Nauttivatko äidit oikein minun pelottelusta vai

siis pelkäätkö hammaslääkäriä vai synnytystä?

Eikös tuo kuvaa sitä, että ei se niin kamalaa ole, jos hammaslääkärikin on pahempi?



Ja se on totta, että sitä, miltä se tuntuu, ei voi tietää etukäteen. Kivun kokeminen siinä tilanteessa on niin yksilöllistä, toisista se on suunnilleen kuukautiskipua, toisilta lähtee taju. Suurin osa siltä väliltä.



Eplko ei auta yhtään, se tilanne menee niin kuin menee ja pelko voi vain vaikeuttaa ja hidastaa prosessia. Loppupeleissä lähes kaikki selviävät siitä hyväkuntoisina ja isojakin ongelmia pystytään hoitamaan, jos niitä sattuu tulemaan.

kohta seitsemän. ja jokainen synnytys on erilainen. mutta ennemmin alakautta kuin sektio ( senkin olen kokenut )



Ihmiset kokee synnyttämisen eri tavoin, ja jokainen kertakinon erilainen. Ei kukaan voi kertoa toiselle millaista se on.

Synnytys on aina yksilöllinen kokemus, tuo on kyllä ärsyttävää jos ihmiset myhäilee kaikkitietävästi tai pelottelee. Itselläni on alle vuoden ikäinen lapsi ja jännitin kovasti synnytystä, ja muutaman kerran tuntui että äidit oikein tarkotuksella määssäilivät kauhukertomuksillaan. Enpä olisi moista kaivannut. Toki on hyvä saada tietoa, mutta pelottelu on asia erikseen.



Tsemppiä sinulle synnytykseen, kyllä siitä selviää! :)

suolistotähystys oli synnytystä kamalampi. Äidillä kaksi lasta ja tädillä kolme. Tosin aika "helpot" synnytykset.

Olen luonteeltani todella herkkä ja pelkään kipua muutenkin. Todella alhainen kipukynnys.



Olen myös hysteriaan taipuvainen, sen huomaa liikenteessäkin ym.



Kipu pelottaa ja se ettei tiedä mitä tapahtuu.

että luonto hoitaa synnytyksen sun puolesta. kun synnytys lähtee käyntiin, sun tarttee vain astua henkisesti sivuun ja antaa kropan tehdä tehtävänsä. Eli koita rentoutua, se on ollut mulla salaisuutena.



Mulla on yhdessä synnytyksessä kolmesta ollut lähes orgastinen kokemus, kun rentouduin täysin ja kroppa supisteli omiaan ja ponnistusvaiheessa tuli tuo uskomaton TUNNE. Ei ne kaikki synnytykset ole katastrofeja.



Tokihan se on myös sattunut muissa -ja tuossakin- synnytyksissä, mutta ne kestin ajatuksella "koitan kestää vielä tämän supistuksen". eli koitin hengitellä rentoutusCD:n ohjeitten mukaan ja mielikuvaharjoittelua käyttäen. Näitten lisäksi muutama henkonen ilokaasua parissa synnytyksessä ja pärjäsin näillä.



Muiden myhäily johtuu siitä, että kaikki tietävät että sulla on edessä vaikuttava kokemus. Hyvä tai paha, mutta yhtä kaikki mykistävä.

suosittelen että kerrot kätilölle tuntemuksistasi ja siitä että menet helposti hysteriaan, jos et tiedä mitä tapahtuu. Kerro heille, että haluat jotta sinulle puhutaan kokoa ajan jotta tiedät missä mennään.



nykyään kumminkin on turvallista ja suht kivutontakin synnyttää, kun on kaikenmaailman lääkkeitä keksitty.

että ekaa kertaa synnyttämään menevä luulee että kaikki menee hänen listaamansa toivelistan mukaan, saa kivunlievitystä kun haluaa ja lapsikin syntyy sopivana horoskooppimerkkinä. se vaan on niin, että kaikista etukäteissuunnitelmista huolimatta asiat vaan tapahtuvat miten tapahtuvat, ja sen tulet huomaamaan sitten kun asia on käsillä. minusta nämä naisten keskenään puhumat jutut on paljon opettavaisempia kuin se mitä luet netistä tai kirjoista ns. virallista oppaista.

osaavat kertoa vielä tarkemmin tapahtumista.



ps. minulla kaksi synnytystä ja sitä vaan puski sen ihanaisen ulos, minulta ainakin kaikki pelot katosivat, kun tosi tilanne tuli esiin.



Kätilöt olivat ihania ja rauhottelivat, kun alkupaniikki oli päällä. Toinen lapsi jonka synnytin syntyi rv 36+2.

Useimmat kyllä ennemmin menisivät hammaslääkäriin kuin synnyttämään! Ei synnytys sentään ihan kivuton ja simppeli juttu ole vaikka onneksi useimmilla sujuu suht mukavasti ja lopputuloksena on terve lapsi.

mikset lue synnytykertomuksia jostain sellaisesta paikasta, missä niitä on paljon?



Auttaa hahmottamaan kokonaisuutta. Ne ongelmat ja erityistapaukset jäävät aina kaikkien mieliin, mutta tylsät ja tavalliset synnytykset eivät.



Itse olen synnyttänyt kolme yhdeksän pisteen lasta nopeilla ponnistusvaiheilla repeämättä laisinkaan, ja kaksi heistä ilman kivunlievitystäkään. Jos minä kerron synnytystarinaani, ne, joilla on ollut jotain, ajattelevat, että kehuskelen.



Onhan se synnyttäminen erilaista, eikä sitä voi kuvailla, kun luonto toimii siinä niin vahvasti, esimerkiksi adrenaliinit ovat tosi korkealla. Sillä tavalla se on tarkoitettukin, eli sanoisin, että älä ainakaan omaa kehoasi pelkää. Kunnioita sitä, kuuntele sitä ja usko siihen, että se osaa tehdä saman kuin miljoonien muiden naisten kehot joka vuosi!



Luettavaa sinulle:

http://www.aktiivinensynnytys.fi/

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=3

http://www.huvitutti.net/synnytyskertomukset/index.php

Tämä kertoo vain ja ainostaan siitä, että koin synnytyksen helppona ja yritän kannustaa odottajia luottamaan siihen, että ei se aina niin kauheaa ole

Ihan suotta jännittää ja sen kautta pitkittää synnytystä.

Synnytystä varten tarttee harjotella rentoutumista.

Tieto ei välttämättä auta, vaikka sinulla olisi mitkä suunnitelmat.



Ei sitä tiedä vaikka sinä olisit semmonen mamma joka pukkaa kersan ilman kipulääkettä eikä tunnu juuri missään! Vaikka sanot että sulla on alhainen kipukynnys. Näitä meinaan on.

Ja vastaavasti minä joka laitan tatuoinnin, lävistyksen, nautin liikunnan tuomasta särystä pumppaan lääkettä niin että kipu hiukan hellittää..



Synnytykset sattuu, niitten kuuluu sattua!

Mikä se olisi jos synnytys olisi vähän niinkuin ylitöissä olisit?

Olen ihmetellyt kun keväällä katselin nelosen meille tulee vauva -sarjaa että miten ne ei muka tunne yhtään kipua ja vaan heittää vitsiä kun paikat on valmiina ja saa ponnistaa?! :D



Kipu on ihana asia synnytyksessä. Sen kanssa toimiminen ja kivun loppuminen kun lapsi pullahtaa vikalla ponnistuksella ja kätilö antaa syliin.

Harva asia saa niin ihanan tunteen. Ja minusta kipu kuuluu asiaan.



Olen ponnistanut ilman kipulääkettä, ruinannut päästä leikkaukseen kun synnytys ei etene mutta se kaikki jää taakse kun lapsi syntyy.

Miten tämä asia pitää kertoa? Koska se tuntuu kamalalta kun vetää kaasua pään sekavaan tilaan eikä osaa ottaa kaasua oikeaan aikaan ellei monitorista seuraa?



Olen jälleen raskaana vaikka inhoan tietoa että ne supistukset jotka satuttaa jälleen koen, mutta synnytyksessä on kaikkea niin ihanaa että supistuksen kipu on pieni siihen kaikkeen verrattuna.

Ja sinä saat oikeuden kokea synnytyksen. Se on ihme. Ja minusta myös sen kivun kanssa eläminenkin on ihme.