Lue keskustelun säännöt.
onko muilla tämmöistä 1,5v kanssa? tuntuu ettei jaksa enää!! ;(
11.10.2009 |
lapsi kiukuttelee tosi paljon ja juuri minulle. Hoidossa ja esim. mummollassa lapsi on tosi reipas, mutta minun kanssa sitten illat tosi kiukkunen ja kärttynen. Mikään ei passaa hänelle. Melkein joka ilta minuakin itketyttää, kun tuntuu että ei jaksa. Mieskin minulla on, mutta hän paljn poissa kotoa töitten vuoksi. Itse vielä opiskelen, niin tosi rankkaa kyllä on.
Mites muilla?
Antakaa nyt jotain vinkkejä minulle arjesta selviytymiseen.
Kommentit (13)
ja minäkin opiskelen, ja minullakin on noin 1,5v lapsi. Mutta ei ehkä ole ihan noin kiukkuinen, mutta tarhaan menon jälkeen on kyllä huomannut että vaatii enemmän huomiotani, kokoajan, eikä oikein tahtoisi mennä nukkumaan ja on myös aloittanut uudelleen yöllä heräilyt, mistä en ollenkaan kyllä tykkää. Ja silloin ei auta vaikka mies olisikin kotona, kun lapsi ei rauhoitu isän mennessä peittelemään sitä, vaan minun pitää sitten joka kerta herätä tekemään se. Olen kyllä jaksanut ihan hyvin ja mies hoitaa lasta aina kun vaan voi.
Mutta tsemppiä sulle ap! Kyllä se siitä, luulen että lapsi ehkä kaipaa seuraasi enemmän, ja tämänikäisillä taitaa olla nämä vaiheet kuitenkin aika ohimeneviä. Kestää jonkunaikaa ja sitten paranee. Jaksamisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkuuko lapsesi riittävästi? Onko säännölliset ruoka-ajat? Jos ns. perustarpeet on kunnossa, kaipaako lapsesi huomiota? Monesti päivän ikävä purkautuu isommillakin lapsilla hoitopäivän jälkeen kotona. Ei siis kannata ensimmäisenä rynnätä keittiöön, vaan antaa lapsille puolisen tuntia "laatuaikaa" heti kotiin tultuanne joka päivä. Tämä toimii meillä! Jos joskus ryntään ensimmäisenä keittiöön, on loppuilta pilalla. Jos lapsenne on ainut lapsi, voisiko hän kaivata "leikkiseuraa" koko ajan?
että lapsesi purkaa pahaa oloaan juuri sinuun! Hän luottaa sinuun ja rakkauteesi 100 prosenttisesti, sinun seurassasi ei tarvitse olla reipas, saa kiukutella.
Huomiota, halittelua ja mukavia hetkiä jokaiseen päivään.
Meilläkin kuopus on saattanut olla aivan iloinen koko päivän isin ja siskon kanssa, ei mitään kitinöitä kunnes minä tulen ovesta sisään :) Aika tavallista käsittääkseni. Muistanee minut nähdessään, että hei toihan on ollut poissa!
auttaako tämä yhtään, mutta ainahan lapset kiukuttelee läheisille, eli äitille ja isille. ei niille mummoille tai tarhantädeille.
muistan kun meiän vajaa 2-v esikoinen jäi tarhasta pois kun kuopus oli syntynyt. ekat kaks, kolme viikkoa hän nukkui joka aamu johonkin klo 10 asti. koko talvi ja kevät oli ollu hoitopäivän jälkeen ja aamullakin yhtä taistelua, mutta kun hän sai jäädä kotiin, niin elämä muuttui paljon helpommaksi. ja päivähoidossa ei siis ollut mitään ongelmia, isossa ryhmässä olo vaan oli uuvuttavaa niin pienelle. ja lisäks ilmeisesti oli saanut unta liian vähän, kun nukkui univelkoja pois kun loppui se päivähoito.
kerroin tän siis vaan sillä ajatuksella, että onko pienelläsi liian raskaat hoitopäivät (liian pitkät, liian paljon lapsia samassa ryhmässä, vaihtuvat hoitajat?)? entä nukkuuko riittävästi? syökö tarpeeksi? ainakin meiän nuorempi on ihan helvetin kiukkunen, jos ruoka viivästyy... niinkuin olen kyllä minäkin. ;)
koita jaksaa vaikka uskon (ja tiedän) että raskasta onkin.
kiitos tsemppauksista! :)
Kyllä meillä on rytmit koko päivän menoissa(syömiset, nukkumiset...) ja lapsi on aina ollut vähäuninen, mutta nukkuu kuitenkin ihan kohtuudella. Ainut lapsi on ja olen kyllä huomannut että muiden lapsien seura sisätiloissa kiinnostaa. mutta auta armias jos nähdään muita lapsia ulkona vaikka puistossa, niin huuto taas alkaa ja välillä on minun sylissä ja kohta ei sekään ole hyvä ja niin edelleen.
Tämä päivä meni ihan ok aamu, mutta itse urheilin nyt illalla 1,5h ja sen aikaa mummo tuli lasta katsomaan. Tosi reippaana oli taas laps ollut, mutta sitten ilta olikin ihan toista maata, aivan kauhea jos suoraan sanotaan. Kumpikin vaan itkettiin täällä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on iloinen ja reipas lapsi, mutta kai se on persoonakohtaista. Kuten vanhemmatkin.
mutta muutama kuukausi sitten en ollut samaa mieltä. Luulen, että on helpottanut kamalsti, kun pikkumies on alkanut puhua vähän, ja pystyy ilmaisemaan itseään. Eli helpotusta voi olla tiedossa piankin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokeilemaan "harhautusta". Älä lähde siihen lapsen tunnetilaan mukaan, vaikka itseäsi turhauttaisi ja itkettäisi (hankalaa...tiedän) vaan yritä ennemmin vaikka hassuttelun kautta saa lapsi tekemään mitä haluat ja muutenkin yhteistyöhaluiseksi. Sillä hassuttelulla ainakin kiukku unohtuu ja sen jälkeen lapsi yleensä käyttäytyy paremmin kun hauskuuttelusta jää hyvä mieli :)
Itse yritän tehdä tätä aina lasteni kanssa juuri silloin kun ovat väsyneitä eikä mikään toimiminen tunnu heiltä sujuvan. Mm.hammaspesut, pukemiset ym.perustouhut :)
oli vauvana ja taaperona tosi äkäinen aina kun oli uusi taito tuloillaan. Tuossa iässä kieli meni vauhdilla eteenpäin. Sitten kun alkoi osata ilmaista sanallisesti itseään paremmin, muuttui positiivisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut väsymystä, kun hoitopäivä on lapselle paljon raskaampi kuin kotona oleminen. Ja osittain varmasti huomion hakemistakin.
Mä rauhoitin ne alkuajat täysin ja istuin kuopuksenkin kanssa sylikkäin lähes kaiket illat. Pakolliset ruoat annoin lapsille, mutta muuten annoin täyden huomion kiukuttelijalle. Pikkuhiljaa kiukku sitten väheni ja loppui, mutta muutaman kuukauden se kesti.
ja on samanlaista. Mies tekee ympäri pitkää päivää. Syö ja nukkuu kotona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin kiukkukohtauksia aiheutuu kun lapsi ei saa ilmaistuksi itseään. Toivon että tilanne helpottuu kun puhe alkaa luistaa.
.... siis meillä myös puolitoistavuotias...
meillä kans saman ikäinen on raivostuttava kitisijä. Kokeilee muutenkin rajojaan vähän kaikessa ja kyllä menee äipällä huumori pitkin päivää. Itselläni tilanne ei vain tunnu niin pahalta, kun isompi 3 vuotias on aina ollut ihan super hankala. Siihen verattuna tämä 1,5 vuotias on ihan enkeli :)