttu". En ole kysynyt vielä itse onko hänellä paha olo sen takia. Se tulee niin "automaattisesti" ja "syvältä", että siksi minulla on syy epäillä...
Ja voitko sanoa tarkemmin, miten mikään ei sujunut. Tässä minunkin pitää tosiaan miettiä, kuuluuko se asia (tai oikeammin ne asiat) pojan persoonaan vai onko se jotain muuta.
Ja kaiken kukkuraksi tämä viisas mies sanoi, että minun pitäisi ratkaista ne pojan ongelmat itse. he heh. Todellakaan ala mitään ratkaisemaan. Mähän teen miten olen suunnittellut, huolimatta tyhmästä miehestäni.
TÄmä pojan ongelmien ratkaiseminen sulla on edessäsi joka tapauksessa, add-diagnoosilla tai ei. Ei se diagnoosi niitä poista eikä ratkaise, eikä se lääkekään, jos sitä ylipäänsä määrätään ja se ylipäänsä sopii. Sen lisäksi sä tulet joutumaan ratkaisemaan ihan helvetin monta ongelmaa ihan omalla vaivannäöllä, yrittämisellä ja sitkeydellä. Diagnoosi tai lapsen tutkimukset ei tee sitä sun puolestasi, koska diagnoosin kanssakin lapsesi on yksilö ja hänen ongelmansa ja ongelmien ratkaisut ovat yksilöllisiä. Jos sun lapsellasi on add, se tarkoittaa käytännössä vain sitä, että sulla on helvetin paljon enemmän työtä hänen kasvattamisessaan ja hänen ongelmiensa ratkaisemisessa kuin sulla olisi, jos lapsi olisi tavis. Mut et todellakaan voi sanoa että "et ala niitä ratkaisemaan".
terveisin yhden kirjainlapsen - tai nyt jo nuoren - äiti
Ja kaiken kukkuraksi tämä viisas mies sanoi, että minun pitäisi ratkaista ne pojan ongelmat itse. he heh. Todellakaan ala mitään ratkaisemaan. Mähän teen miten olen suunnittellut, huolimatta tyhmästä miehestäni.TÄmä pojan ongelmien ratkaiseminen sulla on edessäsi joka tapauksessa, add-diagnoosilla tai ei. Ei se diagnoosi niitä poista eikä ratkaise, eikä se lääkekään, jos sitä ylipäänsä määrätään ja se ylipäänsä sopii. Sen lisäksi sä tulet joutumaan ratkaisemaan ihan helvetin monta ongelmaa ihan omalla vaivannäöllä, yrittämisellä ja sitkeydellä. Diagnoosi tai lapsen tutkimukset ei tee sitä sun puolestasi, koska diagnoosin kanssakin lapsesi on yksilö ja hänen ongelmansa ja ongelmien ratkaisut ovat yksilöllisiä. Jos sun lapsellasi on add, se tarkoittaa käytännössä vain sitä, että sulla on helvetin paljon enemmän työtä hänen kasvattamisessaan ja hänen ongelmiensa ratkaisemisessa kuin sulla olisi, jos lapsi olisi tavis. Mut et todellakaan voi sanoa että "et ala niitä ratkaisemaan".
terveisin yhden kirjainlapsen - tai nyt jo nuoren - äiti
ap
olen kyllä jo nyt huomannut, että lapseni ei nyt mikään helppo tapaus ole. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tutkimuksissa ei löydy mitään niin fine. Jos löytyy niin miehesi kyllä tulee järkiinsä ja oppii elämään asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Vie vaan tutkimuksiin. En äkkiseltään keksi, mitä muuta siinä voisi menettää (kuin yhteiskunnan varoja).
2. Älä taistele tuulimyllyjä vastaan. Miehen kanssa yhteinen sävel joo, mutta... asiantuntevia mielipiteitä ja neuvoja tulee jatkossakin. Naapurit, hyvänpäiväntutut jotka näkevät lapsesi pari kertaa vapaa-ajalla... he ovat asiantuntijoita sinuun nähden senkin jälkeen jos lapsellasi on diagnoosi. Vähennä kanssakäymistä jos se vie sinulta henkistä energiaa, ja käytä voimat lapsesi ja perheesi hyväksi, sekä omaan jaksamiseesi.
VOIMIA!
diagnoosia tai ei.
Olen kyllä huomannut, että huonosti tässä yhteiskunnassa apua saa (en tiedä sitten muista yhteiskunnista, että enpä voi sanoa).
Mutta kysyisinki kuitenkin, jos joillain kokemusta: auttaako lääkkeet?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Vie vaan tutkimuksiin. En äkkiseltään keksi, mitä muuta siinä voisi menettää (kuin yhteiskunnan varoja).
2. Älä taistele tuulimyllyjä vastaan. Miehen kanssa yhteinen sävel joo, mutta... asiantuntevia mielipiteitä ja neuvoja tulee jatkossakin. Naapurit, hyvänpäiväntutut jotka näkevät lapsesi pari kertaa vapaa-ajalla... he ovat asiantuntijoita sinuun nähden senkin jälkeen jos lapsellasi on diagnoosi. Vähennä kanssakäymistä jos se vie sinulta henkistä energiaa, ja käytä voimat lapsesi ja perheesi hyväksi, sekä omaan jaksamiseesi.
VOIMIA!
tutkimuksiin viemisestä tykkää ja myös näyttää sen?
Kyllä asia on miehelle joka tapauksessa kerrottava. Ja niin kuin mies sanoi jo "meidän lapsi ei ala lääkkeitä syömään". No ehkä asiaa pitäisi murhetia vasta silloin JOS se eteen tulee.
ap
Lääkkeet auttavat joillain. JOillain ne eivät auta ja jotkut eivät voi käyttää niitä sivuvaikutusten takia, vaikka ne auttaisivatkin.
Niilläkin, joilla ne auttavat, ne eivät koskaan tunnu poistavan kaikkia oireita. Mutta helpottaahan se osakin tietysti jotain. Lisäksi lääkkeet lakkaavat joillain addeilla adhdeilla toiimasta muutaman vuoden kuluttua. On pitkällä tähtäimellä ehdottoman tärkeätä ja aljon lääkehoitoa tärkeämpää saada myös toimintaterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta SÄännöllisissä (viikottaisilla käynneille) ja pitkissä (parin vuoden vähintään) jaksoissa. TÄllä on seurantatutkimuksissa pitkäaikaisempia vaikutuksia kuin lääkehoidolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaan nää viestit nyt tähän
Ja kaiken kukkuraksi tämä viisas mies sanoi, että minun pitäisi ratkaista ne pojan ongelmat itse. he heh. Todellakaan ala mitään ratkaisemaan. Mähän teen miten olen suunnittellut, huolimatta tyhmästä miehestäni.TÄmä pojan ongelmien ratkaiseminen sulla on edessäsi joka tapauksessa, add-diagnoosilla tai ei. Ei se diagnoosi niitä poista eikä ratkaise, eikä se lääkekään, jos sitä ylipäänsä määrätään ja se ylipäänsä sopii. Sen lisäksi sä tulet joutumaan ratkaisemaan ihan helvetin monta ongelmaa ihan omalla vaivannäöllä, yrittämisellä ja sitkeydellä. Diagnoosi tai lapsen tutkimukset ei tee sitä sun puolestasi, koska diagnoosin kanssakin lapsesi on yksilö ja hänen ongelmansa ja ongelmien ratkaisut ovat yksilöllisiä. Jos sun lapsellasi on add, se tarkoittaa käytännössä vain sitä, että sulla on helvetin paljon enemmän työtä hänen kasvattamisessaan ja hänen ongelmiensa ratkaisemisessa kuin sulla olisi, jos lapsi olisi tavis. Mut et todellakaan voi sanoa että "et ala niitä ratkaisemaan".
terveisin yhden kirjainlapsen - tai nyt jo nuoren - äiti
ei ole kyse sinusta/sinun vastauksistasi vaan siitä, että et alunperinkään lukenut/ymmärtänyt/huomioinut mitä ennen lausettani "Todellakaan ala mitään ratkaisemaan" luki ja toistan nyt itseäni, siinä luki "mies sanoi, että minun pitäisi ratkaista ne pojan ongelmat itse". Ymmärrätkö? Jos epäilen että lapsella voisi olla ADD tai muuta neurologista on KOHTUUTONTA vaatia ratkaisemaan asioita ITSE. (Ja tähän vaatimukseen sisältyy toki myös se, että mihinkään terapioihin ei mennä. Viitaten sun toiseen viestiin ;))
Ja lääkevastaukseen kommentti; kiitos vastauksesta. ap
nii nse nyt kuitenkin menee, että SINÄ ITSE ne ongelmat ratkaiset ja niihin terapioihin on mentävä. Muuten sun lapsesta tulee luuseri. VAlitse siitä. TÄmä on se maailma, jossa me elämme, ja siinä ei sun vatimukset paina pätkääkään. Ajattele vaan sitä lastasi nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nii nse nyt kuitenkin menee, että SINÄ ITSE ne ongelmat ratkaiset ja niihin terapioihin on mentävä. Muuten sun lapsesta tulee luuseri. VAlitse siitä. TÄmä on se maailma, jossa me elämme, ja siinä ei sun vatimukset paina pätkääkään. Ajattele vaan sitä lastasi nyt.
MIEHEN vastuksesta. Ja koko jutussa oli kysymys siitä.
No minähän voi sanoa miehelle, että jos lapsi ei mene terapiaan siitä tulee luuseri. No tiedän kyllä mitä mies siihen sanoo.
ap
Alue: Aihe vapaa
Isäni on aina ollut samanlainen, ei ole suostunut vieläkään ajatukseen, että minulla on todettu ja lääkitty ADD, ensin sitä kyllä pidettiin vuosia ADHD:na.
Niin, minäkin rupesi nuorena juomaan alkoholia ja muuta, kun mikään ei sujunut, mutta ajat olivat silloin toiset. Olisipa osattu diagnosoida jo aikaisin!