Voiko 35-vuotias saada uuden elämän?

ethän vain automaattisesti ajattele, että uuteen elämään tarvitaan mies! Mieti ensin, miten voisit kehittää omaa elämääsi nykytilanteessa/nykyisessä suhteessa, ja sitten mieti, miksi sinulla olisi/olisiko sittenkään parempi olla yksin verrattuna siihen, että pysyisitkin nykyisessä suhteessasi.



Sitten vasta kun voit olla onnellinen YKSIN, voit ottaa vastaan uuden suhteen.

mun hyvä ystäväni erosi ollessaan 41v, nyt 46-vuotiaana hänellä elämä kukoistaa, löytyi uusia harrastuksia ja sen kautta lisää elämäniloa ja uusi mies harrastuspiireistä, ja häitä juhlittiin viime kesänä.

Itsekin olen eronnut, tosin nuorempi, erotessa 24, nyt olen 26v ja uusi suhde ja elämä muutenkin hymyilee :) niin, ja miesystäväni on 35 ja hänkin eronnut ja uusi elämä kanssani ;) eli jos suhde ei toimi etkä ole onnellinen mikään ei estä sinua eroamasta ja tavoittelemasta onnea, ansaitsen sen!

35-vuotiaalla naisella on todennäköisesti 2/3 elämästään vielä edessä päin. Aikaa riittää vaikka mihin, uuteen uraan, uuteen mieheen, uuteen perheeseen, uusiin harrastuksiin...

tulevat lapseni kuuluisivat samaan ydinperheeseen, kuin jo olemassaolevat lapseni.



Olen vain niin kovin onneton..:(

35-vuotiaalla naisella on todennäköisesti 2/3 elämästään vielä edessä päin. Aikaa riittää vaikka mihin, uuteen uraan, uuteen mieheen, uuteen perheeseen, uusiin harrastuksiin...

elinikä 105 vuotta???

Täällä nainen 37 v. , joka nimenomaan 35-vuotiaana törmäsi "siihen oikeaan" vaikka usko oli jo loppua muutaman avoliittoyritelmän jälkeen. 36-vuotiaana sitten olimmekin jo perhe, eli minä, mies ja suloinen pieni poika :) Ja lisää saa lapsia tulla. Minä ainakin olen onnellinen nainen!!

Älä vaivu epätoivoon! Lapsesi haluavat onnelliset vanhemmat, ei huonossa suhteessa kärvisteleviä stressipesiä. Kun selviät erokriisistä, voi olla että uusi onni on nurkan takana.

tulevat lapseni kuuluisivat samaan ydinperheeseen, kuin jo olemassaolevat lapseni. Olen vain niin kovin onneton..:(

Olen todella onneton. Mutta toisaalta uskon, että jossain tulevaisuudessa voin olla vielä onnellinen ja rakastua.

Nyt haluaisin vain, että tämä kipu otetaan pois ja seuraavat 2 v kuluvat pian. :(

Harrastuksia, uusi koti, arjen pyörittämistä yksin lasten kanssa.



Minä taas ajattelin niin päin, että haluan lapsien olevan täyssisaruksia. Ystävät eivät usko, että ei todellakaan ollut kuopuksen tarkoitus paikata suhdettamme. Mies on omilla teillään suurimman osan aikaa, joten tiedän pärjääväni yksinkin.



Nyt hoidan asiat mahdollisimman valmiiksi ja sitten lähdemme. Eli asunto, työpaikka on odottamassa (varmistettu, että töitä riittää, tilauksia joista maksettu etumaksut on), isomman haen eskariin uuden kodin lähelle jne.



Olen ostanut lasten tarvikkeita jo tulevaisuuttakin ajatellen, isompaa vaatekokoa haalariarsenaalia yms.



Itse olen ajatellut ensin sisustaa uutta kotia, puuhastella lasten kanssa, yms yms, ja jos jossain vaiheessa tulee joku joka vie jalat alta, niin olen siitä enemmän kuin onnellinen.