Nyt arvostan perhepäivähoitajia entistä enemmän

Ystäväni tuli työmatkalle meille päin ja kysyi jos voisi yöpyä meillä. Hän ottaisi myös lapsensa mukaan 3v. ja 1v. Toinen on kummilapsemme. Tarkoitus oli että hoidan nuo lapset omieni(6kk ja 5v.) lisäksi ystäväni ollessa töissä.



He tulivat meille edellisenä iltana suoraan mökiltä. Illalla pesi pyykkiä, että olisi puhtaita vaatteita lapsille. Aamulla ystäväni lähdössä töihin huomautin että jättää kahdenistuttavat rattaat rappuun. Yllätys hän ei ollut niitä ottanut mukaan. Katsoin häntä järkyttyneenä, että mitä?!? Miten minä liikun lasten kanssa, siis lapset 5v., 3v., 1v. ja 6kk. Joista kaksi kävelee, yksi konttaa ja yksi ei edes istu. Onhan minulla kantopussi ja omat rattaat ja nuo kaksi vanhempaa kävelee.



Ovelta ystäväni vielä huikkasi että laita aurinko voidetta lapsille. Hän tosin unohti omansa mökille ja mutta onhan meillä. No ei ole. Itse suojaan lapset auringolta vaatteilla. Alku kesästä laitoin vanhemmalle hieman, mutta nyt ovat kumpikin ruskeita. Minä ja miehenikin

rusketumme helposti. Suojataan lapset sitten vaatteilla, mitkä olivat tosin märkinä narulla. kassista löytyi vain yksi body, likainen lyhyt hihainen ja hame. Ei muuta kun omien lasten vaatteisiin. Pääsi varastosta kaivamaan kätköjä, kun kaapissa olivat liian isoja tai pieniä.



Aamiainen meni omalla painollaan. Sitten ulkoilemaan. Aamupäivä vietettiin puistossa. Tultiin syömään sisälle ja nukkumaan päikkärit. Iltapäivä oltiin taas puistossa. Ruuan olin tehnyt edellisenä päivänä valmiiksi. Sitten jo ystäväni tulikin töistä.



Ystäväni oli käynyt kaupassa. Koska hän ajatteli minun olevan hankala mennä lasten kanssa ja mieheni oli myös töissä. Illalla teimme yhdessä seuraavan päivän ruuan. Hän myös kävi illalla kolmen lapsen kanssa kaupassa hakemassa jäätelöä.



Seuraava aamu oli jo helpompi. Lapsilla omat vaatteet. Lähdettiin koko päivä retkelle. Tein eväät valmiiksi. Pienin kantopussiin, seuraava rattaisiin ja kaksi pitämään rattaista kiinni. Pienet nukkuivat päiväunet eri aikaa rattaissa. Eväät menivät parempiin suihin. Tultiinkin kotiin vasta kun ystäväni saapui töistä.



Söimme yhdessä ennen kuin he lähtivät ajelemaan kotiinsa. Hänen yksi vuotiaansa piteli yhtä lapseni nukkea ja yks kaks se olikin jo rikki. Siis todellinen vahinko. Viisi vuotiaalle tuli tietenkin pahamieli. Ystäväni lupasi ostaa hänelle uuden rikkinäisen tilalle. Käytännössä minä ostan ja hän laittaa rahat tilille.



Minulle jäi loppujen lopuksi hyvä mieli heidän vierailustaan ja ovat tervetulleita toistekkin.



Mutta miten PPH:t kestävät kun vanhemmat tuovat lapset miten sattuu, missäkin pukeissa ( ei huomioitu säätä), ilman vaippoja, lapset rikkovat hoitajan lasten tai omaa omaisuutta. Tai kun uhma jatkuu päivästä toiseen. ARVOSTAN että jaksavat. Kiitos heille.