Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miehen kanssa eri linjoilla lasten kasvatuksessa :(

Vierailija
08.10.2009 |

Mitenhän tästä selvitään? Ollaan miehen kanssa niin totaalisen eri linjoillamitä kasvatukseen tulee. Minä olen luonteeltanikin herkkä ja huolehtivainen ja sellainen haluan olla lapsillenikin. Antaa turvaa ja syliä, vaalia rauhallista perhe-elämää. Mieheni taas on enemmän armeijakasvatuksen edustaja. Jos ruokapöydässä erehtyy keikkumaan tuolilla tms. niin se on nyrkki pöytään ja lapsi pois pöydästä ilman varoituksia. Yleensä lapsilta pääsee itku ja sitten he itkevät ja syövät. Mies on monissa asioissa niin ehdoton, itse olen sovittelevampi luonne ja kun mies ei ole kotona meillä vallitsee leppoisa ilmapiiri. Kahnauksia toki on mutta niistä päästään yli ilman suurempaa sotimista. Minäkin olen alkanut pelätä miestäni...

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
08.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei sellaista pitäisi tehdä oli sitten periaatteet millaiset tahansa

Vierailija
2/6 |
08.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuosta miehelle sanoa mutta minä olen se nössö ja kiltti lastenpilaaja. Lapset saa kanssani kuulemma olla kuin pellossa. Ja minun vikani on, että mies näyttää lasten silmissä niin ankaralta. Onkohan tässä mitään tolkkua...



-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
08.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta ei meilläkään kyllä temppuilla ruokapöydässä eikä riehuta sisällä muutenkaan. Minusta ainakin ruokapöytäasiassa voisit tukea miehesi linjaa, niin hänen ei tarvitsisi paukuttaa sitä nyrkkiään mihinkään.

Vierailija
4/6 |
08.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kertoi minulle juuri saman tarinan kun olin vanhempi ja ymmärsin.

Omalla isälläni kun on ollut hirveän tiukka kuri niin hän antoi sitä minulle ja kahdelle nuorimmaiselle sisarukselle myös.

Meille annettiin remmiä tai koivuniemenherraa paljaalle pyllylle jos tehtiin jotakin väärin.. ihan pienestäkin rikkeestä.

Joitakin tapauksia en itse edes muista, kun liekkö ollut shokki tilassa..

siskoni kerran kertoi että hän oli minua kiusannut ja isä suuttui tästä laittaen pikkusiskoni istumaan yhteen huoneeseen ja löi kirjaimellisesti tämän päätä seinään.

minä olin kuulema äidille soittanut asiasta.

13-14 kesäisenä sain sitten ihan nyrkistä jopa ja pelottaa välillä kun en siskoni kanssa enää kotona asusta ja veljemme vielä siellä pyörii varmaan sen kolme vuotta että keksiikö isä jotain kauheaa tällekin.

Isällä kun on jotain mielenterveys ongelmia ollut koko ikänsä..



mutta tämä nyt meni vähän pidemmän kaavan kautta.

yritän siis vihjata ap:lle että noin se alkoi meilläkin kun olimme pieniä ja loppujen lopuksi kävi tällaisia juttuja..

Vierailija
5/6 |
08.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

..että mitähän tästä vielä tulee?



-ap

Vierailija
6/6 |
08.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja yrittäkää päästä kompromissiin, molemmat tulis vähä vastaan. Kyllähän lapsilla kuri pitää olla vaikkakin he kaipaavat tietysti myös rakkautta ja hellyyttä. Teidän pitäis pystyä keskustella yhdessä noista rauhassa, sä voit antaa periks jossain asiassa ja pyydät miestäsi olemaan jossain toisessa sit hellempi jne. Pääasia että ajattelisitte vanhempina suunnillee samallai tai vaik oisitte eri mieltä jostain, voisitte sopia ne ja arvostaa toisten mielipiteitä. Ja lasten nähden oisitte aina "toistenne puolella"... Jos ei muuten niin jutelkaa noista jonku toisen avustuksella!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi seitsemän kahdeksan