Mitä tehdä 15-vuotiaan kanssa joka jää toistuvasti kiinni
tupakasta. Vaikka siitä on keskusteltu paljon ja sovittu että se pitää loppua.
Kommentit (65)
takavarikoin. Rahaa en myöskään antanut. Jos jotain tarvitsi niin menimme yhdessä ostamaan.
Tupakoimattomuus lähteen omien korvien välistä. Lapseni on 20v ja tupakoi. Rangaistuksilla ja uhkauksilla ei onnistu.
Kuopukselle sanoin, että jos on polttamatta ja juomatta 18v asti niin saa 2000e.
Hän oli ja 2kk sitten sai rahan. Ei polta vieläkään, alkoa maistanut synttäripäivänä.
tuon ikäinen tupakoi jos haluaa, ei sitä millään estä
tuon ikäinen tupakoi jos haluaa, ei sitä millään estä
Tosin tietenkin pitää yrittää tehdä kaikkensa, ettei tupakoisi, mutta loppujen lopuksi vanhemmat eivät voi sitä estää.
Tyttöjen tupakointi on erityisen kuvottavaa, ei se kyllä anna tosin kenestäkään erityisen fiksua kuvaa.
Se vaan on ikävä fakta. Tuossa ap:n ongelmassa paras keino on saada viesti lapselle perille. Se ei onnistu saarnaamalla, eikä kotiaresteilla tai rahan menetyksillä.
Sikainfluenssa-aikana tämä voi olla hankala toteuttaa, mutta aina voisit kysyä saisiko lapsi tulla päiväksi vapaaehtoistyöhön syöpäosastolle sairaalaan? Tai jos ei sairaalaan, kysy saattokodista olisiko siellä keuhkosyöpäpotilaita?
Voit vain toivoa että viesti menee perille.
tuon ikäinen tupakoi jos haluaa, ei sitä millään estä
En tiedä miten kauan teillä vastaajilla on omasta nuoruudestanne, ilmeisen kauan jos teillä on lapset jo teini-iässä... ;) Itse en ole kuin "vasta" 28-v, mutta huomaan jo nyt miten olen alkanut unohtaa sitä millaista oli olla nuori. Ja sitä miten eri tavalla asioihin silloin suhtautui...
Minä olen aina ollut ns. kiltti tyttö. Olen viihtynyt ihan vain kotona, en kaivannut edes koulun jälkeen (yläasteikäisenä) kaveriseuraa, mielestäni sain olla kamujen kanssa tarpeeksi koulussa. Ilta oli kiva viettää perheen kanssa. Tosi tottelevainenkin olen aina ollut, pitänyt kotiintuloajoista (silloin harvoin kun jossain kävin). Ja kaverinkin olivat kilttejä ja hyvistä perheistä. Harrastin mm. partiota, ja seurakunnan isoskuvioissa olin vuosia mukana.
JA SILTI meilläkin oli tupakka ja alkokokeiluja. Kaverit tupakoivat koko nuoruutensa, osa edelleen. Alkoa kokeiltiin ensimmäisen kerran seiskaluokan vappuna. Sen jälkeen juotiin itsemme humalaa pari kertaa vuodessa.
Näin jälkikäteen ajatellen, järkyttävää. JOs oma lapseni olisi humalassa 13-vuotiaana, olisin varmaan vetämässä itseäni kiikkuun.
Mutta hei, se oli sitä nuoren elämää. Ei meillä ollut paha olla, ei meillä ollut näyttämisen tarvetta tms (näihinhän aina vedotaan). Se vaan kuului siihen nuoruuteen. Maailma oli meitä varten avoinna, meillä oli ihan sairaan kivaa ja elämä hymyili. Se että jotkut polttivat tupakkaa ollessaan 15-18-vuotiaita tuskin tulee vaikuttamaan heidän elämäänsä millään tavalla. Se että juotiin kännejä teineinä ei tullut vaikuttamaan meidän kenenkään elämään millään lailla.
En oikeastaan tiedä mitä ajan tällä löpinälläni takaa.. Ehkä sitä, että kovin jyrkin sanoin kaikki teilaavat ap:ta. Että hänellä on kasvatus mennyt pieleen... Että kiristämällä ja uhkailemalla JOKAINEN teini, huolimatta yhtään siitä millainen persoona hän on, alistuu vanhempiensa tahtoon. Ja on polttamatta ja juomatta... Mutta ei se niin mene. Kyllä se teini (vaikka olisikin oikeasti ihan kiltti ja tavallinen tyttö tai poika) sitä tupakkaa polttaa jos haluaa. Tai juo sitä kaljaa. Hän oppii kyllä tekemään sen niin salassa, että ei jää kiinni.
Ei se 15-vuotias ole niin lapsi miltä se teistä tuntuu :) Ette vaan muista enää millaista se elämä nuorena oli. Miten isoksi sitä itsensä tunsi. Minä suunnittelin (haaveilin) silloin jo omilleni muuttamisesta. Olin varma että pärjäisin. Ystäväni muuttikin pois kotonaan 16-vuotiaana. Ja hyvin pärjäsi.
Havahduin tähän omaan "tätimäisyyteni" ja urautuneisiin ajatuksiin kun katselin kaupungilla nuoria.. Katselin niitä irokeeseja ja rei'itettyjä naamoja, kamalia vaatteita, syljeskelyä.. Ja mietin että "mitähän noistakin tulee isona..." HIH :) Voi että, vastahan minä olin yksi niistä notkujista, erilaisuus oli ihanaa niin ulkonäössä kuin ajatuksissakin... Aikuisten nipottaminen tuntui naurettavalta... Ja nyt sitä sitten nipottaa itse.
Eli tunnen tuskasi ap, mutta älä vaan lisää suruasi näiden kommenttejen pohjalta. Et takuulla ole kasvattanut lastasi "väärin" :) Kiltitkin lapset polttavat tupakkaa ja juovat kaljaa. Ilman että ovat masentuneita ja elämä heitä koettelee. Toivon että pääsette tilanteesta yli, ja lapsesi tupakan jättää. Voi kuitenkin olla että niin ei käy, mutta se ei ole maailmanloppu. Voisi olla pahemminkin.
ps. tuosta koulujen vastuusta... Jotkut kirjoittavat että opettajat todella valvovat, soittavat poliiseja, ja koulualueelta poistuttaessa nuorille tulee sanktiota.. Voi hyvänen aika.. Joissain kouluissa voi toki noin olla. Mutta väitänpä että suurimmassa osassa on juuri päin vastoin.
Jo silloin kun itse olin nuori, koulun portin vieressä oli tupakkapaikka. Se on siinä edelleen (asun entisen yläasteeni naapurissa) ja siinä nuoret röökaavat ihan avoimesti. Ei ole olemassa mitään "koulualueelta poistumiskieltoa", vaan nuoret käyvät ruokatauolla esim. pizzeriassa, kaupassa... Välitunneilla ärrällä pelaamassa kolikkopelejä... Notkuvat siis ihan missä milloinkin. Ja tupakkaa polttavat koko ajan. Kaikkialla.
joka paikassa. Lapset koulun vastuulla koulupäivän ajan.
polttamaan se koko aski kerralla. Pois ei pääse, ennen kuin on aski poltettu loppuun.
Se vaan on ikävä fakta. Tuossa ap:n ongelmassa paras keino on saada viesti lapselle perille. Se ei onnistu saarnaamalla, eikä kotiaresteilla tai rahan menetyksillä.
Sikainfluenssa-aikana tämä voi olla hankala toteuttaa, mutta aina voisit kysyä saisiko lapsi tulla päiväksi vapaaehtoistyöhön syöpäosastolle sairaalaan? Tai jos ei sairaalaan, kysy saattokodista olisiko siellä keuhkosyöpäpotilaita?
Voit vain toivoa että viesti menee perille.
Etuudet pois pikku hiljaa kuten on mainittukin.
Vaikka kotiavainta myöten -mielikuvitus on rajana.
Jo on kumma jos ei lapselle kuria saada.
toimiva keino? aha. Kotiavain pois, aha. Ihan dorkia olette.
Tuonikäinen on lapsi, jolle pitää asettaa selkeät rajat. Keskustelu ei riitä.
Kaikki etuudet pois, ja ehdot niiden takaisin saamiseen.
Kun on nimittäin näin juuri tehty niin sen jälkeen alkaa kiristäminen asioilla että ee sitten tee niin tai teen sitten näin jos otatte puhelimen ja tietokoneen pois. Rasittavaa ja vaikeaa.
t. ap
ja tuo on meillä edessä. Mitä se lapsi on uhannut tekevänsä, jos otatte edut pois?
nuorempi, mutta töitä teen juuri tuon ikäisten kanssa.
Ainahan ne urputtaa hetken, mutta kun tajuavat, että asiasta ei neuvotella, niin asettuvat kyllä. Eli se vaatii vain johdonmukaisuutta. Jos kerran antaa sille valitukselle periksi, on seuraava kerta taas vähän vaikeampi.
..opettajan kanssa, vaadit parempaa valvontaa poikasi ikäisille. Harvassa koulussa viitsitään oikeasti puuttua tupakkaan vaan tupakointipaikatkin sijaitsevat usein vähintäänkin rehtorin silmien alla. Olen nähnyt myös apuopettajia ja sijaisia tupakalla lasten kanssa (ja lopetin kouluni sentään vasta tämän vuosituhannen alussa!). Kouluissa pitäisi saada aikaan asennemuutos! 15-vuotias on vielä alaikäinen ja lapsi.
Seuraava askel onkin sinulle ap selvittää poikasi kaverit ja näiden vanhemmat. Otat heihin yhteyttä tupakasta ja kerrot huolesi, varmasti edes osa valpastuu. Tsemppiä!
ja opettajien vika, jos lapsi tupakoi. Tuon ikäinen liikkuu jo ilman valvontaa välillä, ja koulussa ei kyllä tupakoida 'rehtorin silmien alla'. Monessa koulussa kutsutaan jopa poliisi paikalle kun lapsi jää kiinni tupakanpoltosta, mutta yleensäkin asiaan puututaan.
..opettajan kanssa, vaadit parempaa valvontaa poikasi ikäisille. Harvassa koulussa viitsitään oikeasti puuttua tupakkaan vaan tupakointipaikatkin sijaitsevat usein vähintäänkin rehtorin silmien alla. Olen nähnyt myös apuopettajia ja sijaisia tupakalla lasten kanssa (ja lopetin kouluni sentään vasta tämän vuosituhannen alussa!). Kouluissa pitäisi saada aikaan asennemuutos! 15-vuotias on vielä alaikäinen ja lapsi. Seuraava askel onkin sinulle ap selvittää poikasi kaverit ja näiden vanhemmat. Otat heihin yhteyttä tupakasta ja kerrot huolesi, varmasti edes osa valpastuu. Tsemppiä!
sitten juuri tuo temppu, että pojan sekoiluille saatiin stoppa ottamalla kaikki etuudet pois. Huoneesta kannettiin telkkari, pelit, tietokone, kännykkä jne jemmaan ja kerrottiin pojalle, että niitä saa pikkuhiljaa takaisin, kun hommat alkaa sujumaan. Nykyään poika on 15v fiksu nuorimies, joka on mukavaa seuraa.
ensin tietokoene, ei telkkarin katselua, kännykän saa mukaan ainoastaan kouluun, ei viikkorahaa, ei uusia vaatteita, ei herkkuja... aina kun tapahtuu arestista lipsuminen (eli ei tule suoraan koulusta kotiin), niin otat jonkin etuuden pois.
Myös cd-soittimen ja mp3-soittimen, Ipodin voi takavarikoida. Lopulta teinin huoneessa ei ole kuin patja lattialla.
Älä anna nyt periksi, lapsesi kiittää sinua aikuisena!!!
Ja tietysti palkitset sitten hyvästä käytöksestä antamalla etuuksia takaisin!!!