Olenko nipo?

Heräsin aamulla klo 7.00. Menin keittämään kahvia. Pääsin kahvinkeittimen ääreen muutamassa minuutissa siivottuani ensin yön aikana mieheni pöydälle heittämät roskat ja kalasteltuani mieheni jättämät hedelmänkuoret tiskialtaasta, joka lillui puolillaan vettä, koska kuoret tukkivat viemärin.

Jatkoin matkaa olohuoneeseen, jossa aloitin keräämällä lelut sekä miehen yön aikana sinne jättämät tyhjät limppapullot, sipsipussin, lautaset sun muut. Paskaisista sukista puhumattakaan.

Menin hakemaan kahvia aikeissani myös tehdä itselleni aamiasta. Kello oli 7.30. Vauva heräsi. Mies oli luvannut pyhästi edellisenä iltana herätä vauvan kanssa syntymäpäiväni kunniaksi, jotta saan syödä aamiaisen ja lukea lehden rauhassa. Hain vauvan, mies jatkoi uniaan.

Hoidin vauvan aamutoimet. Kello oli 8.00.

Kävin herättämässä miehen, jotta saan syödä sen saatanan aamupalani. Mies vinkui, ettei saa koskaan nukkua tarpeeksi. Minä kysyin, että kuka pakottaa valvomaan kolmeen asti yöllä telkkaria tuijottaen ja revin hänet väkisin ylös.

Söin aamupalan, luin lehden. Kello oli 8.30. Mies teki lähtöä töihin. Olohuone oli taas täynnä tavaraa ja roskaa sekä miehen sinne kuskaamia astioita.

Vauva oli repinyt pyykkikoreista ja lipastoista tavarat lattialle. Vessa lainehti vettä ja pyyhkeet oli mytätty lattialle.

Huomautin miehelle hänen lähtiessään, että omat paskat voisi kyllä siivota.

Hänen mielestään olen nipo. Lisäksi se kuulemma kuuluu hommiini, koska olen kotona vauvan kanssa, ja hän tekee töitä ja "tuo leivän kotiin". Huomattipa vielä, etten minä siihen kuole, jos joudun hänen roskansa nostamaan. Muistutin, että minun äitiyspäivärahani on suurempi kuin hänen palkkansa, ja että jos kaipaa kotipiikaa, voi muuttaa takaisin äitinsä luo.

Mies vittuili, kuinka vaikea minä olen, ja lähti ovet paukkuen menemään.



Mietinkin tässä, että olenko nipo, vai käykö niin, että joku kaunis ilta kun mies tulee töistä kotiin, avain ei enää sovikaan lukkoon?