Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään vapaaehtoisesti lapsetonta?
03.08.2009 |
Vaikka asia ei minulle mitenkään kuulu niin uteliaisuuttani haluaisin tietään että minkä ikäinen olet ja oletko aina ollut sitä mieltä ettet lapsia halua? Oletko miettinyt myös omaa vanhuuttasi ja sitä ettet myöskään saa koskaan lapsenlapsia eli sinusta ei tule isovanhempaa?
Kommentit (11)
Näillä sivustoilla kirjoittavat taitavat olla sellaisia, sillä lapsia näyttää sikiävän tiuhaan tahtiin...
Kiva, että joku miettii vapaaehtoista lapsettomuutta. Ja lapsiahan saa itse niitä tekemättä. Esim. Afrikasta, Kiinasta jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vapaaehtoisesti lapseton ja ikää on 32-vuotta. Vanhana minulla on ystävät ja mieheni, mieheni voi kuolla samoin ystävät mutta niin voi käydä myös mahdolliselle lapselle, joten en ihan yksinäisen vanhuuden pelossa ole ajatellut alkaa lapsia tekemään. Tuota isovanhemmaksi tulemattomuutta en ole edes osannut ajatella. En halua pilata 20 vuotta elämästäni vain siksi että minulla mahdollisesti olisi yksi läheinen ihminen lisää vanhuudessani.
Ajattelin vain että kun itse olen erittäin lapsirakas aina ollut että jos ei halua niitä omia lapsia niin ei saa myöskään lapsenlapsia joista monet mummot tuntuvat olevan hurmioissaan enemmän kuin omista lapsistaan aikanaan.
t. ap
miten te lapsettomat olette eksyneet juuri vauva-lehden keskustelupalstalle??
miten te lapsettomat olette eksyneet juuri vauva-lehden keskustelupalstalle??
No justhan täällä joku kolmekymppinen vela vastasi tähän aivan samaan kysymykseen. Miten monta kertaa pitää vastailla samoihin asioihin että mammoille menee perille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vapaaehtoisesti lapseton. En ole koskaan lapsia halunnutkaan, lapset tai vauvat eivät herätä mitään helliä tunteita minussa, vaikka en ole mikään vauvanvihaajakaan.
Olne 30-vuotias (ja moni täällä hymähtelee nyt että kyllä se mieli myöhemmin muuttuu) mutta vaikka muuttuisikin, en näe mitään järkeä hankkia lapsia nyt kun en halua niitä ollenkaan, vain sen takia että joskus saattaisin haluta.
Miksi haluaisin lapsenlapsia jos en lapsiakaan halua? Eikä ne lapset tai lapsenlapset onnellista vanhuutta takaa, voi olla ettei yksikään isosta perheestä tule sinua katsomaan kun olet vanhainkodissa, tai sitten voi olla että sillä lapsettomalla on muita ystäviä ja vaikka kuinka iso tuttavapiiri.
Itse en edes ystäviä kaipaa, viihdyn yksin ja olen aina viihtynyt yksin, joten miksi en viihtyisi vanhanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käy täällä av:lla koska täällä on paljon muutakin kuin lapsiaiheisia keskusteluja, mutta ilmeisesti lapsia hankkineet eivät näitä muita aiheita koskaan huomaa koska tätä samaa kysellään jatkuvasti.
Täältä olen usein kysynyt apua esim. ruoanlaittoon, tai itse vastaavasti sitä antanut.
Lisäksi on minulla kuitenkin sukulaislapsia, ja tuttavilla lapsia ja täältä voi lukea vaikka mikä olisi hyvä lahja pikkutytölle jne.
en ole koskaan halunnut perhettä, koin että vanhemmuus vanhemmilleni oli niin raskasta etten olisi itse sitä halunnut kokea... olen onnellinen mieheni kanssa kahden, tulevaa en mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käy täällä av:lla koska täällä on paljon muutakin kuin lapsiaiheisia keskusteluja, mutta ilmeisesti lapsia hankkineet eivät näitä muita aiheita koskaan huomaa koska tätä samaa kysellään jatkuvasti.
Täältä olen usein kysynyt apua esim. ruoanlaittoon, tai itse vastaavasti sitä antanut.
Lisäksi on minulla kuitenkin sukulaislapsia, ja tuttavilla lapsia ja täältä voi lukea vaikka mikä olisi hyvä lahja pikkutytölle jne.
Ikää 35v. Mies on, muttei lapsia, kumpikaan ei halua.
Olen 49-vuotias enkä enää voi saada lapsia. Olen pikkulapsesta asti ollut sitä mieltä, etten halua lapsia. Tietenkin olen miettinyt vanhuuttani. Suvussani on aina ollut lapsettomia naisia, joilla ei ole ollut mitään vaikeutta tulla hoidetuksi vanhuudessaan. Minullakin on lapsia mieheni kautta sekä useita kummilapsia, joiden kautta elämääni tulee todennäköisesti kuulumaan myös seuraava sukupolvi. En silti pidä sitä välttämättömänä.
Olen seurannut perheitä, joissa lapset vihaavat vanhempiaan ja lapsenlapset pelkäävät isovanhempiaan, koska heistä on tullut ikääntyessä outoja ja sairaita. Lapset eivät todellakaan ole mikään hoitovakuutus eivätkä suomalaiset vanhukset edes halua, että omat lapset ja lapsenlapset hoitaisivat heitä.
Viihdyn erinomaisesti yksin. Se, että tilastollisen todennäköisyyden mukaan jään leskeksi, tulee tietenkin olemaan henkilökohtainen tragedia, mutta tuskin vie elämänhaluani.
Lapset eivät ole minulle olennainen elämänsisältö nyt, joten ei heistä voine sellaista tulla myöhemminkään. MIten voisin alkaa kaivata sellaista jota en ole ikinä halunnut?