Mitä tehdä kun miehen tytär aiheuttaa vihantunteita?

1. menet itseesi, mietit miksi näitä tunteita on ja sen jälkeen käsittelet asian omassa mielessäsi ja opettelet olemaan lapsen elämässä turvallinen myönteinen aikuinen.



2. hakeudut keskustelemaan esim perheneuvojalle, joka auttaa sinua käsittelemään tunteesi ja pääsemään niiden yläpuolelle ja tämä johtaa samaan lopputulemaan kuin vaihtoehto 1



3. Jätät miehen koska lapsi ansaitsee parempaa.

Kun valitsee kumppanikseen miehen jolla on jo lapsi, valitsee koko paketin.

Jos ei kestä lapsen olemassa oloa niin sitten on lähdettävä eri suuntaan.



Lapsi ansaitsee turvallisen olon myös isän luona ja aikuisen on pystyttävä käsittelemään myös negatiiviset tunteensa siten että lapsi ei siitä kärsi.



Tunteilleen ei kukaan voi mitään ja negatiivisetkin tunteet on ihan ok kunhan osaa pitää ne omana tietonaan eikä anna niiden näkyä kaytöksessä lasta kohtaan.

vihaan miehesi lasta. Sano se.

Haluatko lyödä häntä? Oletko jo lyönyt häntä? Mitä haluat häneltä?

Luultavasti et tiedä itsekään koska kyse on jostain niin vanhan asian aktivoitumisesta että et pysty muistamaan sitä. Saattaa siis liittyä vaikka varhaiaslapsuuteesi.



Sillä on väliä, että opettelet vihanhallintaa. Kokeile erilaisia keinoja ilmaista vihaa turvalliseen kohteeseen, esimerkiksi nyrkkeily, mattojen piiskaus, taikinan vasarointi nyrkein. Jotkut karjuvat ja huutavat autossa. Koeta löytää oma tapasi.



Tämä auttaa sinua suhtautumaan lapseen hänen ansaitsemallaan tavalla: ystävällisesti. Ei sinun tarvitse häntä rakastaa, kunhan kohtelet hyvin.

Jos lapsi ei asu kanssanne, on ehkä vähän helpompaa keskittyä kohtelemaan häntä hyvin, kun hän on teidän luonanne. Voit myös välillä lähteä pois omiin rientoihisi silloin, kun hän on teillä. Voit myös tietoisesti opetella vetäytymään tilanteista, joissa lapsi alkaa ärsyttää - älä kommentoi, vaan katsele pois päin ja ajattele jotain rauhoittavaa.



Viimeisintä voi toki kokeilla myös lähilapsen kanssa. Lähilapsesta kannattaa myös yrittää löytää niitä positiivisia piirteitä ja koettaa keskittyä yhteisiin hyviin hetkiin. Tällöinkin omaa käytöstään on hyvä tarkkailla, vaikka se onkin vaikeampaa kuin silloin, kun kyseessä on vain viikonloppu (jonka jälkeen lapsi palaa toiseen kotiinsa).



Aika saattaa auttaa - tai sitten se pahentaa.