Saavatko lapsipuolet jättää epämieluisat lahjat etäkotiin?

ja sano pojalle kun tulee seuraavan kerran, että ne ovat siellä, jos etsii jotakin.



Eikö ne vaatteet käy jo väliaikoina pieniksikin, jos harvoin teillä käyvät?

kaipaa tai käytä saamiaan tavaroita, mutta tarkistaa kyllä, ovatko ne vielä tallella. Siellä on mm. pelejä, kirjoja, mukeja, levyjä, heijastimia, vihkoja ym. Tavarat ovat kaapissa kahdella hyllyllä (jotka ovat ihan täynnä), koska meillä tosiaan tuota säilytystilaa ei paljon ole. Vaatteet olen antanut uusina eteenpäin siinä vaiheessa, kun eivät muksulle enää ole mahtuneet.

Lahjoja vieläpä tulee aika paljon, kun meidän kodissa annetaan ja avataan kaikki suomensukulaisten ja -ystävien lahjat: meiltä, isovanhemmilta, tätien perheiltä, kummeilta, minun vanhemmiltani ja sisaruksiltani...

ap

ja sano pojalle kun tulee seuraavan kerran, että ne ovat siellä, jos etsii jotakin.

Eikö ne vaatteet käy jo väliaikoina pieniksikin, jos harvoin teillä käyvät?

Sitä paremmalla syyllä voit tehdä noin. Ostat erikokoisia säilytyslaatikoita ja pakkaat levyt ja pelit omat laatikkoon, pikkusälät omaansa jne.



Niin minä teen meillä asuvien lasten tavaroillekin, niin miksi ei voisi tehdä niin etälasten tavaroille.



t. itsekin uusperheellinen

Ens kerralla kun tulee taas teille, niin kerrot ihan asiallisesti että "kuules, meillä on täällä nyt sellainen ongelma että sun tavarat eivät oikeen mahdu enää minnekään". Jatkat sitten vielä esim. "eli koska et sen koomin välitä näistä tavaroista, niin mites niillä tehdään?".

Jos hän ei itse keksi mitä niillä voisi tehdä, niin voit ehdottaa:

a) nuori ottaa tavaransa mukaan

b) hän valkkaa niistä mitkä haluaa otaa mukaan omaan kotimaahansa ja jättää ne mitkä on tosi epämieluisat ja saatte tehdä niillä mitä lystäätte (eli esim. antaa eteenpäin tai heittää roskiin)

c) hän suostuu siihen että kaikki hävitetään tavalla tai toisella teidän puolesta

d) ehdotatte että laitatte yhdessä tavarat myyntiin esim. huutonettiin ja tuoton saa nuori pitää itse ja ostaa vaikka niillä rahoilla juuri niitä tavaroita mitä hän oikeesti haluaa (ja ottaa ne sitten myös mukaan omaan kotimaahansa)



Mielestäni jos keskustelette asiasta ihan niin kun esim. aikuisten kesken keskustellaan, niin hän tuntee myös että häntä arvostetaan ja hänen mielipidettään kunnioitetaan.

sanot pojalle ensi kerralla ystävällisesti, että näille tavaroille ei oikein ole tilaa täällä, joten katsotaanko yhdessä mitä haluat säästää ja viedä mukanasi ja mitä annetaan pois. Älä siis jätä sitä vaihtoehtoa, että poika ei ota tavaroitaan ja ne kuitenkin täytyy säilyttää.



Minulla oli vanhempieni luona säilössä suuri määrä kaikenlaista lapsuuden ja nuoruuden aikana kertynyttä tavaraa. Kun vanhempani muuttivat pienempään asuntoon, he pyysivät minua käymään tavarani läpi ja viemään haluamani mennessäni, loput sitten vietiin roskiin/kirpputorille tai annettiin jollekin. Olin tästä ensin vähän nyreänä mutta nyt kun järjellä ajattelen, se oli hyvä ja reilu ratkaisu kaikille. Ei heillä ole velvollisuutta minun tavaoitani säilyttää ja toisaalta, oli hyvä että itse kävin omat tavarani läpi - en olisi tykännyt, että joku muu niitä kaivelee.

kun siis tarkistaa, että ovat tallella, poika pitää palasta teidän kodistanne, palasta isästään, itsellään. Kun onhan se kuitenkin hänen isänsä koti! Ja poika on vielä kuitenkin nuori, vähän eri asia kuin edellisen kirjoittajan, jonka jo oletan olevan aikuinen, ja jolla on oma koti.

jos sanoisit lapselle että aiot varata kirpparipöydän ja myydä turhat tavarat pois,ja lapsi saa sitten näistä rahat itselleen?muutama tavara voidaan säästää jos ovat erityisen tärkeitä..

kun siis tarkistaa, että ovat tallella, poika pitää palasta teidän kodistanne, palasta isästään, itsellään. Kun onhan se kuitenkin hänen isänsä koti! Ja poika on vielä kuitenkin nuori, vähän eri asia kuin edellisen kirjoittajan, jonka jo oletan olevan aikuinen, ja jolla on oma koti.

Mutta toisaalta ymmärrän myös hyvin ap todellisuuden jossa oikeesti säilytstilaa on vähän.

Tällaisessa tapauksessa sopisin pojan kanssa että hän saa pitää säilytystilansa, mutta että se kutistetaan esim. yhteen hyllyyn. Siinä hän saa sitten säilyttää mitä nyt ikinä haluaa säilyttää, ja muut tavarat sitten hän joutuu säilyttää mualla, eli siellä toisessa kodissa tai missä nyt ikinä haluaakin säilyttää, mutta ei teillä.

Että saisitte siis tehtyä selväksi nuorelle että tämä yksi hylly on hänen hyllynsä täällä isän luonna, ja muut tarvitsette itse omille tavaroille.

Olisko tässä hyvä kompromissi jossa kaikille osapuolille jäisi hyvä mieli?

paikan kodistanne ja sydämistänne. Nyt vaaditaan hienotunteisuutta tämän asian kanssa.

Mä muistan pienenä, kun kävin isän luona Ruotsissa kesälomat, niin mulla oli siellä omat hyllyt. Ja niillä on mun jutut, joihin ei pienemmät sisarpuolet saaneet koskea. Vaatteet otin aina mukaan, mutta sinne jätin just kesän aikana kerättyjä juttuja: kuivattuja kukkia, huvipuistolippuja, laivalippujen kantoja yms.



Ja mikä mulle oli tärkeää, että mulla oli oma avain isän luokse. Siis eka kesänä piti jättää sinne ja melkein itku tuli, oli heidän vara-avain. Sain sen kuitenkin mukaan (kiitos äitipuolen hoksaavuuden) ja jotenkin sen jälkeen "kuuluin" siihenkin perheeseen. Vaikea selittää sitä tunnetta.

eli ehdottaisin samaa, että nuorelle yksi hylly, johon tavaroiden on mahduttava.

Ikinä ei kannata sanoa "sinun tavarasi eivät mahdu tänne", nuorihan tuolla tavallaan varaa paikkaa teiltä jos kerran vielä joka kerta varmistaa, että tavarat ovat tallella.



Juttele nuoren kanssa tilanpuutteesta ja siitä, että vaikka myisi osan tavaroista. Voihan myös olla, että nuo tavarat ovat tärkeitä "suomi-tavaroita".

kun siis tarkistaa, että ovat tallella, poika pitää palasta teidän kodistanne, palasta isästään, itsellään. Kun onhan se kuitenkin hänen isänsä koti! Ja poika on vielä kuitenkin nuori, vähän eri asia kuin edellisen kirjoittajan, jonka jo oletan olevan aikuinen, ja jolla on oma koti.