Kyllä tyttöjen ja poikien äideissä on eroa!

jospa tyttöjen äidit on kovin herkkiä rajummille leikeille. meillä on molemmat lapset (tyttö ja poika) tosi vilkkaita ja se tuntuu häiritsevän nimenomaan tyttöjen äitejä.

Mitenköhän on sitten meidän kanssa joilla on molemmat tai molempia?

olen tottunut suhteellisen leppoisaan ja rauhalliseen eloon tyttöjeni kanssa. Jos kylään tulee yhtäkkiä lapsi joka haluaa vaan "taistella" ja hyppiä paikasta toiseen, stressaannun kovasti. Vilkkaampien lasten äidit varmaan siedättyvät tuohon pikku hiljaa mutta minulla nousee verenpaine enkä osaa oikein nauttia tuollaisista kyläilyistä.

Jossain leikkipuistossa vastaava käytös menettelee mutta omassa kodissa ei.

eli tuntevat ettei aikaa riitä enää uusille tuttavuuksille?

äitejä lasten sukupuolen mukaan, että tyttöjen äidit näin ja poikien noin. Erot tulevat persoonasta.

enkä ole huomannut mitään eroa. juuri viikonloppuna oltiin kylässä tytön, poikaystävän kotona. Tai no eivät myönnä olevansa, muuta kuin kavereita..Mutta aika majakka ja perävaunu meinikiä on..

Riippuu täysin persoonasta.

En nyt puhu mistään kyläilyistä vaan ihan tutustumisesta. Poikien äitejen kanssa on muodostunut mukavia yhteisöjä, tai siis poikien kautta. Näissä perheissä on usein myös tyttölapsia, mutta yhdistävänä tekijänä poika.

Meidän tyttö on rauhallinen, asiallinen, tyttömäinen neitokainen ja hänellä on paljon ystäviä. Mutta ysrtävien äidit ovat ihan erilaisia kuin poikien kavereiden äidit.

eikä minua suoraan sanottuna hirveästi kiinnosta tutustua lasteni kavereiden äiteihin, noin niin kuin lähtökohtaisesti. Ihan tarpeeksi hommaa pitää yhteyttä edes nykyisin ystäviin ja sukulaisiin työn, harrastusten ja perhe-elämän keskellä, joten ainakin minulle riittää ihan pintapuolinen tutustuminen.

kotipsykologit, jotka pohtii syntyjä syviä aivan omituisten seikkojen perusteella.



Miten ap yleensäkin voi väittää LASPEN SUKUPUOLEN perusteella mitään heidän vanhempiensa luonteesta? Herranen aika, se lapsi nyt vain sattuu olemaan jompaakumpaa merkkiä, siihen ei vanhemmat mitenkään voi itse vaikuttaa.Ei poikavauvan siittiöt suosi sosiaalisesti helpommin lähestyttäviä äitejä, siellä munasolussa kun on aika alkeellista ajatusmaailmaa.



Saati sitten niin, että tyttösiittiöt suosisi syrjäytyvämpää munasolua :D



Älä ap oikeasti puhu tuollaista normielämässä, sinua aletaan oikeasti pitää tosi omituisena.



Itselläni on erittäin laaja ystävä- ja eritoten tuttavapiiri. Mukavia ihmisiä pullollaan, kumpienkin äitejä ja isiä. Ja olen ihan samalla tavalla saanut kontaktin niin tyttövaltaisten kuin poikavaltaisnkin äiteihin.



Mä melkein väittäisin, että ap ITSE jollain tasolla suosii omaa ajattelutapaansa ja ruokkii sitä - ja jo valmiiksi eri asenteella tutustelee mainitsemiinsa perhetyyppeihin.

aivan naurettava väite, ei mitenkään voi pitää paikkansa, täysin persoonallisuuskysymys, johon lasten sukupuoli ei vaikuta mitenkään.



Ja just, olen poikien äiti ja minulla ei ole yhtään ap:n kaltaisia käsityksiä, vaikka hienohan se olisi olla samaa mieltä. Kuulunhan nyt johonkin hienoon eliittiluokkaan, kun on POIKIA lapsina :D

Meinaan että lasten kauttahan vanhemmatkin yleensä tutustuvat toisiinsa. Jos tyttösi on vielä pieni tai ei ole muusta syystä leikkinyt muiden tyttöjen kanssa, tilanteenne on ihan luonnollinen. Totta kai olet tutustunut poikien äiteihin enemmän, koska itselläsikin on poikia!



Meillä on kolme tyttöä, joista pienin on tosin vielä vauva. Isommat tytöt ovat tutustuneet pihalla, kerhossa, päiväkodissa ja koulussa nimenomaan toisiin tyttöihin. Sitä kautta myös me vanhemmat olemme alkaneet olla tekemisissä. Tyttöjen äiteihin ja tyttöperheisiin tunnen myös herkemmin sielujen sympatiaa, koska on niin paljon yhteistä lasten touhujen kautta.



Ei minulla kuitenkaan ole mitään poikia tai poikien äitejä vastaan! Yksi hyvä ystävänikin on kolmen pojan äiti. Perheinä emme kuitenkaan olen niin paljon tekemisissä, koska lapsilla leikit vain menevät luontevasti paremmin yksin samaa sukupuolta olevien kaverien kanssa.

että todella ihaniin ihmisiin olen tutustunut poikani myötä - mutta ehkä jalkapalloharrastus tuo sitä yhteisöllisyyttä?



Ystävälläni on pari tyttöä, eikä edes vanhemman tytön harrastus - myös palloilulaji - ole tuonut uusia tuttavia hänelle.



Toisaalta asian voi nähdä niinkin, että itse olen kovin ulospäinsuuntautunut, ja tämä ystäväni taas tosi varautunut :)

Meilläkin on molempia sukupuolia perheessä,mutta ne lasten kavereiden äidit, ovat kyllä kaikki tulleet meidän poikien kautta. Tyttöjen kavereiden äitejä ei ole kuin 1 ja hänellä on molempia lapsia. Pelkästään tyttöjen äidit on vähän arempia tutustumaan toisiin aikuisiin, ainakin kun lapsi on alle koulu-ikäinen. Ja jotenkin se on vain hymyilyä ja moikkaamista,kun taas poikien kavereiden vanhempien kanssa jutellaan vähän sitä ja tätä vaikkein paremmin tunnettaskaan. Oisko tässä jokin suojeluvaisto juttu takana?

Itsekin olen vähän samanlainen tyttäreni kavereiden äitejä kohtaan, eli en niin helposti osaa mennä jutusteleen heille. En vain ole ajatellut tuota aiemmin, mutta on se totta!

:) Pitääpä oikeastaan asialle tehdä jotain! :)

ne piirit ja kontaktit on jo luotu ja resursseja ei ole enempään.

ja puistotutuista olen parhaimmin tutustunut yhden pojan äitiin, jonka luona välillä kyläillään ja hän käy myös meillä. En siis taida oikein sopia tähän yhtälöön että vanhemmat solmivat ystävyssuhteita vain niihin joiden lapsi on samaa sukupuolta oman lapsen kanssa.

Itselläni on poika ja huomaan että vain poikien äitien kaveriksi olen tullut, tyttöjen äidit ovat etäisempiä tai sitten toisten tyttölasten äitien kanssa omassa piirissään.



Toki poikani ystävänä on tyttöjä joista yhden äidin kanssa ollaan hyvissä väleissä mutta siitä syystä että olemme naapureita.



Nyt kun oikein ajattelen, niin en ole viiteen vuoteen tutstunut muihin vieraisiin ihmisiin leikkikentillä/kerhoissa kuin poikalapsten äiteihin. Hassua mutta totta!

Tosin en tuollaista eroa vaan enemmänkin käytöksessä.

Jos itsellä 1-2 suht rauhallista tyttöä ja kaveriäidillä 3 poikaa+tyttö, niin helposti alkaa miettiä ettei välttämättä halua 4 lasta kylään. Eli jos äiti tulee teille kylään, niin kokee että hänen kutsuttava sut ja sun 4 lasta kylään ja kolme poikaa kylässä, voi olla aika rasittavaa, vaikka pojat kuinka hyvin käyttäytyviä olisivatkin.

En ole itse koskaan havainnut eroa tyttöjen ja poikien äideissä.

t. 2 pojan äiti, joka tosi tarkkaan miettii kutsuessaan kotiinsa äidin 4 lapsen kanssa. (ystävälläni 4 poikaa ja ollut meillä 3 pienimmän kanssa)

Ja sitten nämä pelkkien tyttöjen äidit. Meidän tyttö on kyllä kyläillyt kavereillaan, mutta äidit karttavat tutustumista. Olen kutsunut kyläänkin ainakin kahta tytön kaverin äitiä, mutta ei ole onnistunut. Tai on luvattu ja lopetettu yhtäkkiä yhteydenpito. Niin outoa, mutta täysin totta. Mistä tämä johtuu? Kertokaa hyvät mammat. En halua tästä mitään vastakkainasettelua vaan ihan rehellistä keskustelua.

harrastaa ne monet tytötkin jalkapalloa... Ja mulla on kavereina montakin tyttöjeni kaverien äitiä. Älä jaksa kyökkipsykologisoida.