Lue keskustelun säännöt.
Oikeus onneen?
29.09.2009 |
Olen paljon lueskellut ero-aiheisia keskusteluita tältä palstalta. Etenkin naiset jahkailevat eropäätöksien kanssa. Itse olen yksi näistä naisista. Olen todella onneton mieheni kanssa. Hänestä on tullut niin ilkeä ja itsekäs heti naimisiin menomme jälkeen. En haluaisi erota koska lapsemme on vielä niin pieni (alle 1 v.). Tiedän kuitenkin että tilanteemme ei tule muuttumaan yhdessä jatkaen koska mies on ilmoittanut selkeästä ettei haluakaan samoja asioita elämältä kuin minä.
Monet naiset kuitenkin jäävät tällaiseen avioliittoon lasten takia. Nyt kuitenkin olen alkanut miettimään, että eikö äidilläkin ole oikeus onneen? Onko perheen koossa pitäminen oikea ratkaisu lapsenkaan kannalta jos äiti tuntee olevansa onneton ja asiat eivät tule muuttumaan?
Eikö jokainen ansaitse onnellisuuden tunteen? Mitä mieltä te muut olette?
Kommentit (9)
puhumattoman ja tunnekylmän miehen kanssa ei onnea tule löytymään. En kuitenkaan pysty repimään lapsia irti perusperheestä, joten asiat jatkunevat nykyisellään, vaikka en olekaan enää koskaan onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lähdin kun esikko oli 3v. Exä vaan inhotti.
Ja hetkeäkään en ole katunut!
parisuhde on ollut mulle myös jotenkin tosi tärkeä juttu aina. Olisikin niin helppoa jos vois vaan olla välittämättä mieheni kylmyydestä ja ilkeyksistä mutta en pysty kun se raastaa mua sisältäpäin. Tiedän että vaihtoehtoni ovat joko tyytyä tähän paskaan tai erota.
Annan myös ympäristön paineen vaikuttaa itseen, tyyliin:"Mitäs menit sen kanssa naimisiin" tai "teillä on nyt laps, elämä on nyt tota, siihen pitää vain sopeutua". Näiden kommenttien jälkeen on tullut sellainen olo, että oma onnellisuus pitäis vain unohtaa.
ap
KUKAAn ei voi estää teitä näkemästä lapsianne, ellette ole ihan alkoholisoituneita, kodittomia narkkareita, saatte takuuvarmasti myös lastenne huoltajuuden!
Nyt itsetuntoa peliin ja tartutte elämäänne kaksin käsin. Lapsikin kärsii ja pahasti, jos joutuu seuraamaan riitelyä ja painostavaa ilmapiiriä. Tiedän, mistä puhun, olen itsekin ollut sellainen lapsi.
Tsemppiä ja otatte nyt vaan itseääne niskasta kiinni. Sitä se aikuisuus on, eikä mitään huonossa suhteessa roikkumista.
vain että tuttava ja ystäväpiirissä erot ovat tapahtuneet naisten halujen vuoksi. Naiset on vaan halunneet jotain mitä eivät voi saada (tuskin saa mistään). Miehet sen sijaan olisivat valmiina pitkiin pariterapioihin tms, kun taas naiset eivät halua tehdä sen eteen työtä, että perhe pysyisi kasassa. Mun näkökulma asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies joka haluaa erota!
Itse voisin kuvitella vielä jaktoa suhteellemme, mutta ymmärrän kyllä että jos toinen ei aidosti sitä halua niin siinä ei ole mitään mieltä...
Mutta meillä siis ainakin mies haluaa eron, en minä!
Tuollaisen suoran puheen tarpeessa olenkin. Itsetuntoni on tosiaan vajonnut maanrakoon.
Voi kun saisinkin itseäni niskasta kiinni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanon AINA vastaan miehelleni, jos morkkaa minua. Sanon vain suoraan, että noin ei minulle puhuta, enhän minäkään puhu rumasti. Jos vain otatte p*skaa niskaan, niin sitä sitten tuleekin loputtomasti. Jos mies ei ymmärrä eikä muuta tapojaan, eipä ole edes sen vähän arvoinen. Silloin kannatta lähteä, pahimmassa tapauksessa mies on yhtä kamala lapsille ja murskaa heidän itsetunnon.
TSEMPPIÄ!!
Mutta yritän sinnitellä lasten takia, koska minulle on tehty selväksi, että lapsiani en silloin tule näkemään.
En tiedä mitä tehdä. Pitäiskö vain odottaa kunnes lapset ovat isompia. En haluaisi olla näin onneton :'(