Lue keskustelun säännöt.
Suutuin aamuyöstä lapselle ja haukuin pystyyn
01.10.2009 |
Olipa aamu jonka vaihtaisin heti :(.
Ensin mies lähti tosi varhain (neljän jälkeen) työmatkalle, heräsin kolinoihinsa. Nukahdin lopulta uudestaan.
4-v lapsi havahtui johonkin 5.30. Yritti, että mennään olohuoneeseen. Mä kieltäydyin, ja koetin hyvällä saada nukkumaan takaisin. Ei onnistunut. Lapsi kovalla äänellä huusi ja möykkäsi. Piti valoja päällä.
Lopulta raivostuin ja sanoin, että ei ihme että et saa pidettyä yhtään kaveria siellä päiväkodissa, kun olet noin ilkeä, kukaan ei halua olla tuollaisen kanssa kaveri. (Hänellä on ollut noita ongelmia.)
Lapsi itki ja mä pakotin petiin ja sanoin että nyt nukutaan. Nukahdin ja kai lapsikin. 7 kello soi. Pyysin kyllä anteeksi ja sanoin, että kyllä hän saa kaverin. Sanoin kyllä, että yöllä ei möykätä, vaan nukutaan.
Harmittaa oma sanomiseni. Koko työpäivä menee varmaan huonosti, väsyneenä huonona äitinä.
Olin mennyt ihan ajoissa nukkumaan, jo 21.30 mutta enpä oikein voi sanoa olevani virkeä.
Kommentit (36)
kurja juttu, mutta luultavasti ihan korjattavissa. Selität, että äiti oli tosi väsynyt ja ei tarkoittanut mitä sanoi. Sillä selvä. Väsyneenä tulee sanottua joskus pahastikin, ainakin minä olen sellainen. Varsinkin, jos yöllä on joutunut heräämään monta kertaa tms. Kyllä se lapsi siitä tokenee, koeta sinäkin parantaa tapasi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin, kun olen 2 huonosti nukkuvan lapsen kanssa temppuilut samasta.
Ei ne niin hirveät olosuhteet varmaan ole, mutta kuka teistä haluaa nousta 5.30 jos kello soi klo 7?
Ymmärrän hyvin, kun olen 2 huonosti nukkuvan lapsen kanssa temppuilut samasta.
Ei ne niin hirveät olosuhteet varmaan ole, mutta kuka teistä haluaa nousta 5.30 jos kello soi klo 7?
Ei varmaan kovinkaan moni halua nousta, muta on aikuiselta täysin kohtuutonta alkaa vetään jotain ei ihme ettei sulla ole kavereita linjaa.
Tuon voi jo rinnastaa henkiseen väkivaltaan.
No mutta, ehkä äidit jotka itsekin moista harrastavat ymmärtävät... Minä en.
Siis lapsella on ollut ongelmia kaverisuhteissa ja sä uhoat sille tuolla tavalla.
Hakeudu hoitoon. Sulla ei ole kaikki ihan kohdallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkä nyt maailman kamalin äiti varmaankaan ole koska kadut tuota. Tuo juttu ei kerro yhtään mitään lapsen elinolosuhteista niin kuin joku tuossa jo "mässäili" sellaisella ajatuksella.
tiedän tunteen ap, mullakin aamulla pinna kireällä ja tulee niuhotettua ties mistä. Eilen poika ei saanut takkiaan auki, en auttanut ja siinä se raukka sitten tuskaili kun minä säksätin vieressä. Niin se vaan menee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän tunteen ap, mullakin aamulla pinna kireällä ja tulee niuhotettua ties mistä. Eilen poika ei saanut takkiaan auki, en auttanut ja siinä se raukka sitten tuskaili kun minä säksätin vieressä. Niin se vaan menee...
Käsittämättömiä vanhempia tää maa päällään kantaa. Ei voi muuta sanoa.
Etkä nyt maailman kamalin äiti varmaankaan ole koska kadut tuota. Tuo juttu ei kerro yhtään mitään lapsen elinolosuhteista niin kuin joku tuossa jo "mässäili" sellaisella ajatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi varmasti antaa sulle anteeksi. Oot hänelle rakkain maailmassa. Anna itsekin itsellesi anteeksi.
Mä ymmärrän sua hyvin. Olen mielestäni ollut hyvä äiti ja varmasti lapsillani on ollut turvallista kanssani...mutta samantaipainen tilanne meilläkin on ollut parikin kertaa vanhemman lapsen kanssa, kun hän oli juuri tuonikäinen. Univaje on ihan kamalaa ja tekee aivoille ihmeellisiä asioita. Et ollut varmasti oma itsesi tuossa tilanteessa.
Jaksamisia.
Ja älä kuuntele noita perfektionisteja, jotka haukkuu sua kamalaksi ja huonoksi äidiksi. Kyllä niillä on (tai tulee olemaan) todennäköisesti ongelmia, kun eivät tunnusta, että me kaikki ollaan erehtyviä ja vajavaisia ihimisiä, jotka tekevät virheitä. Virheistä oppi, sanotaan.
Jaksamisia sulle ja muista, että lapsen on hyvä monelaisia tunteita äidiltäkin, niin hän oppii niitä itsekin näytämään ja tunnistamaan :)
Tuo oli kauhean rumasti sanottu ja varmasti harmittaa. Yliväsyneenä sitä saattaa puhua ohi suun ja hyvä että pyysit anteeksi. Olen joskus itsekkin sortunut sanomaan pahasti kun keskellä yötä lapsi haluaisi nousta ylös ja mikään ei auta. HArmittaa aina niin vietävästi. Sano tytölle, että olet vain huolissassi, koska hänelle ei löydy kaveria ja kerro että olit väsynyt ja että sinä itse äitinä et ansaitsisi kaveria, koska puhut rumasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti olen kovin huolissani asiasta, se on ollut paljon pinnalla nyt pari viikkoa ja meillä on ensi viikolla kasvatuskeskustelu, missä otan tämän puheeksi. (minä koska mies on viikon poissa :()
Keskustelin aamulla, että sanoin niin kun olin niin väsynyt ja kiukustuin, vähän kuin lapsi itsekin sanoo joskus asioita, mitkä ei oo totta eli esim että ei tykkää äidistä tai isistä. Ja yritin antaa vähän neuvoja siihen ystävyysasiaan.
Siinä on käynyt niin, että hänen paras kaveri on nyt hänet hylännyt ja hän on ihan orpona :(.
joskus sammakoita lentää suusta ja lapsellekin voi selittää, että ei tarkoittanut sanoa niin, mutta joskus sitä suuttuneena sanoo sellaista mitä ei tarkoita. Näin olen toiminut itsekin ja nykyään meillä 6- ja 4-vuotiaat riidellessään sanovat asioita tyyliin "minä en enää tykkää sinusta yhtään, en IKINÄ leiki enää sinun kanssa!". Sitten kun riita unohtuu ihan omatoimisesti pyytävät toisiltaan anteeksi ja yleensä tulee joku "en minä yhtään tarkottanut mitä sanoin. Kyllä minä tykkään sinusta vaikka olet joskus tosi ärsyttävä".
Tulevaisuutta varten; olisiko lapsi voinut tulla köllimään sinun viereesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se elämä usein on, että väsyneenä ja suutuspäissään tulee sanoneeksi pahasti. Ja silloin pitää keskustella ja pyytää anteeksi. Ja tsempata ettei sama toistu enää. Elämä on raadollista, ei aina mitään ideaalia kiiltokuvaa.
Itkee ja kiukuttelee yöllä, että nukun hänen sängyssä, kun olen mennyt sinne evakkoon, kun lapsi on vallannut oma sänkyni.
Ihan kun minulla ei olisi oikeutta nukkua missään.
Väsyneenä sattuu ylireagointia.
ja kyllä hän antoi anteeksi. Eri asia kuinka se haavoitti kuitenkin :(.
Pyysin kyllä viereen, mutta se ei kelvannut siinä "mennään olohuoneeseen"-vaiheessa.
ap
kumpikin, mutta enemmän lapsi. Nyt sinun pitää keskittyä kaveriasioihin ja keskustella lapsen kanssa ihan uudestaan tuo juttu läpi!
Aamuahn tuo nyt jo, ei lapsi sentään keskellä yötä kukkunut.
Meillä on aamuvirkut lapset. Ei ole ollut tavatonta että heräävät klo 5.30. Onneksi meillä myös mies on aamuvirkku.
Tosi pahasti kyllä sanoit lapselle. Tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta koita selittää lapselle miksi olit noin hemmetin ilkeä. Iskit suoraan vyön alle jos lapsella kerran on ongelmia kaverisuhteissa.
En ole itsekään tokikaan mikää täydellinen äiti. Muista kuin huusin 2-vuotialle että hän on helvetin idiootti. Tuntuu vieläkin ihan kamalalta vaikka tuosta on aikaa. Toivon vaan ette tyttö ymmärtänyt noiden sanojen merkitystä kun oli niin pieni vielä. Vaikka toki äänensävystä kävi ilmi ettei mitään kaunista tullut sanottua.
yhden kaverin kylään ensi viikolla, että miettii kenestä voisi tulla uusi hyvä kaveri hänelle. Lapsi sitten pyytää häntä, ja jos se käy, mä sitten laitan hänen lokeroon äidille lapun, jos en tunne äitiä ennestään eikä oo samaa aikataulua hakemisissa ja viemisissä. Hän jo tiesi, ketä pyytää, ja on leikkinyt sen tytön kanssa puheista päätellen ennemkin, joten kyllä se siitä varmaan.
ap
kumpikin, mutta enemmän lapsi. Nyt sinun pitää keskittyä kaveriasioihin ja keskustella lapsen kanssa ihan uudestaan tuo juttu läpi!
Lapsia elää hirveissä olosuhteissa ja tässä yksi esimerkki. Miten voi äidille edes tulla mieleen sanoa jotain noin kauheaa :(