Avioliitto, jossa halut ei kohtaa... ov

Useita pieniä. Aina kun olen halunnut, että asioita käsitellään puhumalla, mies ei ole halunnut. Asiat on pitänyt ikään kuin lakaista maton alle. Asia kuin asia, ja jos mies on tehnyt jotain vastoin sopimuksia, on se seuraavana päivänä täytynyt unohtaa "mitä siinä enää jankkaat, mennyttä jo". Ja tällainen kaava toistuu usein.



Koen todellakin, että mieheni on itsekäs monissa asioissa. Olen suoraan sanonut miehelleni, että hän on itsekäs. Välillä myöntelee, että kyllä hän sen tietää. Useimmiten sanoo, että jos saisi useammin seksiä, niin ei tarvitisi olla niin itsekäs. Ei sanojensa mukaan sotkisi esimerkiksi kotiamme tahalleen, mitä nyt tekee. Ja sotku on sellaista, että jopa lapsia haittaa ja on usein vaarallistakin lapsille. Mutta miestä se ei haittaa, koska se tekee vain minulle lisätyötä ja huolehtimista, ettei lapsille satu mitään. Kun minun syynihän sekin on, kun ei seksi kiinnosta.

Oikein tippa tuli linssiin kun luki niin samalla tavalla kuvattavan jonkun toisen elämää. Varsinkin tuo viimeisin viesti, jossa kerroit miehesi itsekkyydestä ja sotkemisesta.



Minäkin olen miettinyt eroa, mutta en toisaalta yksinhuoltajanakaan jaksaisi - työmatkat on pitkiä, jolloin lasten hoitopäivät venyisivät hurjiksi, enkä haluaisi muuttaa alueelta poiskaan, joskin pienempiä / edullisia asuntoja ei alueella juurikaan ole.



Meillä minä hoidan kaikki kotityöt, mies hoitaa autojuttuja ja pihatöitä valikoiden. Valittaa jatkuvasti ruuasta, ei ole kuulemma tarpeeksi hyvää tein mitä tahansa. Ei siivoa jälkiään (astiat saa koneeseen), tai kotia. Hoitaa lapsia vain kun olen poissa. Häipyy kotiintultuaan ja syötyään omiin hommiinsa. Kun olen esim. harrastuksissa ja hän "hoitaa" lapsia, makaa vain sohvalla ja lapset leikkivät itsekseen ja usein vain riitelevät.



Ei osallistu millään tavalla lapsien "kasvatukseen", ei ole käynyt kuin kerran toisen lapsen vanhempainillassa ja tämänkin kerran vain siksi, että lapsilla oli samana iltana vanhempainillat ja saimme lapsenvahdin.



Plussana on, että harrastaa isomman lapsen kanssa kyllä pari kertaa viikossa urheiluseuroissa.



Ei ole nuoremman lapsen vauva-aikana noussut kertaakaan yössä auttamaan syötöissä tai muutenkaan, tuntuu kuin nuorempi lapsi olisi vain minun projektini - ei kuitenkaan pistäisi pahaksi, vaikka lisääkin lapsia tulisi (ei tule!) -> silloinhan se tarkoittaisi lisää seksiä!



Meilläkään ei ole mitään läheisyyttä, vain kerran viikossa suunnilleen tietyn rutiinin mukaisesti seksiä. Välillä sitten jotain muuta. Itsekin kaipaisin juttuseuraa ja välillä voisi olla kiva käydä vaikka kävelyillä kahdestaan - mutta ei! Katselenkin usein ulkona ollessani (lasten kanssa tms), kuinka pariskunnan käyvät kävelyillä ja mietin, minkälaista se olisi käydä oman miehen kanssa kävelyreissuilla tai harrastaa yhdessä.



täytyy vaan jotenkin tulla toimeen - meillä mies ei onneksi ainakaan enää ole pahemmin painostanut, tyytyy tuohon kerran viikossa rytmiin.



Surullista - mutta elämä on...

Tsemppiä ap:lle taistelussa tuulimyllyjä vastaan!

Todellakin, kurjaa luettavaa. Meillä ihan sama vääntö samoista asioista. Mies haluaisi seksiä joka toinen päivä ja minä myöskin kerran pari kuussa, tosin pakotan itseni sänkyyn kerran viikossa vaikka se saa minut inhoamaan seksiä ja miestä. Silti mies valittaa ettei riitä ja on huonoa seksiä. Olen tässä huomannut, että mies purkaa myös stressiä seksin avulla, eli joka sunnuntai-ilta ennen työviikon alkua on saatava tai mies on kiukkuinen kuin ampiainen, suoltaa uskomattoman loukkaavaa tekstiä. Ja omalla kädellä ei kuulemma tarvitse käydä, hänhän on naimisissa! (Olen tätä ehdottanut kerta viikkoon seksin lisänä, jotta parisuhde säilyisi jonkinlaisena. Vaan ei.)



Olen siis lopen kyllästynyt siihen, että mies pitää minua seksiobjektinaan, ihan kuin olisin vain jokin esine jolla himot tyydytetään. Millään muulla ei ole väliä, ei yhteisellä laatuajalla saati hellyydenosoituksilla. "Hellyydenosoituksia" saan vain silloin kun mies haluaa epäsuorasti ilmoittaa, että pipsaa pitäisi illalla saada. Eli halit on semmosia että muka halataan ja tungetaan kädet liiveihin tai housuihin tai muuten vaan painetaan minua kalua vasten, ahdistavaa. Ja minun hellyydenosotukset otetaan myös suoraksi kutsuksi seksiin, alan olla ihan lukossa senkin suhteen etten voi enää vain halata ilman että loukkaanutaan illalla.



Meillä on myös pieniä lapsia. Itse ajattelin niin että tämä on vain yksi vaihe parisuhteessa, kun on pieniä lapsia ja ollaan väsyneitä arjen pyörityksestä. Mies ei näin ajattele, ollaan muutaman kerran keskusteltu mutta mies ei a) kuuntele tai b) ymmärrä, sillä samoista asioista saa sanoa aina uudestaan ja mies on kuin ei olisi koskaan kuullutkaan. Harvoin edes keskustellaan, useinmiten asiat lakaistaan maton alle kun mies ei vaan halua keskustella, ei kerkeä kun on muuta tekemistä (tv, netti tai lehti) tai joka tapauksessa mulla on väärä äänensävy/korkeus tai muuten vaan ärsyttävää asiaa. Omassa käytöksessään ei ole mitään vikaa eikä hänen tarvitse mitään muuttaa, minunkin vain pitää haluta useammin seksiä ja sillä homma korjaantuu, ongelmaa ei kuulemma ole. Olen aivan umpikujassa ja täysin ahdistunut asian kanssa.



Olemme myös kokeilleet sellaista hierontaa, että silitellään vaan toistemme alastomia kehoja, mutta rinnoille+sukupuolielinten alueelle ei saa koskea ekalla hierontakerralla. Koetimme näin löytää koskettamisen ilon ja toisaalta myös luottamuksen siihen ettei aina tarvitse koskea "sieltä". No arvaa vaan pystyikö mies pitämään näpit irti minun rinnoistani tai pipsasta? No ei tod. Eli näin.



Olemme olleet 9 vuotta yhdessä. Avioeroa en ole vielä miettinyt kun minulle tämä on joku "vaihe" vaikka tuntuukin että solmu menee tiukempaan ja tiukempaan, pelkään että pian on liian myöhäistä saada sitä auki.



En siis osaa auttaa sinua mitenkään, toisaalta lohdullista kuulla etten ole yksin tämän asian kanssa.

päiväseksi hankaloituu kun lapset kasvaa :) kun heillä avaimet, ja tulevat ja menevät jatkuvasti en ainakaan minä pysty rentoutumaan. Mies kyllä pystyisi :o

Siis jos syyttää ap sinua kaikesta, ei näe itsessään mitään vikaa ja lupailee vaikka mitä (kuten että ei sotkisi jos saisi seksiä). Minusta tuo on henkistä väkivaltaa!

Ap:n mies on selkeästi narsisti (jos tulkitsin oikein mitkä viestit ovat ap:lta ja mitkä eivät)



Ap venyy todella paljon, 99% miehistä ei todellakaan valittaisi seksistä hänen kanssaan. Oikeastaan hän tekee hieman liikaa, vaarana on, että luonnolliset halut katoavat miehen miellyttämisen myötä ajan mittaan ja sitten ollaankin umpikujassa. Nythän niitä merkkejä on jo, pitäisi olla seksiä, mutta "väkisin" liukasteella tehty ei kelpaa.



Lyhyesti: miehellä on ongelma, ei ap:lla. En nyt valitettavasti ehdi syvällisempää analyysia antamaan (varmaan miehenkin mielipide olisi kiinnostanut ;-)

ja uudesta parisuhteesta en edes haaveile tosissani. Varmasti jossain olisi ihana mies mutta 15v pumpavana barbarana oli tarpeeksi.

ongelma. Miehelle riittävä määrä on 4-5 krt viikossa, minulle riittäisi kerran. Pakottaudun 2-3 krt viikossa miehen mieliksi mutta mies haluaisi että minäkin olen kiihkeä ja halukas. Ei jaksa, etenkin kun on neljä alle 7 vee lasta päivisin hoidettavana ja öisin valvottamassa.

Tekstiä suoraan tältä näppikseltä!!! Ihanaa lukea, että muilla on aivan vastaavia fiiliksiä/elämäntilanne kuin miulla! Siis masentavaahan tuo/tämä on, mutta etten sitten olekaan ainoa epänormaali (niinkuin mies antaa minun ymmärtää...)

ja mies ei mihinkään terapioihin taivu... 3v sitten ehdotin eka kerran. HÄN ei lähde ulkopuolisille kertomaan asioista, jos tilannetta ei saada neljän seinän sisällä selvitettyä, niin sitten lusikat jakoon. Paitsi, ettei suostu siihenkään -paitsi tietysti niin, että MINÄ lähden tästä talosta ja hän jää lasten kanssa... koska lapsiahan minä en mukaani saa (vaikkei mies niitä ole koskaan halunnutkaan alunperin)

teidän viestit on just kuin mun miehen kirjoittamia, eli siis kääntäen: minä elän puutteessa ja haluja olisi, ja miehellä ei.



Mutta oikeesti. Ymmärrän kyllä, että ei ole kiva olla pumpattava barbara ja jos joutuu tekemään kotona kaiken, ja olette väsyneitä jne jne. Mutta toi vaihe on sikäli todella riskaabelia, että kun mies ei kotona saa, niin se menee sinne missä saa. Valitettavasti näitä miehiä on baarit, työpaikat, netti pullollaan.:( Ei tartte lukea kun seksi-palstaa tossa vieressä...Siellä puutteessa elävät miehet tilittävät kurjuuttaan.

Mutta toi vaihe on sikäli todella riskaabelia, että kun mies ei kotona saa, niin se menee sinne missä saa. Valitettavasti näitä miehiä on baarit, työpaikat, netti pullollaan.:( Ei tartte lukea kun seksi-palstaa tossa vieressä...Siellä puutteessa elävät miehet tilittävät kurjuuttaan.

Voisivat nekin miehet mennä itseensä ja miettiä voisivatko he kenties tehdä itse jotain toisin. Varmasti se vaimokin on sanonut että mikä mättää (esimerkiksi se ettei perusläheisyyttä ole ollenkaan "viattoman" kokettelun tai hellien sanojen muodossa).

Minun mies alkoi ruinaamaan pipsaa kun synnytyksestä oli kulunut 1.5 viikkoa. Ja kun en voinut niin kädellä olisi pitänyt mies minun hoitaa sen lisäksi että hoidan lapset, kodin, syötöt niin päivisin kuin öisin jne. Mieheltä en apuja saanut, korkeintaan nytkin kerta viikkoon tyhjentää astianpesukoneen.

Joten alkaa tuntumaan että ihan sama minulle, kiukunpuuskassa ajattelen että jos ei kerta viikkoon kelpaa niin pankoon muita.

Lohdullista tosiaan kuulla ettei ole asian kanssa ihan yksin ja ettei ole ainoa "viallinen" .



t: 10

miehelläni ei ole pienintäkään kiinnostusta seksiin. ja mä kärsin. Ja hän varmasti kärsii ja ahdistuu mun halustani. Mikään terapia ei auttanut. No ilmeisestiolen itsekäs minäminäminäminä. Tuntuu vaan että aikuisen naisen elämään kuuluisi myös seksi ja erotiikka. Olemme yrittäneet parantaa tilannetta vuosia. Ei parane.

ensimmäisen aviomiheni kanssa. Seksiä hänen piti saada joka päivä... muutenkin mies oli narsisti, josta onneksi erosin. Lapsia ei meillä ollut.

Sitten löysin aika miehen joka oli aika kokematon ja alkuun oli ongelmia erektion kanssa (miestä jännitti, ei mitään elimeellistä). No mies sitten tajusi että heppi pelaa aamuisin parhaiten. Nykyään seksiä on sitten vain kiireettöminä viikonloppuaamuina, jos ei ole menoa. Minulle sopii erittäin hyvin, koska seksi ei ole koskaan juuri kiinnostanut. Kerran pari viikonloppuisin riittää meille.

kuin ap:lla, joten en jaksa toistaa samaa tekstiä.



Yhteistä elämää takana 11 vuotta ja kolme alle 7v lasta. Arjen rankkuutta lisää se, että meillä ei ole ketään/mitään lasten hoitoapua käytettävissä eli emme saa koskaan olla kaksistaan. Ja kun itse kerran pyöritän meidän perheen arkihuollon, 300-neliöisen talon siivoukset, miehenkin pyykit ja sotkut, juoksutan poikamme harrastuksissa, hoidan okt-talon pihan, hoidan vauvan yösyötöt, niin kyllä mehut on puristettu iltaisin klo 21 ja nukahdan suoraan sohvalle telkun ääreen.



Eilen jouduin varovasti ilmoittamaan miehelle, että kuukautiset alkoivat. Siitäkös "riemu" heltisi. Mies muisti sopivan ivallisesti sanoa, että "suomalaiset pariskunnat harrastavat 3-4 kertaa/vko seksiä ja meillä sitä oli nyt kuukautisten välissä kaksi kertaa eli 30/2=15 päivän välein". Yritin kyllä sanoa, että tuskin ihan noin useasti on perheissä, varsinkin kolmelapsisissa. Mies väitti, että kyllä on. Eli syy kaadettiin taas minun niskaani.



En minä seksiä inhoa. Useimmiten vain ylenpalttinen väsymys ja miehen naljailu seksin vähyydestä (hän pystyy kuulemma pussien paineen perusteella sanoa kuinka monta päivää on edellisestä kerrasta) vievät kiinnostuksen. Lisäksi pelkään aina, että joku lapsista yllättää meidät, tosin niin ei ole onneksi koskaan käynyt.

Sympatiat ovat puolellanne naiset!



Täytyy sanoa, että miehet ja naiset tarvitsisivat ehdottomasti jonkinlaista seksi-/parisuhde-koulutusta! Tai sanotaanko näin, että nuorille pojille pitäisi jo pienestä opettaa miten naista kohdellaan. Mitä mieltä olette?



Eihän nainen siitä seksiä anna, että mies vonkaa sitä ja mies halailee VAIN SILLOIN kun haluaa seksiä! Meilläkin sama juttu, eli jos mies alkaa katsoa silmiin ja osoittaa mulle huomiota, niin tiedän että hän haluaisi seksiä! Ja minusta taas tuollainen on ällöttävää, koska muuten mies sitten on aika välinpitämätön:((.



Suomlaiset miehet ovat kyllä uskomattoman huonoja huomioimaan naista:(.



Lisäksi mua useissa viesteissä pisti silmään se, että nainen on se joka tekee lähes kaiken kotona, ja lisäksi pitäisi sitten iltaisin jaksaa olla joku seksiorja!!



**

Muistan ikuuisesti kun luin erään kaksosten isän kirjoituksen jostain lehdestä. Hän oli vähän kypsemmässä iässä (yli 50v) jo kun hän sai lapsensa. Hän painotti nimenomaan sitä, että on luonnollista että seksiä on vähän kun perheessä on pieniä lapsia ja näin SEN EHKÄ KUULUUKIN OLLA, lapset tulevat ensin. Muistan että mieheni tuhahteli tuolle ja piti sitä kummallisena. Mieheni oli 32-v kun saimme kaksoset ja juuri noin kävi kyllä meillekin kun lapset olivat vauvoja ja pieniä. Seksielämä jäi taka-alalle. Taisi olla aikamoinen shokki miehelle!!



Ei meidän seksielämä mitään vilkasta nytkään ole. Pienin on 3v, lapsia 3 ja vieläkin heräilen usein öisin johonkin ääneen tai valitukseen tai pitää pissattaa jotain lasta. Rankkaa.



Meilläkään ei lapsenvahteja ole. Luulen, että tilanne olisi parempi jos pääsisimme edes kerran kuussa kahdestaan jonnekin!!! Moni pari ajautuu kriisiin kun ei koskaan saa viettää aikaa kahdestaan:(.

palstalta löytyisi miehiä, jotka voisivat kommentoida asiaa.

että minusta ei ole mitenkään itsekästä haluta seksiä paljon. Ei sitä tosin voi toiselta vaatia jos toista ei huvita. MEitä on vain niin monenlaisia.Minun seksitarpeeni esimerkiksi on vähintään kolmasti päivässä,voitte uskoa, että sopivan kumppanin löytämisessä oli vaikeuksia! Olin suhteessa, jossa muuten asiat olivat siedettävästi, mutta naiseni halusi seksiä noin kerran kuussa. Aikamoinen ero haluissa. Nyt onni hymyilee myöskin tällä rintamalla. Voimaa kaikille, ratkaisun löytäminen voi olla kiven takana, mutta sitä kannattaa etsiä tosissaan.

t. mään, +40v

Meillä on pienet lapset ja iltaisin on usein tuntunut ja tuntuu, että kun viimein saa lapset nukkumaan niin haluan itse vain maata reporankana sohvalla. Kun väsyttää ja tiedän, että yöt ovat katkonaisia ja joudun heräilemään jatkuvasti. Mutta mies ei ole koskaan nähnyt levontarvettani, vaan minun pitää tuntea siitäkin syyllisyyttä. Kun kerran päivät olen lokoisana kotona ja mies käy raskaassa työssä. Niin, koen siis, että jos ensin saadaan lapset nukkumaan, minun pitää luopua alkuillan levosta miehen hyväksi ja sitten mies menee tyytyväisenä nukkumaan ja tässä vaiheessa alkaa vauvan heräilyrumba.

Toisaalta, kun ei me vietetä muutakaan aikaa yhdessä, en enää jaksa sitäkään, että mies tahtoo viereen koska se tarkoittaa aina seksiä. Ei sitä, että istutaanpa tässä lähekkäin yhdessä ja vaikka jutellaan tai ollaanpa vain hiljaa.

Mies ei aio lähteä parisuhdeterapiaa, eikä mihinkään terapiaan. Vika kun on minussa ja hänellä ei ole mitään tarvetta kenellekään ulkopuoliselle puhua. Minun vain pitää haluta ja piste.

Joskus olen koettanut virkistää suhdettamme, yllättää haluillani. Eli olen miettinyt ja miettinyt niin kauan että on alkanut kunnolla haluttaa. Sitten olen mieheltä vongannut. Mutta kun teen näin, mies on alkanut sitten ajatella, että nyt pitää tehdä joka toinen päivä näin. Ja taas minussa on vikaa, kun viimeksi halusin yhtäkkiä ja nyt en haluakaan.

Ja toki meidän elämään liittyy monia muita seikkoja, joita en jaksa tässä nyt vatvoa. Ei mitään väkivaltaa tai pettämistä, mutta pieniä asioita jotka toistuu ja toistuu, joista on kasvanut kohdallani oikea vihan valtameri. Enkä tiedä haluanko sieltä merestä enää palata takaisin.

Mutta siis mieheni mukaan, seksiä pitää olla usein ja jatkuvasti ja sitten kaikki muutkin asiat toimii (mutta en tiedä mitkä, paitsi sitten seksi). Mutta meillä asiat toimii aina vain miehen kannalta katsottuna, oli sitten vapaa, loma, väsymys, mikä vaan kyseessä.

Tämä on yksi perhanan oravanpyörä ja itse olen kyllästynyt antamaan tavallaan periksi ja alistumaan miehen tahtoon... ap

Minä (n) olen meidän suhteessa se joka haluaisi enemmän seksiä. Mutta teillä tuntuu olevan niin monta muutakin asiaa vinossa, että tuo sinun "haluttomuutesi" on aivan ymmärrettävää.

Älä alistu vaan puolusta itseäsi.

Jaksamista!