Pelkäätkö, että miehesi/vaimosi voi suuttua niin kovasti, että tappaisi sinut?

käytöstä aiemminkin, ennen kuin tilanne pääsee sille asteelle että tulee ruumiita.



Tuskin tuo Ulvilankaan pariskunta ihan ensimmäistä kertaa kävi toisiinsa käsiksi..?

Kyllästyin lähtemään kotoa ja ajamaan autolla ympyrää rauhoittuakseni, juoksemaan ympäri kämppää nainen perässä huoneesta huoneeseen, pakenemaan puutarhaan, kun toinen juokse perässä ja v-a-l-i-t-t-a-a ja v-a-l-i-t-t-a-a.



Otin siis eron ihan vain ja ainoastaan sen takia, että tunsin, että katkeamispiste alkoi olla aika lähellä.



Suosittelen muillekin.

kuvitella tappavan tai edes lyövän minua missään tilanteessa. Erokin on vaihtoehto - tiedoksi tällaisia ajatuksia hautoville.

kanssa, jonka voisi kuvitella lyövän tai tappavan. Ne, jotka ratkevat ovat aivan tavallisia ihmisiä.

En eläisi ihmisen kanssa, jonka voisin kuvitella tappavan tai edes lyövän minua missään tilanteessa. Erokin on vaihtoehto - tiedoksi tällaisia ajatuksia hautoville.

jollakin tavalla (asenteena, puheissa).

Kuka tahansa ei tapa, kyllä siinä usein on jonkinasteinen mielenterveys ongelma taustalla.



Minä en usko että minun mieheni tappaisi minua ikinä, vaikka oisi kuinka vihainen. Enkä usko että hän tappasi ketään ihmisistä mistään syystä, taustastaan huolimatta ja ehkä juuri siksi.

jollakin tavalla (asenteena, puheissa).

Kuka tahansa ei tapa, kyllä siinä usein on jonkinasteinen mielenterveys ongelma taustalla.

Ja vaikka agressiivisuutta joskus tuntisikin, on itselläni selkeät rajat, joita en ylitä. Ja useimmilla on. Moni voi halutakin lähestulkoon tappaa jonkun jossain tilanteessa (ehkä kerran elämässään, toivottavasti ei useammin), mutta tietää kuitenkin ettei sitä _ihan oikeasti_ halua tehdä, eikä siis täten tee sellaista. Ei tartu myöskään puukkoon tai mene oikeasti vahingoittamisasteelle.

mun mies ei koskaan oo mua kohtaan väkivaltainen, ei sitten millään tavalla.

ja kauhistella.



Toi raja et menettää malttinsa täysin on varmaan hyvin ohut jos n ollut vuosi kausia nurkkaan ahdistettuna

Iso osa mielenterveysongelmista ei nimittäin oirehdi yhtään mitenkään ennen kuin iskevät jostakin (esimerkiksi ulkoisesta) syystä päälle.



Ts. tämä teidän teorianne "minun mieheni ei koskaan tekisi sitä" kuulostaa juuri siltä "en olisi koskaan voinut uskoa siitä ihmisestä, aivan tavalliselta vaikutti", joka kuullaan lähes aina, kun jotakin on tapahtunut.

Enkä kyllä hetkeäkään epäile etteikö olisi siihen pystynyt.

Jos mieheni alkaisi tuntemaan todella syvää vihaa minua kohtaan niin uskoisin mieheni pystyvän tappamaan minut, ero, pettäminen tai vastaava ei varmasti riittäisi mutta jos vaikka tekisin tarkoituksella jotain todella pahaa lapsillemme, niin uskoisin mieheni pystyvän vihaamaan minua tarpeeksi tappaakseen. Ja ei, en ole tappamassa lapsiani eikä mieheni ole minua kohtaan edes väkivaltainen mutta kai sitä voisi pimahtaa.

tai he ovat koulineet itseään ja opetelleet tunteiden hallintaa. Mietiskelemällä ja tutkimalla itseään, oppii myös hallitsemaan tunteita ja kestämään mm. pettymyksiä.

Harvoin nämä murhaajatkaan pimahtaa ykskaks.

He eivät osaa useinkaan hallita ja käsitellä oikealla tavalla vihan tunteitaan, eivätkä kestä pettymyksiä.



Ulvilan surmassakin on aika paljastavaa se että nainen salasi sen vuosia ja oli jopa osoittamassa toista syylliseksi.

uhkasi muutaman kerran, onneksi on ex

mieheni ei ikina, olen siita aivan varma.

Minulla on ollut elamassa, meidan avioliiton aikana, niin pimeita kausia, etta kunnon riidan sattuessa itsestani en olisi niin mennyt takuuseen. Onneksi mieheni ei lahde mukaan riitoihini, semmoseen tahalliseen arsyttavaan jankkaukseen, mita mielentilahairioissani harrastan, vaan lahtee pois kotoa.

Ei ole helppoa hanellakaan...

jos ollaan kovassa humalassa. Eli ei alkoholia perheisiin.

psykoosiin - siis täysin tervekin ihminen, mutta tämä on niin epätodennäköinen mahdollisuus, että en pelkää, että miehelleni näin kävisi.