Jaahas naiset kertokaahan miten ihmeessä löydän uuden kumppanin itselleni?!ov

asennoitua yksin olemiseen...käsittämätöntä että erosin juuri lähinnä sen vuoksi koska en kestänyt enää läheisyyden puutetta ja seksittömyyttä, kuvittelin saavani niitä eron jälkeen. Nyt pitää vain ajatella niin että kun 10 vuotta kestin ilman kestettävä on nytkin... se on vaan todella vaikeaa koska hetken todella ajattelin saavuttavani nämä kaksi asiaa. No koska elämäni on muuten kunnossa koitan deletoida nämä kaksi asiaa mielestäni, helppoa se ei tule olemaan! ap

Valitettavasti.

miehet on uskomattomia, kun en oo törmönny eron jälkeen viel yhteenkään joka haluais seurustella kaikki vaan haluaa hengailla sekin iso ehkä...

laita oma ilmoitus ja valitse parhaat, meinaan vastauksia tulee paljon.

on käsittääkseni nykyään tosi suosittu seuranhaussa. Toki siinä on omat riskinsä...

Voisko niitä miehiä tavata harrastusten parissa, esim. salilla, uimassa?

ps. usein se elämän suuri rakkaus tulee esiin juuri silloin kun vähiten odottaa ja on jo lopettanut etsimisen... ;)

löytyy kyllä ihan järkevääkin porukkaa, tosin kannattaa seuloa tarkasti.

vaikka niin paljon deittailuehdokkaita kun vaan jaksaa läpi kahlata mutta lopputulos on aina ettei kukaan halua sitten joko lopulta nähdä ollenkaan tai sitten ei tapailla kun kerran kuukaudessa tms...ja uskokaa olen aivan tavallinen...en ymmärrä miksei miehet halua siis kertakaikkiaan mitään ne vaan liihottaa...haluasin kaikenlisäksi miehen jolla on lapsia kun kerran minullakin on, no se on vielä vaikeampaa koska ne taitaa istua jossain lukkojen takana kaapissa ei oo ainuttakaan tullut vielä vastaan.. olis pitänyt sillon 20v vaan valita oikein...=/ ap

Ohje numero 1, epätoivo pois. Suosittelen myös ajattelemaan, että mitäpä jos eläisit ihan yksin tästä eteenpäin. (Epätodennäköistä kuitenkin on, että loppuikäsi olisit yksin, kummasti sitä ihmiset vaan ihastuu ja rakastuu vaikka minkälaisissa elämäntilanteissa.) Varsinkin jos lapsesi ovat pieniä, heille olisi tärkeää että kotiolot on kunnossa, eikä äiti juokse ympäri maailmaa miesten perässä.



Ajattele siis mitkä kaikki asiat sinulla ovat hyvin ja mitkä asiat voisivat olla paremmin. Rakenna perheellenne hyvä arki ja itsellesi mielenkiintoinen elämä - siis ensisijaisesti ilman miestä. Panosta itsetuntemukseen.



Kyllä niitä miehiä tupsahtelee vastaan, ja tasokas nettiprofiili on siihen erittäin hyvä apuväline. Hinnalla millä hyvänsä ei kuitenkaan kannata suhteeseen tuppautua. Sinun ensisijainen suhteesi on nyt lapset.

Pelottaa vaan siksi koska mitään ei tunnu todella olevan tarjolla... läheisyydenkaipuu on vaan aivan kauheaa suorastaan raastavaa minulla ja yhdenillan suhteisiin en halua ryhtyä joskaan niitäkään ei ole tarjolla... ap

Mulla samanmoinen tilanne paitsi etten halua miestä rinnalleni. Saan hätistellä ukkoja pois kepillä. En ole koskaan ollut suositumpi. En ole mitenkään erikoisen näköinen, kokoinen ihan tavallinen tavis ja vientiä olisi niin ettei muuta ehtisikään.

Aivan älytöntä. En uskalla edes jutella miesten kanssa kun heti ollaan pokaamassa ja ukkomiehet on niitä pahimpia.

En todellakaan halua yhtään turjaketta nurkkiini passattavaksi juuri samoista syistä kuin ap. Edellinen suhde oli erittäin vaikea ja synkkä. Nautin täysin siemauksin itsenäisyydestäni. Ei ole kukaan sanomassa koska tulla ja mennä. Parisängyssä saa pötköttää vaikka poikittain, syön mitä haluan ja koska haluan. Nautin täysin siemauksin siitä että saamme lasten kanssa olla kolmistaan ilman että on vielä yksi aikuinen lapsi hoidettavana.

kauheeta vaan kun on tosiaan ollut suurimman osan aikuisiästään ilman hellyyttä ja seksiä niin sitä vaan todella kaipaa, en vaan voi sille mitään =( ap

Kannattaa ainakin kokeilla

Sinuna ajattelisin, että on ainakin lapset. Mua raastoi aikanaan se, että lapsia ei oltu tehty, kun painettiin töitä. Suurin osa ihmisistä huokaili meidän erotessa, että onneksi ei ole lapsia. Mitä hittoa, ne olisi olleet aivan ihania niinä vuosina, kun yksin märehdin ja "etsin" uutta kumppania.



Kyllästyin leffa-kahvittelu-baari-rumbaan ja aloitin muutaman uuden harrastuksen. Eräänä päivänä päiväkävelyllä, kun pakkanen tuiversi ja jouluodotuksen kunniaksi ajattelin poiketa baariin kysymään, josko sieltä saisi glögiä. Saihan sieltä... ja löytyi sieltä muutakin. Ei jäänyt yhteen glögiin. Ja tämä selittää, miksi meidän talvihäissä onnittelumaljoiksi ei nautittu kuohuvaa, vaan glögit :).



Tsemppiä sulle. Kyllä se mies tulee vastaan, ja juuri silloin kun vähiten sitä odotat. Mullakin oli ripset huurussa, nenä punaisena ja tukka pipon alla sekaisin menneenä.

Olen kivannäköinen/kokoinen, elämä kunnossa, hyvä duuni jne. Ja olin vuuuuosia yksin eron jälkeen.

Harrastin irtoseksiä todella reippaasti nuoruudessa, joten eron jälkeen 33-vee ei paljon enää irtopanot kiinnostaneet. En vain enää pystynyt.



Olin siis yksin, vailla hellyyttä ja seksiä miehen kanssa. Olen hyvin seksuaalinen nainen ja silti näin monen vuoden aikana ainoat erektiot aikuisviihdekanavalta - en livenä.



Välillä korpesi ja paljon.



Päätin sitten, että minulla on kaikki hyvin. Paljon ystäviä, joita halata. IHana lapsi, jonka kanssa matkustelimme ja teimme asioita yhdessä, ja jota halata.



Yritin minäkin nettituttavuuksia. Tsägästä kiinni, onnistuuko. Minulla on tuttuja jotka ovat onnistuneet. Itselläni ei käynyt tällainen flaksi.



Eksyin sitten lähibaariin. Olin tietenkin prinsessa siellä dokujen joukossa. Ja kas, tapasin prinssini nelikymppisenä. Olemme kohta menossa naimisiin ja vauvamme on vajaa vuoden ikäinen. Eli yksi vinkki on mennä lähibaariin, jossa erotut varmasti kantadokuista. Helmiä saattaa löytyä.



Mutta vihjeeni on se, että kiitä (sitä mihin uskotkin) kaikesta siitä mitä sinulla on. Lapset, koti (tee siitä ihana paikka!), työ, ystävät, sisarukset, vanhemmat, harrastukset. Nauti niistä, mitä sinulle on annettu. Alat hehkua sisältä päin, kun olet tyytyväinen elämääsi ja itseesi. Ja kas, houkutat itsesä kaltaisia luoksesi.



Näin minulle kävi vuosien yksinolon jälkeen. Mutta nekin vuodet kasvattivat.



Tsemppiä,

(olen yli 40 ja minulla on murkkuikäinen ja vauva ja sitten se elämäni rakkaus...)