oon masentunt.buhuu. antakaa lääkettä!!!!

mutta kun haluan olla trendikäs.

mutta kun haluan olla trendikäs.

haluun olla trendikäs, siks mä keksinkin itelleni kaikkia allergioita ja erityisruokavalioita. tota masennustakin mä voisin kokeilla.. kun ei mua muuten tarpeeks huomata.

toooosi cooolia.

mä kokeilenkin sitä seuraavaksi.

itse myös ähää... itketäänkö yhdessä? yhyyy...

toooosi cooolia.

mä kokeilenkin sitä seuraavaksi.

mulla on laktoosi-intoleranssi ja keliakia. lisäksi oon allerginen homeelle, eli en voi syödä reikkalaista salaattia kun siinä on sitä vetaa.

monen ihmisen elämän masennus tai joku muu mielisairaus on tuhonnut, niin tämä ei ole kovinkaan hauska ketju.



20–44-vuotiaista suomalaismiehistä itsemurhaan päätyi 100 000 asukasta kohden runsaat 43. (tiedot kerätty v.2001-2003).

Uskomattomia idiootteja täälläkin on liikkeellä. Kiitos faktoista, HCZ.

Masennus on sairaus.



Mietipä, että sinulla todetaan syöpä, tulet ensimmäisten hoitojen jälkeen kotiin. Tiedät, ettet tule jaksamaan hoitojaksoa ja että syöpäsi tulee uusimaan. Ja sinulle v...uillaan. Kehtaatko vastata tähän: Miltä sinusta mahtaa tuntua? epätoivoiselta?

monen ihmisen elämän masennus tai joku muu mielisairaus on tuhonnut, niin tämä ei ole kovinkaan hauska ketju. 20–44-vuotiaista suomalaismiehistä itsemurhaan päätyi 100 000 asukasta kohden runsaat 43. (tiedot kerätty v.2001-2003).

Mielikuvani susta muuttui parempaan suuntaan.

aloitus.

karma yleensä tasaa puntit tällaisten paskapäiden ollessa kyseessä. Ilku vaan, ap, kyllä se sieltä jossain vaiheessa omaan nilkkaan kosahtaa.

Sitä on niin hienoa ja muodikasta olla "masentunut".



Ja sillä varjolla voi kotonakin jättää kotityöt ja lapset hoitamatta.



99,9% niistä,jotka väittävät olevansa masentuneita,ovat oikeasti vain laiskoja!!

Ei hienotunteisuudesta tietoakaan.

Se, mitä sinä kutsut "trendikkyydeksi" viitannee siihen, että masennusta esiintyy nykyään (ainakin näennäisesti) enemmän. Saattaisiko se johtua siitä, että ennen ei ole saatu diagnooseja? Parempi sekin, että maamme on täynnä masennusta kuin se, että se purkautuu juomiseen, väkivaltaan etc. Toinen seikka on se, että nyky-yhteiskunnan vaatimukset todella uuvuttavat ihmisen.

Mutta turhaan minä tätä taidan selittää, kun ette ota kuuleviin korviinne. Toivon, että jonain päivänä tutustutte masentuneeseen ja näette, millaisten lasien läpi hän näkee maailman. Laiskuudesta ei siinä ole tietoakaan.

eihän näistä asioista saa puhua,varsinkaan epäillä masennuksen todennäköisyyttä.hys,hys nyt vaan,ettei laiskat kotiäiteet suutu.......toisaalta,voisihan sitä itsekkin alkaa masentuneeksi,jättää työpaikka ja siirtyä kotiin masentumaan ja makaamaan.





ja kai sitä voi oikeastikkin masentua,kun makaa kotona kaiken lian ja sekasorron keskellä,kun tekee niitä kakaroita liikaa,eikä sitten osaakkaan pitää kaikkia naruja käsissään.silloin on helpompi alkaa masentuneeksi,kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa elämä järjestykseen.

ei kukaan tahallaan masennusta sairasta! Idiootti!!

Mutta toisaalta, eikös sitä sanota, että se ominaisuus mistä toisia arvostelee, onkin ominaisuus, joka on itsellä..? =)

Sekä allergiat että masennus ovat hengenvaarallisia sairauksia. Vähän yleissivistystä (puhumattakaan empatiasta) voisit yrittää hankkia.

läpikäyneenä en voi kuin ihmetellä ap:n yleissivistyksen ja sydämen sivistyksen puutetta.



Kukaan oikeasti masentunut EI HALUA olla masentunut!



Eri asia on akkojen lehdissä sympatiaa keräävät julkkikset, jotka trendikkäästi kertovat käyneensä läpi vakavan masennuksen parissa kuukaudessa.

Luulen että ap:ta ja kumppaneita ärsyttää kun moni puhuu nykyään olevansa masentunut lähinnä itsekorostuksen toiveessa ja se "masennus" oireilee niin että ei jaksa siivota ihan samalla tahdilla kuin 20 vuotta sitten tai että pienistä asioista pitää tehdä turhia ongelmia (mitä nyt olen seurannut keski-ikää lähestyvien juttuja työpaikalla). Tuollainen ärsyttää minuakin, sillä olen kroonisesti masentunut nyt yhdeksättä vuotta ja joinakin päivinä en tee mitään muuta kuin makaa sängyssä ja itke pahaa oloani. Yhdessä vaiheessa itsemurha pyöri päässä pakonomaisesti mutta en kertonut siitä kellekään- monilla on niin paljon jo omia ongelmia että oikeastikin masentunut ihminen ärsyttää jo läsnäolollaan.



"No mikäs helvetti suakin vaivaa? Vai masennus, haha just joo! Ihmiset on vaa nykyään nii pirun laiskoja ja yliherkkiä, olen minäki elänyt läpi yhtä sun toista vaan eipä ollut varaa jäädä töistä pois blaablaa..."



Ihan tiedoksi myös sellainen "mitätön" tosiseikka että elin skitsofreenikon alkoholistivanhemman luona, joka mm. kävi usein fyysisesti käsiksi ja haukkui ulkomuotoani. Kun viimein pääsin helvetistä sijaisperheeseen, siellä harrastettiin henkistä väkivaltaa ja myöskin tuota haukkumista. En siis todellakaan usko että masennukseni olisi turhasta alkanut jo ala-asteella. Tähän liittyy lisäksi persoonallisuushäiriö, joka kehittyy kun tietty vaihe uhmaiässä jää käymättä läpi (= oikeus kiukuta/näyttää tunteensa niin että joku ottaa ne vastaan eikä rankaise niistä).



Ei paljon naurata :(.