Huudatteko lapsille?

Mutta kyllä äänensävy kiristyy ja menee tiuskimisen puolelle.

Ei sitä lastenpsykiatritkaan enää syntinä pidä, jos nyt et jatkuvasti karju kuuppa punaisena. Jos karjut, siis jatkuvasti, kannattaa miettiä, miksi.



Mutta myös aikuisilla on oikeus joskus suuttua. Negatiivisia tunteita saa ilmaista, kunhan ei ketään satuteta tai henkisesti mitätöidä. Joten olennaisempaa kuin se huutaminen on se, mitä sanot kun huudat.

ja puhun tiukkaan sävyyn. Vältän huutamista, mutta tottakai joskus räjähtää. Se vaan kokee inflaation aika pian.



Se oivallus, että asia menee paremmin perille keskustellen kuin huutaen on auttanut mua. Pystyn pysymään rauhallisena (vedän syvään henkeä), kun tiedän, että asiat sujuvat jouhevammin, jos en huuda. Ainakin uhmaikäisen vaatekiukuttelijan kanssa toimii rauhallisuus.

Yritän kyllä hillitä itseni, muttei se aina onnistu. En onneksi ihan jatkuvasti karju ;)

Se on se riiviöäiti, joka ottaa välillä vallan!