Suomalaista lähimmäisenrakkauttako?

myös suomalainen lastensuojelu noudattelee tuota samaa periaatetta: seurataan vierestä ja arvioidaan, mutta ei oikeasti auteta.



Miten tästä suomalaisesta kulttuurista on tullu tällaista?

itkevän vauvan luo kaupassa ja kysynyt äidiltä tarvitseeko hän apua, esim: "Voinko auttaa jotenkin, vaikka työntämällä ostokset kassalle niin saat otettua vauvan syliin." Tai "Veisinkö tyhjennetyt ostoskärryt takaisin kauppaan puolestasi niin saat siirtyä auton takapenkille tyynnyttelemään vauvaasi."

kaupassa vauva itki. Suuri osa asiakkaista käänsi päänsä itkevän vauvan suuntaan ja katsoivat paheksuvasti. Mutta eivät tehneet mitään muuta. Taas kun vauva itki uudestaan, sama ilmiö toistui. Ja tuo äiti jonka vauva itki, oli silminnähden pahoillaan ja yritti päästä mahdollisimman pian kassalta kotiin. Tuo äiti selvästi huomasi ihmisten katseet.

mitä sanoisitte jos joku tulisi teidän vauvaanne hyssyttelemään tai ostoskärryjänne työntämään.



Eiköhän nykyisin pidetä pedofiilinä jokaista joka uskaltaa vieraalle lapselle hymyillä.

Jää pitkäksi aikaa mieleen, jos saa ystävällistä kohtelua tuntemattomalta.

käsitteitä hyvinkin monessa suomalaisperheessä. Ollaan niitä ns. maalaisjuntteja, joiden ei ole tarvinnut ottaa naapuria huomioon, kun lähin naapuri asuu 10 km:n päässä. Sitten muutetaan kaupunkiin ja jatketaan samaa moukkamaista mallia, joka sitten periytyy sukupolvelta toiselle. Kyllähän sen huomaa, kuka on ns. vanhaa kaupunkilaissukua tai varsinkin, kenen suvussa on suomenruotsalaista sukuhaaraa, käytöstavat ovat aivan toista luokkaa.

joihin ap viittaa, mutta itse en ole kokenut maailmaa ihan noin tylyksi.



Helsingin kantakaupungissa liikkuessani joudun useinkin turvautumaan ventovieraiden apuun. Ihmiset auttavat nostamaan rattaita raitiovaunuun, availevat ovia rattaiden kanssa kulkevalle jne. Kerran joku mies tarjoutui Ikeassa kantamaan osan mun ostoksistani autolle, kun en meinannut saada niitä sinne yksin ja vauva huusi.



Olen itsekin nuoresta alkaen tottunut siihen että tarjotaan just esim. liikennevälineissä vaunujen kanssa kulkeville.

tarjoutunut kantamaan osan ostoksista autolle apunasi kun olet ollut vauvan kanssa liikkeellä. Hienoa kansalaisrohkeutta tuolta mieheltä.

Pohjois-Suomessa asutaan ja täälläpäin näitä mielipidejuttuja olen lehdistä lukenut. Olen ollut ihan tyrmistynyt tuosta tuomitsemisen tarpeesta...vihjaillaan että äiti ei välitä lapsestaan tai että häneltä on äitiys muuten hukassa kun vaan jatkaa ostosten tekoa vaikka vauva huutaa. Ja silti kuitenkaan kukaan ei näytä koskaan auttavan noita äitejä jotka sukkuloivat ostostensa ja huutavan vauvansa kanssa kaupassa.

t:ap

joihin ap viittaa, mutta itse en ole kokenut maailmaa ihan noin tylyksi. Helsingin kantakaupungissa liikkuessani joudun useinkin turvautumaan ventovieraiden apuun. Ihmiset auttavat nostamaan rattaita raitiovaunuun, availevat ovia rattaiden kanssa kulkevalle jne. Kerran joku mies tarjoutui Ikeassa kantamaan osan mun ostoksistani autolle, kun en meinannut saada niitä sinne yksin ja vauva huusi. Olen itsekin nuoresta alkaen tottunut siihen että tarjotaan just esim. liikennevälineissä vaunujen kanssa kulkeville.

Maallahan ihmiset ottavat toiset huomioon,käyvät kylässä naapurissa,auttavat toisiaan ym,kaupungeissa ihmiset eivät ota toisia huomioon,naapureita ei tunneta eikä tervehditä.

vähän väliä. Kun kävin ostamassa pojalle polkupyörän ja yritin mahduttaa sitä takakonttiin (ei tietenkään mahtunut), joku tuntematon mies tuli salamana paikalle ja nosti sen autoon niin ettei minun tarvinnut selkääni rasittaa. Tällaista tapahtuu säännöllisesti, vaikken yleensä ole apua paljon kaivannut. Asun muuten hitaiden hämäläisten Pirkanmaalla.

up

Noinhan tuo menee. Tälläkin palstalla kannustetaan tekemään ls-ilmoitus milloin mistäkin. Lisäksi paheksutaan ja haukutaan äitejä, vaikka taustoja ei tiedetä. Sen sijaan kellään ei käy mielessä edes kysyä tarvitsisiko toinen apua. Vaikeassa tilanteessa pienikin kädenojennus voi auttaa pitkään. Sen sijaan lastensuojeluilmoituksella näpäyttäminen ei auta ketään.