Kauanko synnytys kestää yleensä?
Ensisynnyttäjällä? Tarkoitan nyt sitä kivuliasta osuutta.
Kommentit (34)
Minun ensimmäiseni kesti 7 tuntia josta ponnistus 10 min.
Ei kai nyt kenelläkään kestä supistukset kahta päivää!
Oman äidin synnytykset antavat todennäköisimmät viitteet kestosta.
Ei pidä paikkaansa, jokaisella erilainen synnytys. Tokihan jollakin voi olla samankaltanen kuin äidillään mutta eipähän se viitteitä anna.
todella pitkältä ajalta, vai meneekö se yllättävän nopeasti? Katoaako synnytyksessä ajantaju?
mutta ne tosi kipeät supistukset n.8 tuntia.
Ei kai nyt kenelläkään kestä supistukset kahta päivää!
Usko pois vain!
kivuliaat supistukset - ei taukoja.
ekalla kerralla 3 tuntia ekasta supistuksesta ja tokassa 1,5 tuntia
siskollani meni ekassa ja ainoassa 30 tuntia
Mä tuijotin kelloa ja odotin, että vuorokausi vaihtuu, kun oletin, että seuraavana päivänä piina olisi ohi. Kuitenkin kesti vielä iltapäivään.
todella pitkältä ajalta, vai meneekö se yllättävän nopeasti? Katoaako synnytyksessä ajantaju?
Mutta sanoisin, että synnytys on (minulla) ollut tapahtuma, kun todellakin elää hetkessä.
sitä on todella vaikea sanoa mitään nyrkkisääntöä, että kuinka kauan se synnytys kestää.
Ensisynnyttäjillä keskimääräinen synnytyksen kesto on noin 9 tuntia, mutta se voi kestää jopa 24 tuntia.
http://kaksplus.fi/odotus-ja-synnytys/synnytys/alatiesynnytys-vaihe-vai…
kaverillani käynnistettiin synnytys, ja supistukset jäi jotenkin päälle. Oli kovissa tuskissa toista vuorokautta, kunnes synnytys päätyi hätäsektioon lopulta.
Itselläni myös käynnistettiin, ja kipuja kesti ehkä tunnin, sitten otin epiduraalin, ja eipä niitä kipuja sitten enää juuri ollut. Paitsi se hetki, kun pää tulee emättimen aukosta, mutta se ei kauaa kestänyt.
2h15min, josta 40min ponnistusta. Alkoi lapsivesien menolla. Sitä seurasi todella kivuliaat supistukset, jotka jatkuivat siihen asti, että vauva syntyi. Se vaihe, että oikeesti luulin kuolevani kipuun (juuri ennen ponnistuslupaa) kesti varmaan vaan jonkun 10min.
En kerennyt saada mitään kivunlievitystä, koska olin vain 30 minuuttia sairaalassa ennen ponnistamisen aloittamista.
ne kivuliaat supistukset. 7 asti aamulla sinnittelin, kävin välillä suihkussa ja kävelin ympäri kämppää, sitten oli pakko lähteä sairaalaan. Vauva syntyi klo 16.30. Sain epiduuralin jossain vaiheessa (en enää muista milloin) ja se sai aikaan tosi voimakkaan ponnistamisen tarpeen, ja muistan vain että tappelin kätilön kanssa, joka kielsi minua vielä ponnistamasta (kun en ollut kunnolla auki) ja minä intin vastaan, että kylläpäs ponnistan. No, jaksoin sitten kuitenkin pidätellä tarpeeksi pitkälle ja kaikki meni ihan ok.
Esikoisesta epäsäännöllisiä supistuksia 2vrk, jonka perään 22t synnytys, josta ponnistus vajaa 1,5t. Se reilu tuntinen oli kamala.
Molemmissa synnytyksissä olen kelloa kyllä itse jatkuvasti tiiraillut. Hyvä rauhoituskeino oli ainakin itselle. Sai vähän mietittyä miten usein supistaa ja miten monta minuuttia on taas takana päin. Ja jos joskus vielä synnyttämään pääsen niin itse en ainakaan enää suostu vaan makaamaan selälläni. Oli kaikkein pahin ja kivulain asento ponnistusvaiheessa.
ja kuopus alle 4h. Yksilöllistä on...
Oman äidin synnytykset antavat todennäköisimmät viitteet kestosta.