Onko parisuhteenne kunnossa?jos on niin

lisäksi meidän perheessä on jo teinejä, joten vaikeaa se parisuhteen hoitaminen on, kun ei edes voi seksiä harrastaa niin etteikö joku kuuntelisi, olisi hereillä tai keskeyttäisi. Meidän parisuhteen ainoa hoitamiskeino taitaa olla se, että saunomme usein yhdessä, puhumme kaikki asiamme siellä ja istumme yhdessä sen jälkeen hetken ja juomme oluen tai kaksi.

Vauvavuosi on aika totaalisen hajottavaa aikaa... Monet kerrat olen jo päätynyt siihen ettei tästä tule enää mitään. Kummasti sitä kuitenkin sitten tuntuu että kaikki on paremmin kun on edes vähän aikaa olla kahdestaan, istua sylikkäin, käydä saunassa jne. Puhuminen on kyllä oleellinen asia. Jos patoaa kaiken sisälleen, alkaa mennä alamäkeä.

on minusta päivittäin tärkeää. Meillä ei sanota usein "rakastan sinua" tms. (mikä toisille taas on tärkeää), mutta hellyyttä on PALJON. Hipaisu ohikulkiessa, suukko lähtiessä/tulessa, peruskohteliaisuus ylipäätään (kiitos ruuasta tms.), seksiä jne.



Lisäksi jutellaan paljon. Istumme iltaisin parvekkeella ja saatamme höpistä monta tuntia. Aiheet ovat laidasta laitaan kirjallisuudesta maailmanpolitiikkaan ja seuraavan päivän ohjelmasta kauppalistan kautta tulevaisuuden suunnitelmiin :)

Yhdessä ollaan oltu kymmenen vuotta, kaksi alle kouluikäistä lasta. "Hoidamme" parisuhdettamme näin:



- Olemme vakaasti päättäneet pysyä yhdessä, eli sitä ei tarvitse kummankaan spekuloida.

- Olemme ystävällisiä toisillemme, emme riidellessäkään hauku tai solvaa toisiamme, emme käytä karkeaa kieltä.

-Huomioimme toisiamme, pidämme hellyyttä yllä.



Näillä on pärjätty hyvin, emme tarvitse mitään irtiottoja perhe-elämästä.

terapiassa ison kriisin jälkeen. Jutellaan, kummallakin on omaa aikaa, kunnioitetaan toista, vietetään yhteistä aikaa...

huomioin vaimoa ja saan pesää.

puhumalla, kuuntelemalla, hellyydellä..

juurikaan jää aikaa " parisuhteen hoitamiselle ". Pienet, arkiset asiat ovatkin meillä ensiarvoisen tärkeitä. Puhutaan toisillemme kauniisti, kunnioitamme toisiamme ja olemme aidosti kiinnostuneita toistemme kuulumisista. Iltaisin jää hetki kahdenkeskistä aikaa saunoa, katsella telkkua ja vaan oleilla. Hellyyden osoitukset kuuluvat oleellisena osana arkeemme.

Muutimme juuri itse rakentamaamme taloon ja odotan kolmatta lastamme. Elämä on ihanaa juuri nyt ja juuri tälläisena.

Kyllä meillä loppujen lopuksi hyvin menee. Peruskunnioitus ja arvostus on kohdallaan, ollaan ystävällisiä ja lojaaleja toisillemme.



Kemiapuolella seksiä on sopivasti (pari kertaa viikossa) ja se toimii ihan hyvin, vaikka joskus vähän kyllästyttää, useimmiten ei. Ja lojutaan illalla sohvalla lähekkäin telkkeria katsomassa, siinä sitä parisuhteen hoitoa parhaimmillaan.



Puhepuolessa meillä on luonne-ero, minä juttelisin enemmän, mutta ei toista voi oikein pakottaa, jos ei ole vakavaa asiaa (joita mies kyllä mielelläänkin käsittelee, häntä vaan ei kiinnosta esim. ihmissuhteista jauhaminen jos selvää ongelmaa ei ole ;). Tämä on näin ja tyydytän sen pähkäilyn tarpeeni netissä ja naiskavereiden kanssa ;)



ykteisiä tavoitteita ja suunnitelmia on, sekin lähentää. Kaiken takan on kuitenkin perusluottamus ja halu olla ihmisiksi.

me ollaan oltu yhdessä 21v, ja rakastetaan toisiamme yli kaiken. Vietetään normaalia arkea, välillä juhlaa. Jutellaan, nauretaan, itketään yhdessä, joskus riidelläänkin. Ollaan lasten kanssa, joskus kahdestaan lomalla. Ollaan toistemme parhaat kaverit. Kai se sit kunnossa on.

parisuhteemme on kunnossa eli elämme ns normaalia hyvää lapsiperheen arkea. Eli työ-päiväkoti rumbaa:)



Eniten painolastia suhteeseemme tuo miehen raskas työ ja hänen tyytymättömyyteensä tilanteeseen. En tiedä osaanko tukea asiassa tarpeeksi hyvin (aina ei edes huvita), koska työstressiä hänellä on ollut viimeiset 10 vuotta ja tämä kieltämättä välillä vaikuttaa varsin negatiivisisestikin parisuhteeseemme. Mies on työstä väsynyt, ajoittain kantaa huonommin vastuun perheen arjesta ja itseäni taas tämä ketuttaa, kun ei omakaan työ ole mitään aivot narikkaa hommaa, mutta oma stressinsietokykyni on onneksi kohtalaisen hyvä.



Mielestäni puhumme kohtalaisen paljon yhteisistä asioista, myös henkilökohtaisisat omista asioistamme ja koko ajan olemme molemmat sitä mieltä yhdessä pysytään lopppuelämä ja suunnitellaan yhteisiä tulevaisuuden hankintoja.



Elämä pyörii aikalailla lasten ehdolla, mutta hehän meillle ne rakkaimmat ovatkin. Pari kolme kertaa vuodessa saamme viettää kahden kesken lomaa tai vapaan viikonlopun ja järkkäämme lapset mummolaan. Kahden keskisen ajan olemme todenneet todella tärkeäksi ja sen, että osaa nauttia toisen seurasta ihan ilman niitä lapsiakin:)

Paitsi etta myos "mina rakastan sinua sanlotaan usein". Hyvin on mennyt nyt jo 12 vuotta :-)

on minusta päivittäin tärkeää. Meillä ei sanota usein "rakastan sinua" tms. (mikä toisille taas on tärkeää), mutta hellyyttä on PALJON. Hipaisu ohikulkiessa, suukko lähtiessä/tulessa, peruskohteliaisuus ylipäätään (kiitos ruuasta tms.), seksiä jne. Lisäksi jutellaan paljon. Istumme iltaisin parvekkeella ja saatamme höpistä monta tuntia. Aiheet ovat laidasta laitaan kirjallisuudesta maailmanpolitiikkaan ja seuraavan päivän ohjelmasta kauppalistan kautta tulevaisuuden suunnitelmiin :)

Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja olemme ihan tietoisesti panostaneen toistemme huomioimiseen arjessa. Meillä on hyvin harvoin tilannetta, että saisimme lapset jonnekin yökylään, joten siksikin täytyy tehdä arjessa kaikki voitava. Toisaalta tämä on hyväkin siksi, että tavallaan "joudumme" kantamaan itse täyden vastuun kaikista tekemisistämme emmekä voi vyöryttää vastuuta isovanhemmille kuten siskoni, jonka perheessä isovanhemmat rientävät aina auttamaan kun on jokin pienikin ongelma. Näin ollen heillä on kovin alkeelliset kyvyt ratkaista eteentulevia ongelmia ja he eivät osaa tehdä kompromisseja eivätkä juurikaan asettua toisen asemaan.



Meillä tärkeää on ennenkaikkea puhuminen ja toisen kunnioittaminen. Minulla ei ole tarvetta haukkua miestäni ympäriinsä eikä miehenikään haku minua. Jos meillä on jotain kiistaa, selvitämme sen keskenämme. En soittele kavereilleni ja valita, että "nyt se teki niin ja näin". Läheisyyttä meillä on paljon. Arvostamme molemmat toisiamme ja sitä panosta minkä kumpikin tämän perheen eteen tekee.

huomioin vaimoa ja saan pesää.