Olen rakastunut afrikkalaiseen! Onko meillä tulevaisuutta?

ugala bugala keihäs sitten vaan.

Ei kannata harkita. Älä lähde tuohon!!

niin odota sen naimsiinmenon kanssa. Kai nyt miehellä on muitakin suhteeseen vaikuttavia ominaisuuksia kuin afrikkalaisuus ja englanninkielentaito. JOS menisitte naimisiin, missä asuisitte - miehen kotimaassa vai täällä? Työ? Arki? Kulttuurierot? Afrikkakin on aika laaja käsite, kulttuureja on monia, toisiin on helmpompi pohjois-eurooppalaisen naisen sopeutua kuin toisiin.

...et tykkää neekerinpusuista. :)



Sori, oli pakko sanoa kun naurattaa toi yks aiempi keskustelu niin paljon... :)

jos muut asiat ovat kunnossa. Onhan monilla ihan eurooppalaisen kanssa seurustelevillakin yhteisenä kielenä englanti. Aika harva suomalainen jotain tsekkiä osaa kylmiltään.

Ei se kielestä ole kiinni jos muut asiat ovat kunnossa. Onhan monilla ihan eurooppalaisen kanssa seurustelevillakin yhteisenä kielenä englanti. Aika harva suomalainen jotain tsekkiä osaa kylmiltään.

ei se kielestä ole kiinni jos molemmat kumminkin osaatte englantia hyvin. Kulttuurierotkin riippuvat ihan ihmisestä itsestään, miten itse ajattelette asioista, eikä muusta.

rakastunut, eiköhän kyse ole rakkaudesta tähän ihmiseen eikä hänen "afrikkalaisuuteen"? Joten, miksipä ei voisi toimia, ei se afrikkalaisuus tai sinun suomalaisuus ole siinä esteenä, jos toisianne rakastatte.

vuoden avioliitto takana. Siten on meitä, jotka olemme eronneet samankaltaisista suhteista. Jos hänestä pidät, viihdyt hänen seurassaan, ja häntä rakastat on hyvä alku, jos tämä on vastavuoroista. Jos olette samaa mieltä rahasta, lapsista ja niiden kasvatuksesta, ajankäytöstä, avioliitosta ja sen merkityksestä, pettämisestä,asuinjärjestelyistä jne, niin miksi ei. Ei kahden suomalaisenkaan liitto onnistu, jos kaikista näistä ollaankin eri mieltä.



Tietenkin, jos englanti ei ole kummankaan oma kieli, tuo se tiettyjä rajoituksia. Kannattaa ilmaista asiat, ainakin ne tärkeimmät, parillakin tavalla, jotta molemmat ymmärtävät, mitä toinen tarkoittaa.



Ajankäytön suunnitelmallisuus tai oikeammin suunnittelemattomuus on kuitenkin asioita, jotka ovat useampaa suomalaista naista ärsyttäneet. Aikakäsitys voi olla niin kovin erilainen.



ja ihan varmasti, jos olette avioliitosta tai tulevaisuudesta puhunut, niin miestäkin arveluttaa... Puhukaa niistä epäilyistänne.



Vaikka itse erosin, niin kokemusta en vaihtaisi pois. Paljon hyvää koin, pelkästään oman itsen tuntemus kasvoi, kun törmäsi toiseen ajattelumalliin.

Varmasti on haastavampaa kuin suhde suomalaiseen. Just tuo aikakäsitys, älä oleta, että on ajoissa. Ja sitten yhteisöllisyys on todella tärkeää ainakin mun kokemusten perusteella. Kannattaa kuitenkin tutustua hyvin ja ottaa selvää hänen näkemyksistään: voi olla että hän on sitä mieltä että mies on perheen pää ja määrää ja nainen hoitaa kodin. Ja sitten on ikävä kyllä myös näitä naistenmiehiä, jotka juoksevat kukasta kukkaan (monien isällä on monta vaimoa joten opittua).



Mutta kaikenkaikkiaan: jos tulette hyvin toimeen ja niin edelleen, totta kai voi onnistua!:)

ja he eivät kaikki puhu äidinkielenään englantia



joten jos miehesi on valkoinen, niin erilaisuuksia ei ole niin hirveästi kuin luulet

Helpompaa hankkia iso ja paksu suristin kaupasta. Selviät ilman hankaluuksia.

kiertäneenä ja yhtä monta maata kokeneena todistan valaehtoisesti, että viralliset avioliitot eivät ole onnistuneet. Tulevaisuus on onneton.

Kyllä kielen oppii jos haluaa. Jos muuten homma toimii, niin miksei naimisiinmenoa voisi harkita?