Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mieheltä tarvittua tukea?
23.10.2009 |
Heippa!
Olemme 32v-pariskunta, yhdessä olemme olleet 15 vuotta, joista naimisissa 12 vuotta. Lapsia on 8v, 4v ja menossa rv 41 kuopuksen osalta.
Suhde ei ole koskaan ollut mikään mahtava, henkinen intiimiys puuttuu lähes kokonaan, emme osaa keskustella asiatasoa syvemmältä juuri mistään, tekisi mieli sanoa, että mies ei osaa, mutta ainahan asiassa on kaksi puolta. Talvella olimme tosi lähellä avioeroa, tuntui, että kaikki tunteet olivat kuolleet. Päätimme vielä yrittää ja kävimme avioliittoleirillä ja taas jaksoimem tovin.
Olen niin kyllästynyt hoitamaan parisuhteen yksin, mies vaan antaa asioiden ajautua, kunnes minä taas pelastan meidät. Pelottaa, etten tunne enää edes vihaa, tähän asti en ole elämässäni muistaakseni kertaakaan kieltäytynyt seksistä. MIes tekee niin harvoin aloitteita, että olen vain onnellinen, jos joskus tekee. Nyt on eka kertaa tultu siihen, että muakaan ei enää huvita, ja eka kertaa koin viime viikolla myös sen, että kun mies koitti monen viikon jälkeen lähestyä, tunsin vain inhoa. Jokohan viimein alitajunnasta nousee kaikki se patoutunut viha, riidat, joita ei ole sovittu, pettymys.
Ymmärrään, että kun minä olen kotona ja hän tekee töitä, mulle kuuluukin kotityöt, mutta joskus oilsi ihana, jos hän tarjouisi auttamaan enemmän. Olin kauheiden supisteluiden lomasta eilen siivonnut ihan kaiken muun, tehnyt ruuat jne. Ainoastaan imurointi oli jäljellä ja olin jo pölytkin pyyhkinyt ja tarjouduin imuroinnin jälkeen pesemnään lattiat, mutta ei käynyt sekään. Olen niin kateellinen miehille, jotka hierovat selkiä, jalkoja jne. ja hoitavat enemmän kotia silloin kun vaimo viimeisillään jne. Kun pyysin tänään olemaan yhden lapsen kanssa kun tein ruokaa, sekään ei käynyt, lähti sitten ovet paiskien kirjastolle. Tiedän, että tapani pyytää on vaativa ja syyllistävä, pelkään jo kun vauva kohta syntyy, miten petyn moneen asiaan. En ainakaan ennemmin ole saanut mitään liennytyksiä sen takia, että vauva on syntynyt. Sitten taas kateellisena kuulen isistä, jotka suunnilleen hoitaa kaiken, niin että äiti vain löhöää vauvan kanssa sängyssä... Onko niin, että teillä kaikilla muilla on unelmamiehet?
Nyt kun on taas
Kommentit (8)
pölykoirat juoksee ymäpäri taloa, nytkin oli melkein kaksi viikkoa edellisestä kunnon viikkosiivouksesta...
Se vain on harmi, että kun liikaa touhuaa, vähän aikaa on maha tosi kipeä ja pinkeä, mutta jos rupeaisi syntymään, niin hyvä vaan...
Mies kyllä tunnusti, että sitä ahistaa tulla synnytykseen, ei mun tai vauvan takia että olisi huolestunut rakastava mies, vaan koska on itse piikkiym. kammoinen ja inhoaa nähdä verta jne.
Pahinta on, että tuntuu ett äkaikki tunteet on kuollut, ennne näin vaivan jaksaa alkaa sopia riidat ja kertoa tarpeistani, enää vain nielen kaiken... Kuitenkaan en ikinä opystyisi eroamaan, muutaman vuoden päästä olisio ngelmat uudessakin suhteessa, ehkä vain eri aiheista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ni sun elämäsikin on. Elä ja anna toisten elää, omalla tavallaan, kenenkään konstit ei ole sen parempia kun toisten, siisti koti on elämättä jäänyt elämä, meneekö sun elämäs sekasin epäjärjestyksestä? Sä oot aika sekasin tosta hormoni latauksesta, mikä sulla on tossa tilassa, relaa!!! ihan oikeesti, miks pitää nyt alkaa miettii kaikkee, ja paras mies sulla on mitä kuvitella ittellesi ja ennenkaikkea lapsillesi, kukaan ei rakasta teidän lapsia niinkuin sun mies, iloitse siitä mitä sulla on, älä halua mahdottomuuksia, miehet on miehiä, enkä henk koht tunne yhtään tällästä "äidistä huolehtivaa," isää, ja kokemuksia on kuule aika monesta perheestä. Aina ei kannata lukea naistenlehtiä, ja uskoa mitä ne kirjoittaa.
Onnea koitokseen hurjasti!!!!!
Koita nyt vaan jaksaa, kaikki on perimmiltään ihan hyvin, voimia, kaikkea parasta!
Oot kyllä ihan oikeassa, olen kauhea suorittaja, lukiossa olin 6 ällän ylioppilas ja koko elämä on suorittamista. OIkeesti pitäs ajatella niitä miehen hyviä puolia ja muutenkin elämän helppoutta. Sen pitäiso lla helppoa, koska eletään suuret osat vuodesta kehitysmaassa muslimimaassa, jossa miehet monet hakkaa vaimoaan ja ei oikeasti auta muussa kun rahan tuonnissa kotiin ja juoksevat vieraissa mitä ehtivät jne.
Ja oikeasti mies auttaisi enemmän jos pyytäisin, m onesti vaan odotan niin pitkään, että itse tajuaisi pyytämättäkin, että sitten kun pyydän olen jo niin katkera, että pyytö kuulostaa "senkin vitun sika"-osastolta.
Ja varmaan ont osiaan niin, että aina poimii lehdistä ja elokuvista ne jutut, mitä itsellä ei ole. MIeluummin otan tämän miehen kun sen, joka juoksee kaikki illat töissä tai baareissa tai tulee kännissä kotiin tai on uskoton tms. Ja pitäisi myös muistaa, että ne ihanuudet lehdissä on yleensä suhteen ihan alusta, ja tosi monet sitten menee pilalle parisa vuodessa.
painolla. Pidä huolta ittestäs nyt, olet tosi ihana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehessäsi on noin paljon vikaa, miksi sinulla on lapsi hänen kanssaan ja miksi olet uudestaan raskaana?
Monet naiset olettavat että miehet osaavat lukea heidän ajatukset. Älä odota että mies osaa omatoimisesti ottaa mopin käteen tai hieroa sun jalkoja, vaan sano sille suoraan. Äläkä nalkuta, vaan yritä sano kauniisti/sievästi. Helpotat omaakin elämääsi jos unohdat tuon martyyriasenteen.
ainanakin mun mies tulee vaikeemmaks mitä pitemmälle raskaudet etenee, sitä pelottaa miten asiat menee, synnytyksistä ei koskaan kuitenkaan varmasti tiedä. Sunkin pää on jonkun verran sekasin, jos tossa tilassa haluaa pestä lattioita, rajansa kaikella, vaikka on raskaana. Ota nyt vaan rauhallisesti ja lopeta spekuloinnit "mitä sitten kun" pohjalta. Äläkä sä niiden supistusten lomasta ala mitään älyttömyyksiä tekemään, irtoo ne istukat muutenkin väärään aikaan, malttia nyt nainen!