Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko tavanneet "sielunkumppaninne" ja silti päätyneet eroon?
01.09.2025 |
Kysymys otsikossa.
Kun tapasin hänet, olin aivan hullaantunut. En ollut koskaan tavannut samanlaista ihmistä. Aloitimme tapailun, mutta muutamat ongelmat ja niistä syntynyt luottamuspula ovat olleet tiellä. Nyt en tiedä pitäisikö vielä tosissaan yrittää ja antaa anteeksi, työskennellä suuremman hyvän eteen - vai erota. Mistä tietää onko toivoa, vai olenko heittämässä hyviä vuosia hukkaan toivomalla jotain, mitä ei ole olekaan? Olemme olleet tekemisissä 8 kk.
Mistä tiedän kiinnitänkö liikaa huomiota miehen hyviin puoliin ja päädyn sivuuttamaan huonot, tehden itselleni hallaa?
Yritän kysyä onko kenelläkään kokemusta siitä, että on jättänyt mahdollisen "elämänrakkautensa" ja katunut sitä myöhemmin, tai vaihtoehtoisesti ollut päätökseen tyytyväinen.
Tarvitsen neuvoja, mutta en osaa puhua tästä kenellekään läheiselle.
N29
Kommentit (15)
Ei se ole sielunkumppanisi, se on ihan vaan traumasidos.
Vaatii aikaa ja etäisyyttä että siitä paranee. Toivottavasti arvostat itseäsi sen verran, ettet ole epäluotettavan ihmisen kanssa, koska hänen seuransa tuntuu huumeelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos kerran ero tuli, niin ei se ollut sopiva.
Ap vie himot. Ei sielun kumppanuus.
Kuka oli se ääliö, joka keksi sanonnan sielunkumppani?
Ei tuo ole sielunkumppanuutta vaan ihan normaali rakastuminen väärään ihmiseen. Tavallista, lähes kaikilla on kokemusta siitä. Eroavaisuudet tulevat lähinnä siitä kuinka nopeasti huomaa asian ja kuinka pahasti antaa rikkoa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sielunkumppanuus estä ihmisiä olemasta ääliöitä. Minun sellainen sanoi minua pask.ksi kerran niin ghostasin hänet.
Rakastumisvaiheessa kuvitellaan, että ollaan sielunkumppaneita.
Rakastamisvaiheessa huomataan, että ei olla ihan samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole sielunkumppanuutta vaan ihan normaali rakastuminen väärään ihmiseen. Tavallista, lähes kaikilla on kokemusta siitä. Eroavaisuudet tulevat lähinnä siitä kuinka nopeasti huomaa asian ja kuinka pahasti antaa rikkoa itseään.
Mistä tunnistaa oikean ihmisen, ja voiko sellaista koskaan tulla? Miksi kaikki tällainen on niin vaikeaa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole sielunkumppanuutta vaan ihan normaali rakastuminen väärään ihmiseen. Tavallista, lähes kaikilla on kokemusta siitä. Eroavaisuudet tulevat lähinnä siitä kuinka nopeasti huomaa asian ja kuinka pahasti antaa rikkoa itseään.
Mistä tunnistaa oikean ihmisen, ja voiko sellaista koskaan tulla? Miksi kaikki tällainen on niin vaikeaa?
ap
No aika hyvä nyrkkisääntö on, että jos et pysty edes luottamaan ja ihan syystä, niin se ei ole oikea ihminen. Ei se ole niin kovin vaikeaa kun vähän arvostat itseäsi ja käyt läpi keskenäsi, miksi rakastut ihmiseen, joka kohtelee sinua huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sielunkumppanuus estä ihmisiä olemasta ääliöitä. Minun sellainen sanoi minua pask.ksi kerran niin ghostasin hänet.
Ghostaus on kieltämättä ääliömäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka oli se ääliö, joka keksi sanonnan sielunkumppani?
Sama, jonka puppugeneraattorista pullahti termi "vanha sielu ".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole sielunkumppanuutta vaan ihan normaali rakastuminen väärään ihmiseen. Tavallista, lähes kaikilla on kokemusta siitä. Eroavaisuudet tulevat lähinnä siitä kuinka nopeasti huomaa asian ja kuinka pahasti antaa rikkoa itseään.
Mistä tunnistaa oikean ihmisen, ja voiko sellaista koskaan tulla? Miksi kaikki tällainen on niin vaikeaa?
ap
Oikean ihmisen tunnistaa siitä, että hänen kanssaan ei ole vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielunkumppanuus on korvien välissä, missä vian tunnetusti ei tarvitse olla suuri.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä avaat niitä muutamia ongelmia hiukan? Olisi helpompi arvioida.