Lapsestasi muille puhuessa käytätkö lapsesta hän vai se -sanaa?

Yleensä puhun lapsesta etunimellä ;)

itse asun kantakaupungissa ja olen päivittäin tekemisissä useiden äitien ja lapsien kanssa. kaikki puhuvat lapsistaan (ja muistakin ihmisistä) muodossa ' hän' .



itestäni tuntuisi ihan kummalta viitata henkilöön se-sanalla.

Kyllä ihmisiin viitataan sanomalla hän.

Tuo riippuu kai siitä miten yleensä ihmisiä " nimitellään" . Mulle ihminen on SE, oli se sitten tuttu tai tuntematon. HÄN on on mun mielestä jotenkin " teitittelyä" .

Tuttujen kesken ja tuttavallisissa tilanteissa " se" .

Virallisemmissa tilanteissa yleensä " hän" , samoin jos puhun lapsestani sellaisille ihmisille, jotka eivät ole lastani nähneet.

3. polven kantakaupunasumista, kummankin vanhemman puolelta.

sen sijaa että sanoisit " Jo viisitoista vuotiaana se... " Se sana on arki- kieltä, voin vääntää rautalangasta.

Kyllä meillä käytetään muissakin yhteyksissä kirjakielen ilmaisuja, kuin vain juhlissa. Jos puhut tuntemattomalle ihmiselle lapsestasi, niin viittaatko silloinkin häneen sanalla se?

juu hän sanotaa aina, hah hah.

Hän-sanan käyttö on _todella_ teennäisen kuuloista, IMHO.

Ethän pidä lastasi eläimenä? Älä siis puhu hänestä se!

must HÄN on just juhlapuhekieltä, tai sit vittuiluu, tyyliin " hän ei kato käytä kumisaappaita ollenkaan, hän on niin fiini ihminen"

" hän" , muulloin aika usein se. Tuo " hän" tarttui opiskeluaikoina, ei kuulu meidän seudun murteeseen.

ja lapsi (tai mies tai kuka tahansa läheiseni) on lähes poikkeuksetta SE.

Tuntuu tosi väkinäiseltä teeskentelyltä puhua HÄNESTÄ, tulee suorastaan vilpillinen olo :) Mielestäni " se" on pikapuhemuoto ja kelpo puhekieltä siinä missä " sä" ja " mäkin" , ei arvonalennus ¿ saati loukkaus.