Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Viisivuotiaan kanssa vaikeaa.
12.10.2009 |
Tyttö on viisivuotias, ja viime aikoina (parin viikon ajan) on ollut jotain ihmeellistä käytöstä. Hän tuntuu jotenkin ihan omituiselta. Ei kuuntele kun sanon, että jotain pitäisi tehdä, valittaa ruuasta, nirsoilee, ei millään suostuisi pukemaan, riisumaan, pesemään, lähtemään ulos, tekemään aamu- tai iltahommia, väittää kaikessa vastaan. Välillä kun sanon jotain, hölisee vaan jotain omiaan tai ilmehtii, että ikäänkuin ei kuuntele ollenkaan. Saa huutoraivareita, haukkuu, tiuskii ja kiroilee. Käyttäytyy kuin uhmaikäisen ja murrosikäisen yhdistelmä. Tuntuu taantuneen vähän kaikissa asioissa. Myös esim kun pelataan jotain, ei millään kestä tappiota, vaikka muuten on jo aikaisemmin sitä vähän oppinut paremmin sietämään. Päivän jälkeen olen ihan puhki, kun olen hyvällä ja pahalla maanitellut ja komentanut sekä perustellut häntä suoriutumaan ihan tavallisista asioista. Sitten kun pitäisi sanoa hyvää yötä, olen jo niin kyllästynyt (koko lapseen, tekisi mieli sanoa), että viimeisenä pisteenä i:n päällä on nyt se, että huutelee sängystä kaikkea, vaatii silittämään ja istumaan sängyn vieressä tms. On kyllä jo pari vuotta osannut nukahtaa ihan itse. Empatiaa ei kerta kaikkiaan riittäisi sängyn vieressä istumiseen, silittämiseen ja laulun jollotukseen. Ja siitä tulee sitten morkkis, kun tavallaan tuntuu, että jokin painaa lapsen mieltä, tai ehkä se on vain oma käytökseni, joka on varmaan ollut myös alta arvostelun kun pinna kiristyy jo aamusta.
Mitenhän tämän kierteen katkaisisi. Nytkin on taas paha mieli, kun en ole jaksanut kasvattaa oikein tänään. Turha ehkä edes mainita, että olen yksinhuoltaja. Ja omaa aikaa ei ole riittävästi, mutta eihän sitä koskaan ole, mutta nyt tuntuu jotain erityistä olevan ilmassa. Joskus illalla, kun on halunnut että olen sängyn vieressä, olen koittanut kysyä onko jotain murheita tai jotain joka painaa mieltä, mutta ei mitään tule esiin.
Kommentit (4)
Tosin en ole yh ja lapsi on neljästä lapsesta kolmas. Mutta siis tuo käytös on tosi tuttua. Kai se (toivottavasti) on vaan joku vaihe, itsellä kyllä menee hermo monta kertaa päivässä, varsinkin tuo iltahuutelu sängystä on raivostuttavaa. Olen yrittänyt suhtautua siihen paremmin ajattelemalla, että lapsella on vilkas mielikuvitus ja ehkä illalla alkaa pelkäämään jotakin tms. Eli eipä tästä paljon apua ollut, en osaa sanoa miten saisi muutosta aikaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tuossa on taustalla jotain "suuria tunteita" joita purkaa.
Onko teillä aikaa hassutella yhdessä, pitää hauskaa, halia, jutella...? Meidän 5-vuotias osaa kyllä kiukutella, raivota, mutta ne johtuvat joko hellyyden ja huomionpuutteesta, tai sitten siitä, että jotain on tapahtunut. Ja sitä syytä saakin sitten kaivella. Sitten kun raivo purkautuu itkuksi ja jutellaan niin se syykin saattaa tulla esiin.
mutta tuossa on taustalla jotain "suuria tunteita" joita purkaa.
Onko teillä aikaa hassutella yhdessä, pitää hauskaa, halia, jutella...? Meidän 5-vuotias osaa kyllä kiukutella, raivota, mutta ne johtuvat joko hellyyden ja huomionpuutteesta, tai sitten siitä, että jotain on tapahtunut. Ja sitä syytä saakin sitten kaivella. Sitten kun raivo purkautuu itkuksi ja jutellaan niin se syykin saattaa tulla esiin.
Voi sitten olla, että myönteisen huomion puutetta siinä on. Kun päivästä menee jotenkin suhteettoman iso osa tavallisten asioiden kanssa takkuamiseen, niin kielteistä "palautetta" lapsen suuntaan menee aika paljon. Toisaalta on kyllä ollut ihan kivoja ja rauhallisia hetkiäkin, tänäänkin ja viikonloppuna oli sitäpaitsi vapaata töistä, eli ei kauheaa stressiä tai kiirettä koko ajan. Jotenkin olen odottanut, että joku hänen mieltään painava juttu tulisi esiin, kun hän on jotenkin ollut outo, mutta ei sellaista tunnu olevan.
Lohduttavaa sinänsä, että tällaista on muillakin. Kun lapsi täytti viisi, hän tuntui silloin yhtäkkiä jotenkin tosi kypsältä ja "helpolta" ja nyt tuntuu olevan meneillään - no, toisenlainen vaihe. Jos jollain on hyviä ideoita, miten jankuttamista ja komentamista voisi vähentää ja silti olla olematta lapsen piikana niin antaa tulla. Pukemisen suhteen on käytössä tarrataulu, jossa 20 onnistuneen pukemisen jälkeen tiedossa elokuvailta. Tämä on kuitenkin vain väliaikainen kannustin eikä mikään kokonaisvaltainen ratkaisu asioihin.
Alue: Aihe vapaa
Meillä samanlainen 5 v ja kamalaa kitinää ollut koko syksy ja joka asiasta väännetään sata kertaa ennekuin menee perille.Huutoraivareita tulee ja vanhemmat on tyhmiä...huokaus.
Koskahan tämä vaihe menee ohi ?
Voimia sinullekin :).